Miten kerron naiselle että minulla on asperger?

Ei se sinun vika ole, jos toinen tulkitsee jatkuvasti väärin.

Itseluottamus kuntoon. Voit vaikka sanoa, että sinulla ei ole tapana osoittaa kiinnostusta kuten nainen olettaa. Näyttää, että asetat itsesi vaikean lapsen asemaan, ei naisetkaan pidä sellaisesta.

No niin. Täällä nyt assit jotka ei ole koskaan päässeet lähellekään naista neuvoo. Tuolla asenteella että vika on naisessa pääsee takaisin ulimiesten yksinäisten oikeassa olijoiden kerhoon.

Sanot, että sinulla on asperger.

Kerrot sen reippaasti. Veli on kanssa asperger, ja kuumotteli aikanaan sitä hirveästi kertoa kun kuulemma luuli että tyttö ei sitä tiedä. Oltiin kerran automatkalla sitten veljen ja tyttöystävänsä kanssa johonkin, ja veli yhtäkkiä kysyi tytyltään että on varmaan sunkin hyvä tietää että mulla on asperger. Nykyinen vaimonsa sitten totesi että jaaha, no niin vähän arvelikin. Ovat nyt olleet 5v yhdessä että ei se ole aina naisille paha asia, tosin tuo oli veljen ensimmäinen tyttöystävä ja mulla ei ole edes sitä kokemusta että voidaan siis todeta, että aspergerit saa enemmän naisia kun terveet :D

Älä kerro.

Sano sille naisellesi että et ole kauhean hyvä tulkitsemaan naisia mutta että haluat oppia ja tykkäät naisesta kovasti ja kehota puhumaan aina jos jokin painaa. Sitten yritä kuunnella ja ymmärtää.

Sano niin kuin ajattelet: Hän on ollut tosi kärsivällinen kanssasi ja hänestä on tullut sinulle tärkeämpi kuin kukaan muu tähän asti, mutta yksi asia pitää kertoa, ja hänen reaktionsa jännittää. 

Mua ei haittais yhtään asperger syndrooman omaava mies ja toisaalta siinä, on ihania piirteitä esim. suorasanaisuus/rehellisyys:) toki jokanen on yksilö, mutta ihana oot,kun kysyt täältä neuvoa ja tykkäät tosissasi naisesta:)

Holopainen <3

Kerro suoraan vaan. Kerro tykkääväsi hänestä ja olevasi sosiaalisesti kömpelö, joten jos et aina osaa ilmaista tykkäämistä kovin selvästi, se johtuu siitä, että sinulla on asperger. Mutta että haluat oppia asioita ja toivot, että hän kertoo palautetta suoraan, jos ei ymmärrä käytöstäsi tai toivoo sinun toimivan jotenkin toisella tavalla.

T. As-teinipojan äiti

Kerro diagnoosista jos koet sen helpottavan kommunikointianne. Toisaalta voithan kertoa omin sanoin millaiset kommunikointitilanteet koet hankaliksi ja millaisia väärinymmärryksiä saattaa syntyä. Loppujen lopuksihan diagnoosi on vain jonkun tekemä arvio sinusta, ei mikään kiveen hakattu ja sinua määrittävä asia. Ja eikö asperger-diagnoosi ole nykyisin jo poistettu luokittelusta?

Jotkut aspergerit ovat valtavan suloisia. Heillä saattaa olla tietynlaista älykkyyttä, mutta jossain asioissa saattavat olla ajattelemattomia tai kömpelöitä. Ja se suorapuheisuus <3 Ei tarvitse miettiä mitä siellä päässä liikkuu, heillä on tapana töksäytellä suoraan. Suurin huolenaiheeni liittyy siihen, että kun tuollaisen kanssa perustaa perheen, niin joku tai useampikin lapsista voi olla asperger. Ja mitä kavereilta olen kuullut, niin noiden kasvattaminen yhteiskuntakelpoisiksi on toooooooodella kovan työn takana. Jo ihan pelkkä puhumaan oppiminen voi olla valtavan työläs prosessi ja vielä tavallisemmin erilaiset käytännön taidot, joita pidetään ihan itsestäänselvinä. Teini-ikäinen poika ei välttämättä osaa käydä vielä itsenäisesti suihkussa ja on kiusallista kun äiti joutuu auttamaan jne. Muuten ottaisin aspergerin vävykseni ilomielin, mutta en toivo tyttärelleni sitä kohtaloa, että hänestä tulisi aspergerlapsen äiti.