Miten isovanhempasi söivät ja treenasivat?

Ei isovanhempien tarvinnut treenata. Liikunta tuli normi arjesta. Ruoka oli oikeaa ravintoa ei mitään ruuan korviketta.

Liikunta oli arkiliikuntaa ja ruokavalio epäterveellinen, niin kuin siihen aikaan olo. Siksipä kaikki paitsi yksi neljästä isovanhemmastani kuolivat ennen kuin edes synnyin.

Slu perus kotiruokaa. Välillä heikommin. Treenasi tekemällä maatalon töitä, synnytti toistakymmentä lasta. Eli rapiat 70v.

Mummini teki ruuat itse käsin, leipoi paljon ja valmisruokia ei tuolloin syöty. Treenaamista ei tarvinnut, kun kotitöissä oli jo tarpeeksi. Ukkini oli kirvesmies. Kyseessä äitini vanhemmat ja he asuivat Lapissa.

Normaalia kotiruokaa, eikä  mitään treeniä, arkiliikunta riitti. Kaikki ovat jo mullan alla.

Kaksi neljästä kuoli nelikymppisinä (syöpä, sydänkohtaus) ja kaksi eli seitsemänkymppisiksi. Nämä vanhemmaksi eläneet kävivät kävelyillä, mutta eivät muuten kuntoilleet. Ruokavaliot olivat tietääkseni ihan kohtuu hyvät paitsi nelikymppisenä sydänkohtauksen saaneella.

Omat vanhempani ovat nyt 75-vuotiaana hyvässä kunnossa. Toinen käy juoksulenkeillä ja toinen uimassa+salilla, syövätkin terveellisesti

Maatilan nimi oli Fit Farm. Siellä ne Härän kanssa reenas. Oli lehmäntaljaa ja lypsypenkkiä suoraa ja vinoa. Lankutettiin lattiaa kun levy tangolla soi Olavi Virtaa.

Söivät varmaan terveellisemmin kuin me tänäpäivänä. Ruoka oli itsetehtyä, omista raaka-aineista. Lehmistä sai maitoa, possuista lihaa. Leipä leivottiin itse, perunat ja muut juurekset omasta pellosta. Marjat ja sienet lähimetsästä. Ei ollut lisäaineita tai E-koodeja.

Arkiaskareet varmasti kävivät kuntosalista. Esim. Veden kantaminen ja peltojen hoitaminen tehtiin ihan käsivoimin.

Mun isovanhemmat ovat toista mummua lukuun ottamatta syntyneet 1800-luvulla ja mummukin jo 1905. Kaikki elivät sekä lapsuutensa että aikuisuutensa maataloissa, jossa on työtä riittänyt lapsesta lähtien sekä sitten isäntinä ja emäntinä (perheissä 6 ja 9 lasta).

Toinen vaari kaatui talvisodassa nelikymppisenä, toinen eli 75v:ksi ja kuoli 70-luvulla sydänvaivoihin. Kolmen sodan veteraani, sotainvalidi. Lonkka vioittui sodassa sirpaleesta, jumppaa edustivat arkiaskareet maalla. Eipä edes 70-luvulla vielä paljoakaan kuntoutettu, tuskin on jumpparille koskaan päässyt.

Toinen mummuista kuoli sota-aikana keuhkokuumeeseen. Tauti vei, kun ruokaa ja lääkkeitä oli huonosti eikä viimeisestä synnytyksestä tainnut oikein koskaan päästä voimiinsa. Toinen mummu eli lähes 90-vuotiaaksi hyväkuntoisena, eka kerran sairaalassa yötä +85-vuotiaana.

Ruoka oli kaikilla sitä mitä sen voi kuvitella olevan, pääasiassa omasta maasta ja navetasta. Kotona teurastettiin vielä heidän aikanaan, tehtiin makkarat jne. Vihannekset ja juurekset todellakin kauden mukaan, marjoja säilöttiin paljon mehuiksi ja hilloiksi kellareihin. Sokeria tuli niukasti, eläinrasvaa varmaan välillä liikaakin. Toki sotien aikaan ja jälkeen ruokaa oli välillä myös hyvin vähän. Ajat olivat niin erilaiset kuin nykyään....

Vierailija kirjoitti:

Mun isovanhemmat ovat toista mummua lukuun ottamatta syntyneet 1800-luvulla ja mummukin jo 1905. Kaikki elivät sekä lapsuutensa että aikuisuutensa maataloissa, jossa on työtä riittänyt lapsesta lähtien sekä sitten isäntinä ja emäntinä (perheissä 6 ja 9 lasta).

Toinen vaari kaatui talvisodassa nelikymppisenä, toinen eli 75v:ksi ja kuoli 70-luvulla sydänvaivoihin. Kolmen sodan veteraani, sotainvalidi. Lonkka vioittui sodassa sirpaleesta, jumppaa edustivat arkiaskareet maalla. Eipä edes 70-luvulla vielä paljoakaan kuntoutettu, tuskin on jumpparille koskaan päässyt.

