Parhaat Konmaritusvinkit?

Kannattaa lukea se kirja.

Ihan näin kirjaa lukematta: Älä osta, jos et tarvi. Heitä/anna pois, jos et käytä.

Paras vinkki on se, että älä osta turhaa. Ja kun rupeaa miettimään että mikä on turhaa, huomaa että melkein kaikki. 

t. Vaatekaupassa kerran vuodessa.

Mä olen yrittänyt noudattaa joitakin viikkausohjeita, etenkin sukkien pystyynviikkaus tuottaa suunnattomasti mielihyvää. On superihanaa kun sukat on värijärjestyksessä ja näkee yhdellä vilkauksella koko tarjonnan. Myös pitkähihaiset peruspaidat pystyynviikkaan ja rintsikat säilytän juuri sopivankokoisessa Iittalan Aitio-laatikossa omalla paikallaan.

Tämä sukkienviikkausfiksaatio kulkee varmaan käsi kädessä yleisen järjestelmällisyyteni kanssa ja ei varmastikaan kaikille sovi eikä tarvitsekaan.

Olen myös jo monen monta vuotta purkanut laukun aina kotiin tullessa.  Sekin kirjassa mainittiin ja itselleni se on ollut ihan itsestäänselvyys, en tiedä miksi :D

Turhimmasta vinkistä en tiedä, mutta minulle epäsopivin on kirjojen konmaritus. Kaiken muun läpikäyminen sujuu, mutta koska kirjat on poikaystävän kanssa yhteisiä ja niitä on noin 300, en ole vain saanut aikaiseksi lähteä yhdessä sitä loputonta hommaa selvittelemään. Alkuun pitäisi ehkä sopia mitkä kirjat on kummankin, jotta siitä tulisi helpompaa. Kirjojen järjestämisen yli olen siis vain huolettomasti hypännyt, vaikkei ehkä olisi saanut. :)

Luin vain netistä tiivistelmän ja siinäkään ei tullut mitään uutta. Luulen siis, ettei kirjakaan opettaisi sen enempää. Turhat pois ja tarpeelliset omille paikoilleen. Tuota käytäntöä olen noudattanut ennen komariakin. 

Luin kirjan ja siinä ei ollut mitään sellaista, mitä normaali ihminen ei jo muutenkin ymmärtäisi. Kirjan neuvot hankaloittivat kodin siistinä pitämistä ja luovuin niistä. Onneksi maksoin kirjasta vain 5e.

Itse koin kirjan turhana. Tykkään pitää tavarat järjestyksessä ihan itse kehittelemälläni tavalla. Kaikkein vierain oli ajaus siitä, että tavaroita pitäisi kiittää ja vain mielihyvää tuottavat tavarat säilyttää. Ymmärrän idean noiden ajatusten taustalla ja tiedän, että japanilaiseen maailmankuvaan kuuluu elottoman elollistaminen. Näin suomalaisesta maailmankuvasta käsin tuntui hullulta ajatus siitä, että kiittelisi puhelinta tai tiskirättiä päivän päätteeksi tai että sukat ahdistuisivat, jos ne laittaa "solmuun". Myös se, että kaiken kotona olevan pitäisi tuottaa mielihyvää, on minulle vieras ajatus. Pölynimuri tai vessaharja ei tuota minulle minkäänlaista mielihyvää, mutta en niistä silti ole luopumassa.

Fiksu juttu on käydä omaisuutensa läpi tavaralajeittain, ei huoneittain/kaapeittain/lipastoittain (jos siis tavaraa on paljon eikä kyse ole siitä että kaksi hajuvesipulloa ei löydä symmetriaa kaapissa).

Monella on taipumus hamstrata arkista "ainahan tätä tarvii, nappaanpa mukaan" kamaa yli tarpeen. Jos tavaroille ei ole tarkkaa paikkaa, saattaa huomata omistavansa 20 sakset, 40 pakettia servettejä, 8 purkkia perunajauhoa ja 10 pipoa taaperolle vaikkei arjessa niitä ikinä tunnu olevan tarpeeksi.

Joko kirja on luettu? Hmmm! Kommentoi vasta sitten.

Kaikki puolison tavarat ovat turhia ja jos se ei hyväksy niiden pois heittämistä, niin kannattaa FaceBookin ryhmästä käydä kysymässä vinkkejä elämänkumppanin konmaripulointiin. Tai sitten heittää vaan tavarat pois sen selän takana, jos se rakastaa oikeasti niin ei siinä joku täysin merkitys levy- tai kirjakokoelma mitään merkkaa!

Vierailija kirjoitti:

Itse koin kirjan turhana. Tykkään pitää tavarat järjestyksessä ihan itse kehittelemälläni tavalla. Kaikkein vierain oli ajaus siitä, että tavaroita pitäisi kiittää ja vain mielihyvää tuottavat tavarat säilyttää. Ymmärrän idean noiden ajatusten taustalla ja tiedän, että japanilaiseen maailmankuvaan kuuluu elottoman elollistaminen. Näin suomalaisesta maailmankuvasta käsin tuntui hullulta ajatus siitä, että kiittelisi puhelinta tai tiskirättiä päivän päätteeksi tai että sukat ahdistuisivat, jos ne laittaa "solmuun". Myös se, että kaiken kotona olevan pitäisi tuottaa mielihyvää, on minulle vieras ajatus. Pölynimuri tai vessaharja ei tuota minulle minkäänlaista mielihyvää, mutta en niistä silti ole luopumassa.

Minäkään en kiittele tavaroitani, ei istu ajatusmaailmaani. Mutta ilon tuottamisen voi ottaa myös käytännön kannalta. Kun teet vauhtiraidat pönttöön, vessaharjasta kyllä on iloa.

Minä olen omaksunut tuon tavaroiden kiittämisen, vaikken varsinaisesti ääneen kiittelekään. Mutta monesti mielessäni ajattelen, että onpa tämä hyvä tavara, mukavaa että sain käyttää sitä tänään. Minusta tämä on tavaran arvostamista. Myös pystyviikkaus on ihan loistava juttu.