Lue keskustelun säännöt.
Huomenna olisi sitten anopin synttärit
27.01.2017 |
Ei hyvä päivä, taas olisi se aika vuodesta. Mies haluaa mennä rakkaan äitinsä syntymäpäiville ja minun pitää tietenkin tulla mukaan. Mutta en kestä sitä nöyryytystä ja jatkuvaa piikittelyä milloin työstäni, milloin ulkonäöstäni. Mitä tehdä?
Kommentit (5)
Kai sita nyt synttarit jaksaa, vaikka piikittelyn kohteena. Kerran vuodessa. On se aika toykeeta jos ei mene synttareille. Just suck it!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama juttu appiukon kanssa joskus. En ollut tarpeeksi hyvä hänelle, vaikka pojalle olin (ja olen). Nälvimistä, alentuvuutta, v***uilua päin naamaa. Lapset oli huonosti kasvatettuja. Kaiken lisäksi oli ruma plus ahne ja rahan perään.
Liian kauan kuuntelin. Sitten yks kaunis kerta päätin, että tämä oli sitten tässä pitkäksi aikaa. Mies puolestani sai käydä, sai myös viedä lapsia papan luo. Minä en käynyt neljään vuoteen. Sitten kun taas menin, niin käytöksellä ja myös sanallisesti kerroin missä mennään ja mitkä on mun rajat.
Nyt on taas vuosia kulunut ja tilanne on hyvä. Appiukko on kohtelias, mä olen hieman varuillani ja kaskas ammattini (sh) on noussut vanhan sairaan miehen arvoasteikolla kovin korkealle. Siinä vaiheessa, kun ei usko ketään muuta, niin mua uskoo.
Mä olin ihan liian kiltti aluksi, tilanne meni silloin alkuun koko ajan hullummaksi. En osaa edes kuvitella missä oltaisiin, jos en olis alkanut pitää puoliani. Niin ja kaikki edellä mainittu tapahtui siten, ettei mieheni ollut paikalla.
Otan osaa.💣