Onko maailma eri nuorille nyt kuin 80-luvulla?

No on erilainen, etkö ole huomannut? Nyt pitää olla somessa. Aina.

80-luvulla nuori, 16v. Sai ostaa tupakkaa kioskilta, nykyään kolmikymppisille ei myydä jos ei ole näyttää papereita.

Vierailija kirjoitti:

No on erilainen, etkö ole huomannut? Nyt pitää olla somessa. Aina.

No, minulla on poikia, eikä tyttöjä. Ei nuo somessa ole, vaan pelaavat. Ja vaikka olisivatkin somessa, niin miten se vaikuttaa siihen, uskaltaako lapsia päästää maailmalle?

Ap

Noi festarijutut nyt mitään ole, yhteiskunnan tila on huolestuttava: 80-luvulla voi vain mennä töihin ja oli mistä valita. Sekä kesätöitä että vakituisempaa.

Nykyään korkea koulutustasokasn ei takaa työpaikkaa .

On tietysti myös yhteiskunnan turvamekanistit nykyään olemattomat.

On kyllä aivan erilainen maailma. -80-luvulla rakennettiin maailman rauhaa ja ihmiset hoi keskimäärin paljon paremmin. Oli töitä, opiskelupaikkoja, valoisa tulevaisuuden näkymä. Eikä ollut somea huonoine puolineen. Yksityisasiat oli enemmän yksityiasoita ja nuoret saivat kasvaa rauhassa. Elämä ei ollut niin ulkonäkö- ja suorituskeskeistä.

Toki ongelmia löytyi, mutta keskimäärin oli hyvä aika kasvaa aikuiseksi.

Oli turvallisempaa päästää nuoret jo hyvinkin nuorina matkustamaan itsekseen. Noin alkukysymyksees palaten.

80-luvulla huumeetkin olivat tosi harvinaisia, ainakin oulun seudulla, huumeidenkäyttäjistä tuli lähinnä mieleen 60-luvun hipit.

80 luku oli erilainen. Ei sen parempi tai huonompi. Se mikä nyt on hyvin ei sillon ollut ja päinvastoin. Kukaan ei ollut kuullutkaan muuntohuumeista mutta toisaalta nykyään ei tarvitse pelätä ydinsotaa mikä oli silloin ihan realistinen vaara.

Vierailija kirjoitti:

80 luku oli erilainen. Ei sen parempi tai huonompi. Se mikä nyt on hyvin ei sillon ollut ja päinvastoin. Kukaan ei ollut kuullutkaan muuntohuumeista mutta toisaalta nykyään ei tarvitse pelätä ydinsotaa mikä oli silloin ihan realistinen vaara.

Ei ollut muuntohuumeita, kun ei tarvittu. Sen sijaan impattiin ja minullekin myytiin 15-vuotiaana kaljaa ja tupakkaa kaupasta. Hasistakin oli tarjolla, jos kiinnostusta oli. Aika kultaa muistot ja jos ei omassa kaveripiirissä käytetty, luullaan, ettei kukaan muukaan. Tiedotusvälineet ja some kun eivät jatkuvasti kauhistelleet asiaa.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla nuori, 16v. Sai ostaa tupakkaa kioskilta, nykyään kolmikymppisille ei myydä jos ei ole näyttää papereita.

Itse notkuin nuorempana 80- ja 90-luvut tupakansavuisissa kapakoissa viikonloppuillat. Itse en polttanut enkä polta vieläkään. Mutta kovasti odottelen (?) niitä passiivisen tupakoinnin hirmuisia riskejä toteutuvaksi. 

----

Kasarivuodet olivat hyvää aikaa olla nuori. Toki mahdollisuuksia esim. ulkomailla (lue: Pohjoismaiden ulkopuolella) työskentelyyn tai opiskeluun oli nykyistä vähemmän. 

Kaikki muukin tarjonta oli nykyistä vähäisempää. Hyvin tultiin toimeen - ehkä juuri osittain siksi että ei ollut niin hirveästi niitä vaihtoehtoja. 

Kasarilla uskottiin ihmisiin, tulevaisuuteen ja itseensä. Nykyisin vain pelätään. Uusliberalismi elää ihmisten pelosta. Se kaivaa pelkoja mitä järjettömämmistä paikoista ja ihmisistä on tullut kyräileviä, vihaavia ja ankeita.

No mitäpä lottoot

Maailma oli ennen erilainen, mutta ei parempi. Kaikkien tutkimusten mukaan maailmassa menee nyt paremmin kuin ikinä. Ihmiset ovat terveempiä, ihmiset elävät pidempään, on vähemmän sotia, vähemmän liikennekuolemia, jopa vähemmän terrorismia. Kansainvälisyys ja some on tuonut ongelmoa,mutta paljon enemmän positiivisia asioita. Nykyään nuorten elämä ei ole rajattu sinne omaan kylään. Voi lähteä opiskelemaan, työskentelemään tai reppureissaamaan ulkomaille paljon helpommin. Netin kautta itsensä ulkopuoliseksi tunteva nuori voi löytää samanhenkistä seuraa. Paljon helpommin uskaltaisin päästää nuoren festareille nyt kuin 80-luvulla. Silloin ei ollut edes kännyköitä, joilla voi soittaa apua, jos tulee hätä.

Itse olin 2000-luvulla yksin porukassa (järjestö) useammankin kertaa ulkomailla 15-vuotiaana ekaa kertaa. Järjestökään ei ollut mikään varsinaisesti huolehtiva ja aina ei ollut edes suomea puhuvaa seuraa. Vuotta myöhemmin en siltikään päässyt festareille.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla huumeetkin olivat tosi harvinaisia, ainakin oulun seudulla, huumeidenkäyttäjistä tuli lähinnä mieleen 60-luvun hipit.

