Miten sietää omien vanhempien junttiutta?
Isäni on hirveä rääväsuu ja hänestä on hauskaa pilailla muiden kustannuksella. Kertoo ällöttäviä härskejä juttuja pikkulasten kuullen ja tosi rasistisia "vitsejä". Puhuu ihmisistä todella halventavasti. Jokainen vähänkin erilainen on vitsin aihe. Hänessä on paljon hyvääkin ja hän on uhrautuvainen isä ja isoisä, mutta aiemmin mainitun takia olen ottanut häneen etäisyyttä. En halua että lapseni oppivat sellaisen asenteen tai että on ihan ok puhua muista sillä tavalla. Sanon hänelle aina vastaan ja lapsille sanon aina, että muista ei saa puhua noin, mutta onko siitä oikeasti apua, kun oma isoisä antaa tuollaista esimerkkiä ja nauraa päälle?
Isän asenne muita ihmisiä kohtaan on alkanut vaivata tosi paljon nyt kun maailma on menossa alamäkeen kaiken maailman fasistien takia. En halua tukea sellaista maailmankuvaa millään muotoa ja tuo vitsailu tuntuu entistä vastenmielisemmältä. Mutta hän on kuitenkin isä. En halua tämän takia katkaista välejä, mutta oikeasti tuntuu ihan sietämättömältä! Aina kun näemme tulee riitaa.
Löytyykö kohtalotovereita? Oletteko saaneet sukulaisenne yhtään sensuroimaan puheitaan edes lasten kuullen? Mihin ratkaisuun olette päätyneet? Tämä tekee tosi surulliseksi.
Kommentit (5)
Sano hänelle, että et halua kuulla sellaista puhetta ja vielä vähemmän haluat, että lapsesi kuulevat. Itse olen kahden pienen lapsen mummi. Jos sinulla on äiti, kerro hänelle huolesi.
Vierailija kirjoitti:
Sano hänelle, että et halua kuulla sellaista puhetta ja vielä vähemmän haluat, että lapsesi kuulevat. Itse olen kahden pienen lapsen mummi. Jos sinulla on äiti, kerro hänelle huolesi.
Isälle on kyllä sanottu monet kerrat, hänen on vain mahdotonta jättää sanomatta jos tulee jotain nasevaa mieleen. Jonkin verran on kyllä vähentänyt. Nauraa sitten aina yksin omille jutuilleen, lapset on silminnähden hämmentyneitä. Äiti ei näe siinä mitään pahaa...
ap
Kuulostaa minun appiukoltani. Ja minkäs tuolle käytökselle teet? Lapsille olen sanonut että vaari vaan höpöttää asioita, ei kannata niin vakavasti ottaa. Hyvin ymmärtävät nyt kun ovat isompia. Onneksi mieheni ei ole oppinut käytöstapojaan kotoaan 😀
Minusta taas lapsen on hyvä kohdata ihmisten erilaisuutta, jo pienestä pitäen, vaikka ei hyväksyisikään hänen käytöstä ja kielenkäyttöä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen ja kohdeltava tasavertaisesti, taustasta ja tavoista riippumatta.
Lasta ei voi suojella loputtomasti, vaan hän tulee kohtaamaan eri tyyppisiä ihmisiä, jotka poikkeavat suuresti omista ihanteista ja tavoitteista.
Suvun voi aina laittaa jäähylle ja poikottiin, mutta entä naapurit, koulu- ja työyhteisö, viranomaiset jne. ja lapsen on hyvä kohdata todellinen elämä jo varhain ja vanhempien tehtävä on osoittaa lapselle oikean ja väärän ero.
Ymmärrän, että ärsyttää kovasti. Uskon vain, että juuri mitään ei ole tehtävissä.