Olen niin väsynyt sosiaalisten tilanteiden pelkooni, jo itsetuhoisia ajatuksia! Kukaan ollut terapiassa?

up.

HALOO

Mä olen käynyt 10 vuotta analyyttistä psykoterapiaa 3-2 krt. /vko. Maksaa jonkin verran, mutta minusta se tavallaan määrittää omalle elämälle hinnan. Lopulta olen todella kiitollinen että olen saanut uuden elämän, terapia on kaiken euron arvoinen. Mikset sinäkin voisi saada? Mulla on nykyään kiva ammatti, kaksi lasta, oma koti ja haaveilen vielä toisesta ammatista jossa pääsee auttamaan paremmin. Terapiassa käsitellään omia traumoja ja unia. Ps. Kelan korvaus hoidoista on huippu! Sulla on tavallaan kaksi vaihtoehtoa, mennä lääkärille hakemaan mielialalääkkeet tai hakeutua terapiaan joka kantaa kauemmas. Tsemppiä!

Nto 3, millä alalla työskentelet? (sosiaalisista peloista kärsivänä)

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on loistojuttu ja sitä voi harjoittaa omatoimisesti kotonakin. Nimihirviön taakse kätkeytyy hyödyllisiä juttuja. Opetellaan tunnistamaan negatiivisia automaattisia ajatuksia, jotka monissa tapauksissa ovat sosiaalisen pelon takana. Tilannekohtainen lääkitys voi olla hyödyksi terapian tukena.

Mä tiedän että susta tuntuu että susta ei oo mihinkään ja se on sun kuvitelma, susta on, ihan niinkun muistakin. Mullakin on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoja, pelkäsin ihan kaikkia kontakteja, halusin laittaa hupun päähän ettei kukaan tuttu vaan tunnista ja joutuis juttelee kun ei oo mitään sanottavaa ja sitä häpeän määrää kun ahdisti niin et kaikki sen näkee. Ei ammatilla niin väliä kunhan ite kokee sen antoisaks, joku voi oikeasti olla onnellinen siivooja toiselle onni on jotain muuta, en lähtis ammatteja väheksymään, kukin tekee sitä mikä tekee onnelliseksi, kaikki ihmiset on lopulta saman arvoisia. Sä voit saada terapian avulla minkä ikinä ammatin haluat mutta töitä se vaatii. Mulla vaati 10 vuotta, jollain toisella enemmän tai vähemmän.

Niin ja onhan muitakin terapia muotoja kun analyyttinen, niinkuin nro 6 kirjoitti. kannattaa niihinkin tutustua analyyttistä kannatan jos olet nuori alle20 v.

Minä käyn terapiassa monen eri syyn takia, mutta myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa siellä käsitellään. Jutellaan peloista ja jännityksestä, niistä jutteleminen auttaa ja keventää oloa kun ei joudu kaikkea panttaamaan oman pään sisälle. Pelko ei silti ole lähtenyt vaan vaivaa yhä, mutta en silti luopuisi terapiasta. Suosittelen etsimään itselle sopivan terapeutin ja aloittamaan terapiakäynnit, vaikka peloista ei kokonaan pääsisi niin helpottaa varmasti puhua niistä ääneen ja saada vinkkejä elämän helpottamiseen ja ehkäpä löytää syitä niille peloille. :) 

Minä kävin terapiassa, mutta en kokenut sitä omalla kohdallani hyödylliseksi. Osaan ihan itseksenikin miettiä omaa käyttäytymistäni ja ajatuksiani/tunteitani.

Minua auttoi se, että tajusin että ei minun tarvitse olla samanlainen kuin muut vaan voin olla ihan niin epäsosiaalinen kuin miltä tuntuu.

Nykymaailmassa paineet olla sosiaalinen, avoin ja itsevarma ovat ihan älyttömät.

Annoin itselleni luvan tehdä mitä milloinkin tuntuu tai olla tekemättä jos ei siltä tunnu. Ja koska tiesin, että paniikkiin ei kuole, annoin sen tulla ihan rauhassa välittämättä siitä miltä käyttäytymiseni ulkopuolisista näyttää.

Ajan myötä olen saanut hankittua ammatin ja pystyn hoitamaan jokapäiväiset sosiaaliset tilanteet aika lailla panikoimatta.

Kai tuo jonkinlaista itsetoteutettua siedätyshoitoa on :)

Tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni vaikka sosiaalisten tilanteiden pelko ja panikointi ei ole mihinkään minusta lähtenyt,olen vain muuttanut suhtautumistani siihen.