Toinen mummuista kuoli sota-aikana keuhkokuumeeseen. Tauti vei, kun ruokaa ja lääkkeitä oli huonosti eikä viimeisestä synnytyksestä tainnut oikein koskaan päästä voimiinsa. Toinen mummu eli lähes 90-vuotiaaksi hyväkuntoisena, eka kerran sairaalassa yötä +85-vuotiaana.

Ruoka oli kaikilla sitä mitä sen voi kuvitella olevan, pääasiassa omasta maasta ja navetasta. Kotona teurastettiin vielä heidän aikanaan, tehtiin makkarat jne. Vihannekset ja juurekset todellakin kauden mukaan, marjoja säilöttiin paljon mehuiksi ja hilloiksi kellareihin. Sokeria tuli niukasti, eläinrasvaa varmaan välillä liikaakin. Toki sotien aikaan ja jälkeen ruokaa oli välillä myös hyvin vähän. Ajat olivat niin erilaiset kuin nykyään....

Ihan mielenkiinnosta kysyisin että mihin lapset päätyivät kun tuo toinen mummusi kuoli? Ilmeisesti osa oli pieniä vielä?

Isän puolen isovanhemmat olivat kuollessaan 95v ja 94v. Pääravinnon lähde oli peruna, liha ja ruisleipä. Pöydässä oli aina punaista maitoa, voita ja suolaa joita käytettiin ahkerasti.

80-luvulla alkoi lääkärissä terveys- ja ylipainopuheet näille 70-vuotiaille sota-ajan ihmisille ja painotettiin kasvisrasvoja ja margariinia. Myös isäni vaahtosi tästä rasvan käytön tappavuudesta, mutta lopulta itse kuoli 60v syöpään ennen vanhempiaan.

Äidin puolelta 8 lapsen yksinhuoltajamummo eli vain 50v ja kuoli syöpään 60-luvun lopulla. Söi mitä sattui olemaan, pääasiassa perunaa ja leipää. Eli köyhän ja ankaran elämän maatöitä tehden.

Vierailija kirjoitti:

Söivät varmaan terveellisemmin kuin me tänäpäivänä. Ruoka oli itsetehtyä, omista raaka-aineista. Lehmistä sai maitoa, possuista lihaa. Leipä leivottiin itse, perunat ja muut juurekset omasta pellosta. Marjat ja sienet lähimetsästä. Ei ollut lisäaineita tai E-koodeja.

Arkiaskareet varmasti kävivät kuntosalista. Esim. Veden kantaminen ja peltojen hoitaminen tehtiin ihan käsivoimin.

Riippuu tietty kenen isovanhenmmista on kyse, mutta itse olen 50 vuotias ja kyllä minun isovanhemmat ostivat oikeastaan kaiken ruoan kaupasta. Vuotuiset perunat ja pensasmarjat tulivat omasta puutarhasta. Eivät leiponeet muuta kuin pullaa silloin tällöin, leipä ostettiin kaupasta. Ei silloin noin yleisesti ottaen ollut kotona lehmiä tai muita eläimiä, jollei ollut eläintilallinen. Toki ne kaupasta ostetut olivat sitä perusruokaa, ei silloin vielä eineksiä ollut. Elivät ysikymppisiksi.

Isovanhempieni isovanhemmat saattoivat saada suurimman osan ruoasta omilta pelloilta ja elukoista. Siitä asiasta minulla ei kylläkään ole tarkkaa tietoa, joten tämä on arvailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isovanhemmat ovat toista mummua lukuun ottamatta syntyneet 1800-luvulla ja mummukin jo 1905. Kaikki elivät sekä lapsuutensa että aikuisuutensa maataloissa, jossa on työtä riittänyt lapsesta lähtien sekä sitten isäntinä ja emäntinä (perheissä 6 ja 9 lasta).

Toinen vaari kaatui talvisodassa nelikymppisenä, toinen eli 75v:ksi ja kuoli 70-luvulla sydänvaivoihin. Kolmen sodan veteraani, sotainvalidi. Lonkka vioittui sodassa sirpaleesta, jumppaa edustivat arkiaskareet maalla. Eipä edes 70-luvulla vielä paljoakaan kuntoutettu, tuskin on jumpparille koskaan päässyt.

Toinen mummuista kuoli sota-aikana keuhkokuumeeseen. Tauti vei, kun ruokaa ja lääkkeitä oli huonosti eikä viimeisestä synnytyksestä tainnut oikein koskaan päästä voimiinsa. Toinen mummu eli lähes 90-vuotiaaksi hyväkuntoisena, eka kerran sairaalassa yötä +85-vuotiaana.

Ruoka oli kaikilla sitä mitä sen voi kuvitella olevan, pääasiassa omasta maasta ja navetasta. Kotona teurastettiin vielä heidän aikanaan, tehtiin makkarat jne. Vihannekset ja juurekset todellakin kauden mukaan, marjoja säilöttiin paljon mehuiksi ja hilloiksi kellareihin. Sokeria tuli niukasti, eläinrasvaa varmaan välillä liikaakin. Toki sotien aikaan ja jälkeen ruokaa oli välillä myös hyvin vähän. Ajat olivat niin erilaiset kuin nykyään....

