Lauantait ahdistaa

Yleensä töissäkäyviä ihmisiä ahdistaa sunnuntai, mutts minulls on lauantai-aamupäiväahdistus. Pitäisi siivota, mutta en jaksa. En nyt tarkoita mitään perusimurointia, vaan kertyneiden tavaraläjien, paperipinojen, vaateröykkiöiden läpikäymistä. Mies on hamsteri, ostaa kaksi kerralla kun halvalla saa, ja mitään ei saisi heittää pois. Vuosi sitten tapahtuneen muuton jäljiltä pyörii vieläkin banaanilaatikoita nurkissa, eikä kukaan edes tiedä mitä niissä on - papereita, esim vanhoja laskuja, jotka pitäisi viedä mökille poltettavaksi eikä roskikseen ( mies on myös hieman vainoharhainen). Tekisi mieli kantaa nuo avaamattomina roskiin mutta en pysty. Joka lauantai yritän ryhtyä johonkin mutta urakka on toivoton. Siivoaminen on vaikeaa kun joka kaappi ja nurkka pursuaa. Vihaan tätä mutta en pysty toimimaan. Minulla on melko vastiva työ, selviän siitä mutta muuta en jaksa, masennukseen ja ahdistukseen taipuvaisena yritän vaan pitää pään pinnalla. Miestä ei kaaos haittaa yhtään, nukkuu viikonloppuisin pitkään ja ottaa muutenkin lunkisti. Tulee köyhästä kodista ja visdiin tavaramäärä tuo sille jotan turvallisuuden tunnetta. Tulen hulluksi. Voisin maksaa hyvän summan sille joka ratkaisisi tämän kaaoksen! Tämä syö elämänlaatuani tosi paljon. Siivoaminen, siis tällaisen kaaoksen, on kaikin tavoin vaikeaa, minulta puuttuu joku järjestelykyky tällaisissa asioissa täysin. Tekisi mieli muuttas pois, ilman ainuttakaan tavaraa ja jättää perhe sotkun keskelle.