Miten miesmakusi on muuttunut?

Ei oikeastaan mitenkään. Teininä pidin pitkistä, rauhallisista, kotona viihtyvistä ja herkästi hymyilevistä ujonpuoleisista kirjatoukista, kuten nyt viisikymppisenäkin. Olen itse samanlainen, ja valitettavasti tuon ujouden vuoksi yhä sinkku.

Siis eihän makusi ole mitenkään muuttunut. Tuo on vain jotain haaveilua. Tuskin viihtyisit tuollaisen haavemiehesi seurassa 15 minuuttia pitempään

Tykkäsin nuorena herkistä taiteilijatyypeistä. Tykkään edelleenkin, mutta parisuhteeseen haluaisin vahvan miehen, joka ei tarvitse mitään äitihahmoa huolehtimaan asioistaan, mutta olisi kuitenkin tunteellinen ja herkkä. Mahdoton yhtälö varmaan.

Ennen tykkäsin sellasista ylimielisistä lätkäjätkistä. Nykyään pitkähiuksisista surffareista. Pitkät hiukset on vaan must, en tunne vetoa enää lyhythiuksisiin miehiin. 

Ulkonäön mukaan ei mitenkään. Tykkään enemmän nuoremmasta miehestä.

Nuorempana ihastuin aina jännämiehiin. Nyt 45v melkein kaikki miehet inhottaa. Ei ole suosikki miestyyppiä. Miehistä on vain harmia.

Koskaan ei ole ollut mitään "tyyppiä" mikä olisi kiinnostanut. Existä tulee niin suppea otanta ettei niitä voi edes verrata keskenään ja kaikki aiemmat ihastuksetkin on niin erilaisia keskenään ettei meinaa löytyä mitään yhteisiä tekijöitä.

Ennen halusin turvallisen mutta kävi klassisesti, hän kävi myös tylsäksi. Otin vähän mielenkiintoisemman mutta silti kiltin, nyt menee aika kivasti!

Ulkonäkön suhteen aina aika sama maku. Tumma ja miehekäs esim sänki on kiva

Viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen ei mitenkään :) Nelikymppinen, suht hyväkuntoinen reipas sänkileuka on kova juttu. Toivottavasti tulevaisuudessa tykkään iäkkäämmistä, koska olen itse nyt 40 XD

Kyllä minu aon aina kiehtoneet jännämiehet, jopa nyt näin 50 lähestyttäessä. Niissä on vain jotain ja kostun jo pelkästä ajatuksesta. Mieheni ei tiedä tästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen tykkäsin sellasista ylimielisistä lätkäjätkistä.

Miksi?

Nuorena tykkäsin oman ikäisistäni, en vilkaissutkaan itseäni nuorempia tai yli 5 v vanhempia. Miehen piti olla pitkä ja tumma ja komea, seksistä ei niin ollut väliä. Nyt 40+ ikäisenä katselen lähinnä n. 30-v miehiä, ei tarvitse välttämättä olla niin komea eikä pitkäkään, sen sijaan sopivan lihaksikas kroppa ja seksi on todella tärkeää. Luonteen puolesta tykkäsin nuorena vähän menevämmistä miehistä, mutta älykäs ja fiksu piti olla. Nyt tärkeintä olisi rauhallisuus, jämäkkyys, huumorintaju ja halua oppia ja kokea uutta.

Mutta olen naimisissa pitkän ja tumman miehen kanssa ja hän on oikein ok. Tosin enemmän saisi olla huumoria ja seksiä. Ja hänelle on käynyt niinkuin keski-iässä usein miehille käy: mikään uusi ei enää innosta. Kivointa on lökötellä sohvalla pieruverkkareissa ja katsoa lätkää tai futista, ottaa ehkä pari olutta. Mihinkään ei oikein enää viitsi lähteä, helpompaa olla kotona. Olisko tuo jo jotain vaariutumista?

Aika tyypillinen naisten elämän kiertokulku on se että nuorempana tykätään ylimielisistä komeista miehistä ja sitä mukaa kun ikää tulee enemmän niin tyydytään siihen kunnolliseen kilttiin tavismieheen.

Tavismiehen rooli on odotella sinne +30v paikkeille ja sitten saada se eka parisuhde parhaat päivänsä ohittaneen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tykkäsin oman ikäisistäni, en vilkaissutkaan itseäni nuorempia tai yli 5 v vanhempia. Miehen piti olla pitkä ja tumma ja komea, seksistä ei niin ollut väliä. Nyt 40+ ikäisenä katselen lähinnä n. 30-v miehiä, ei tarvitse välttämättä olla niin komea eikä pitkäkään, sen sijaan sopivan lihaksikas kroppa ja seksi on todella tärkeää. Luonteen puolesta tykkäsin nuorena vähän menevämmistä miehistä, mutta älykäs ja fiksu piti olla. Nyt tärkeintä olisi rauhallisuus, jämäkkyys, huumorintaju ja halua oppia ja kokea uutta.

Mutta olen naimisissa pitkän ja tumman miehen kanssa ja hän on oikein ok. Tosin enemmän saisi olla huumoria ja seksiä. Ja hänelle on käynyt niinkuin keski-iässä usein miehille käy: mikään uusi ei enää innosta. Kivointa on lökötellä sohvalla pieruverkkareissa ja katsoa lätkää tai futista, ottaa ehkä pari olutta. Mihinkään ei oikein enää viitsi lähteä, helpompaa olla kotona. Olisko tuo jo jotain vaariutumista?

Eli olet saanut pitkän, tumman ja komean miehen, mutta nyt haluatkin vaihteeksi nuoremman ja lihaksikkaan miehen. Ok. Lisäksi haluaisit muka rauhallisen ja jämäkän miehen, mutta silti oma rauhallinen miehesi kotona ei riitä. Ehkä sun pitäisi neljän kympin kriisiin viittaavassa tilassasi ottaa sitten ero, ja etsiä se vähemmän rauhallinen, lihaksikas toyboy itsellesi, jos sellaisen onnistut saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minu aon aina kiehtoneet jännämiehet, jopa nyt näin 50 lähestyttäessä. Niissä on vain jotain ja kostun jo pelkästä ajatuksesta. Mieheni ei tiedä tästä mitään.

Kukaan nainen ei puhu jännämiehistä. Sanaa käyttävät vain katkerat naista saamattomat nyhveröt. Pitäähän se saamattomuuden syy löytää jostain muusta kun itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Aika tyypillinen naisten elämän kiertokulku on se että nuorempana tykätään ylimielisistä komeista miehistä ja sitä mukaa kun ikää tulee enemmän niin tyydytään siihen kunnolliseen kilttiin tavismieheen.

Tavismiehen rooli on odotella sinne +30v paikkeille ja sitten saada se eka parisuhde parhaat päivänsä ohittaneen naisen kanssa.

Ja toinen variaatio, että otetaan se kunnollinen ja rauhallinen mies, johon kuitenkin ennenpitkää kyllästytään, ja lähdetään etsimään jännitystä nuoremmista ja menevämmistä miehistä. Lopulta sitten huomaten, että olisi se kunnollinen tavismies sittenkin kaikkein paras vaihtoehto.