Mies olisi halunnut saada lapsen mun kanssa, mutta minä en halua "lisääntyä" ikinä...
Mies siis tiesi suhteemme alusta asti, että MINÄ en halua saada lapsia. Se oli aluksi hänelle ihan ok. Vuosien myötä miehen mielipide kuitenkin muuttui. Alkoi puhua, että hän haluaa ainakin kolme lasta. Minun kanssa se ei tule koskaan onnistumaan, ja tein asian moneen kertaan miehelle selväksi.
En voisi ikinä perustaa perhettä yhdenkään miehen mieliksi, koska en todellakaan halua saada lapsia!!
Puhuin miehen kanssa erittäin vakavasti tästä tilanteesta, jätin hänet.
Ei suostu ymmärtämään sitä, että molemmat haluavat nyt liikaa eri asioita. :(
Olen kuulemma hänen elämänsä rakkaus. Etsiköön sellaisen naisen, joka haluaa perustaa perheen.
Koko tilanne on aivan kamala, mua sattuu myös... :(
Kommentit (8)
Ton takia mäkään en miestä ole ottanut, kun pelkään, että alkaa kuitenkin jossain vaiheessa haluamaan lapsia. Mä en halua lapsia enkä halua miestä, joka haluaisi niitä. Teit ihan oikein, kun jätit miehen, se sattuu varmasti nyt, mutta ajan kanssa tiedät tehneesi oikean valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että mies piti susta niin paljon, että olisi halunnut sun kanssa perustaa perheen ja jakaa elämänsä. No onneksi kuitenkin jätit sen, että se voi etsiä naisen joka haluaa lapsia.
No onhan se surullista että kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä joutuu eroamaan kun toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Tuo kun ei ole sellainen asia mistä voisi mitään kompromissejä tehdä.
AP: Oletko laittanut putket tukkoon?
Minä olen mies ja vasektomia tehty. Lapsiluku on 0 eikä siis ole siitä muuttumassa. Siitä ei tarvitse keskustella.
Naisystäväni tietää tilanteen ja hyväksyy minut tällaisena.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että mies piti susta niin paljon, että olisi halunnut sun kanssa perustaa perheen ja jakaa elämänsä. No onneksi kuitenkin jätit sen, että se voi etsiä naisen joka haluaa lapsia.
Miksi surkuttelet vain miestä? Mies on tiennyt ap:n kannan asiaan alusta asti. Eipä tossa paljon kompromisseja tehdä, surullista kummallekin osapuolelle. Yhtä lailla ap:lle onnea, jotta löytäisi kumppanin, jolla todella on pysyvä kanta asiaan.
Sattuu varmasti mutta ainakin olit rehellinen hänelle alusta asti. Minun mielestä toista ja itseään pitää kunnioittaa sen verran ettei ala toiselle lupailemaan sellaista johon ei itse halua ruveta.
Lapsiasia on sellainen että jos toinen sanoo että ei halua lapsia niin on etsittävä uusi puoliso. Mieltänsä saa toki muuttaa mutta silloin ei saa pakottaa myös toista muuttamaan mieltänsä myös.
Onneksi tuota ei oo tapahtunut mun miehelle. Olen sanonut hänelle, että jos haluaa niin voi käydä luovuttamassa spermaa. Ei ole halunnut.
Ohis, mutta Suomessakin olisi hyvä ottaa käyttöön esim yläasteen biologian tunneilla jonkinlainen vanhemmuuskurssi. Siis että pareittain hoidettaisiin jotain nukkea, joka itkee, tarvitsee syötöt ja vaipanvaihdot jne.
Itse olen teininä ollut ystävieni tavoin paljon lapsenlikkana, joten koko yön valvomiset ja vaipanvaihdot eivät tulleet puskista. Sen sijaan moni mies ei tunnu tietävän ennalta lastenhoidosta juurikaan ja lapsiperheen arki iskee kasvoihin kuin märkä rätti.
Tietoa ja ohjausta saadaan elämän muista alueista pitkin koulutaivalta, mutta vanhemmuudesta vasta raskauden alkaessa neuvolassa kun on jo ns. paskat housussa.
Surullista, että mies piti susta niin paljon, että olisi halunnut sun kanssa perustaa perheen ja jakaa elämänsä. No onneksi kuitenkin jätit sen, että se voi etsiä naisen joka haluaa lapsia.