Nykyään Oulussa lasten huume- ja alkoholiongelmat ovat riistäytyneet käsistä (mm. imppaavia alakoululaisia näkee rotuaarilla jatkuvasti), ja fiksut ja varakkaammat perheet muuttavat maalle. Oulu ei todellakaan ole mikään rauhallinen lestakehto. 

Näin vuoden 2017 15-vuotiaana voin sen kauempaa lottoamatta vastata, että aivan ehdottomasti on. Nykyajan nuorten maailma on aivan älyttömän pinnallinen ja somekeskeinen. Kaikki pyörii somen ympärillä, siis aivan KAIKKI.

Jos oli kaupunkilainen ja suosittu niin elämä oli sikäli vapaampaa ettei kukaan ollut kuvaamassa mokaamista ja elämäntyyli oli muutenkin vapautuneempi kuin aiemmilla vuosikymmenillä. (Esi)teininä pääsi joskus ihailemaan ja kadehtimaan teidän ikäluokkaa ottamassa aurinkoa yläosattomissa, naimassa kovaäänisesti ja muutenkin sekoilemassa. Nykyään tuota ei näe missään kun kaikki olisi puhelimet tanassa.

Kyllä tietoa on nykyään paljon enemmän ja sitä on netistä helppoa hankkia.

Esimerkiksi seksuaalirikoksista arvoisa lääkäri tai opettaja saattoi sanoa, mitäs olet hempukan näköinen, vaikka aina oli pitkät housut eikä meikkiä.

Jos tyttö joutui raiskatuksi, vain tyttöä syytettiin, että oletpas helppo ja kevytkenkäinen. Terveyssisar saattoi sanoa että tytöille sattuu kaikenlaista, ei niitä saa ajatella tms.

Nykyään paitsi lait on muuttuneet, myös ujommatkin nuoret tietävät ettei heille saa tehdä pahaa. Parhaimmillaan nykyään poliisitkin tajuaa, että syy on vain tekijöissä.

Kaikesta selviää avoimuuden ilmapiirissä. Pahinta jos joutuu yksin selviämään kaikkesta, eikä kukaan usko.

t.lapsena ja nuorena hyväksikäytetty.

Ikäerosuhteita tuntui olevan silloin enemmän. Mulla ei ollut vuosituhannen vaihteessa kaveripiirissä tiedossa yhtäkään nuorta joka seurustelisi jonkun 10+ vuotta vanhemman kanssa, eikä nyt keski-ikäisenä ketään joka olisi 10+ vuotta nuoremman kanssa. Mutta kasarilta tiedän tällaisia pareja. Ehkä silloin ei vielä ollut niin tasa-arvoista joten vanhemman matkaan lähteminen oli kannattava vaihtoehto joissakin tapauksissa.

70 luvun jälkeen syntyneiden lapsuus ei kuitenkaan ole keskenään yhtä erilainen kuin 70-80 syntyneiden vanhempien lapsuus oli.

70-luvulla syntyneillä on kuitenkin koko nuoruutensa ollut televisio, videot, pelit, pop, rap, tekno ja hevimusiikki, monet, no lähinnä nörtit, pyörivät netissä tai ennen sitä bbs:issä jo 80-90 lukujen taitteessa ja kasvaneet teknologian parissa, hanasta on tullut lämmintä vettä ja joka talossa on ollut sähköt.

Mutta meidän 1970-80 luvulla syntyneiden ISOvanhemmat on kyllä aivan eri maailmassa eläneet kuin nykynuorten mummi ja vaari, varsinkin maaseudulla eläneet. Omat isovanhemmat oli kuin ihan suoraan jostain mustavalkoisesta suomifilmistä, sellaisia ei vaan enää ole. 

1990-00 syntyneiden isovanhemmat on olleet teinejä joskus 1960-70 luvulla.

00-16 syntyneiden isovanhemmat on olleet teinejä joskus 80-luvulla ja käytännössä ihan samaa porukkaa kuin nykyteinit.

Vierailija kirjoitti:

70 luvun jälkeen syntyneiden lapsuus ei kuitenkaan ole keskenään yhtä erilainen kuin 70-80 syntyneiden vanhempien lapsuus oli.

70-luvulla syntyneillä on kuitenkin koko nuoruutensa ollut televisio, videot, pelit, pop, rap, tekno ja hevimusiikki, monet, no lähinnä nörtit, pyörivät netissä tai ennen sitä bbs:issä jo 80-90 lukujen taitteessa ja kasvaneet teknologian parissa, hanasta on tullut lämmintä vettä ja joka talossa on ollut sähköt.

Mutta meidän 1970-80 luvulla syntyneiden ISOvanhemmat on kyllä aivan eri maailmassa eläneet kuin nykynuorten mummi ja vaari, varsinkin maaseudulla eläneet. Omat isovanhemmat oli kuin ihan suoraan jostain mustavalkoisesta suomifilmistä, sellaisia ei vaan enää ole. 

1990-00 syntyneiden isovanhemmat on olleet teinejä joskus 1960-70 luvulla.

00-16 syntyneiden isovanhemmat on olleet teinejä joskus 80-luvulla ja käytännössä ihan samaa porukkaa kuin nykyteinit.

Itse itselleni vastaten vielä että 70-luvun puolivälissä syntyneenä minulla oli kännykkä vasta joskus 18-vuotiaana eikä niitä silloin vielä hirveän monella nuorella vielä ollut.