Ihan mielenkiinnosta kysyisin että mihin lapset päätyivät kun tuo toinen mummusi kuoli? Ilmeisesti osa oli pieniä vielä?

En ole tuo, keneltä kysyt, mutta omat isovanhempani (2 kpl) ovat jääneet täysorvoiksi alle kymmenenvuotiaina noin 1920 ja molemmat kasvoivat sukulaistensa luona. Toinen tädillä ja toinen seilasi vanhempien sisarustensa perheissä ja lähti aina seuraavan luo, kun edellinen tympääntyi liikaa (= hakkasi harjanvarrella tms.). 

En tiedä, mutta köyhiä olivat ja varmaankin halpoja ruhonosia söivät. Kuolivat syöpään ennen kuin olin syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söivät varmaan terveellisemmin kuin me tänäpäivänä. Ruoka oli itsetehtyä, omista raaka-aineista. Lehmistä sai maitoa, possuista lihaa. Leipä leivottiin itse, perunat ja muut juurekset omasta pellosta. Marjat ja sienet lähimetsästä. Ei ollut lisäaineita tai E-koodeja.

Arkiaskareet varmasti kävivät kuntosalista. Esim. Veden kantaminen ja peltojen hoitaminen tehtiin ihan käsivoimin.

Riippuu tietty kenen isovanhenmmista on kyse, mutta itse olen 50 vuotias ja kyllä minun isovanhemmat ostivat oikeastaan kaiken ruoan kaupasta. Vuotuiset perunat ja pensasmarjat tulivat omasta puutarhasta. Eivät leiponeet muuta kuin pullaa silloin tällöin, leipä ostettiin kaupasta. Ei silloin noin yleisesti ottaen ollut kotona lehmiä tai muita eläimiä, jollei ollut eläintilallinen. Toki ne kaupasta ostetut olivat sitä perusruokaa, ei silloin vielä eineksiä ollut. Elivät ysikymppisiksi.

Isovanhempieni isovanhemmat saattoivat saada suurimman osan ruoasta omilta pelloilta ja elukoista. Siitä asiasta minulla ei kylläkään ole tarkkaa tietoa, joten tämä on arvailua.

Meillä sama. Isovanhemmat syntyneet 1910-luvulla ja asuivat kaupungissa. Ostivat raaka-aineet kaupasta ja kokkasivat itse kotona, mökiltä sai perunat ja marjat. Elivät ysikymppisiksi. Pihatouhut ja askareet mökillä, arkiliikunta ja talvisin hiihtoa. 

Kaikki isovanhempani ovat kuolleet vähän päälle 70-vuotiaina. Ruoka oli mitä oli ja työ fyysisesti raskasta myös naisille. Siinä oli treeniä tarpeeksi, kun siivosi rakennuksilla tai kävi pyykkäämässä paremman väen saunoissa (talvisin pyykki huuhdeltiin avannossa). Miehet tekivät metsätöitä tai lähtivät töihin tehtaalle.

Usein ruokapöydässä oli tarjolla puuroa tai velliä. Voita käytettiin runsaasti ja paljon syötiin suolakalaa. Perunat he saivat osin omasta maasta ja loput ostettiin tutulta maanviljelijältä. "Parempina ruokina" syötiin esimerkiksi karjalanpaistia tai tirripaistia. Rasvaa riitti, mutta toisaalta marjoja ja hedelmiä saatiin lähimetsistä ja omasta vaatimattomasta puutarhasta.

Kukaan isovanhemmistani ei ole menehtynyt sydänkohtaukseen tai aivoinfarktiin. Kuolinsyitä ovat olleet influenssan seurauksena tullut keuhkokuume, sisäelinten syöpä, työtapaturma ja jokin neurologinen sairaus, josta minulla ei ole tarkempaa tietoa. Eliniät 57 v, 73 v, 75 v ja 79 v.

Toinen on tilanne heidän lastensa kohdalla. Neljä isäni sisaruksista on kuollut "aivohalvaukseen" alle 80-vuotiaina. Antibiootit ovat pelastaneet heidät vakavilta infektioilta, syöpä on yhdellä saatu kuriin asianmukaisilla hoidoilla jne. Jotain on kuitenkin tapahtunut jossain vaiheessa elinkaarta. Veikkaukseni on, että ero isovanhempien ja heidän lastensa kohdalla on se, että viimeksimainitut ovat ylipäätään syöneet paremmin ja syöneet "kaupan ruokaa".

Sitä mitä söivät nuorena en osaa sanoa- aikansa ruokia ja paljon tehtiin itse, muuten osaa tarkemmin sanoa.

Ainakin mummulla ja vaarilla käytäessä tarjolla oli usein paistia tms. ja riisiä tai perunaa kun olin lapsi - ja toki nykyäänkin. Mummuni suuri suosikki on nykyäänkin peruna, viimeksi kun kävin niin sanoi että sillä voisi elää aina, on niin hyvää ja herkkua. Hän on 90v. Vaarini eli 80 vuotiaaksi. Ei kai ne juuri treenaaneet, kuntopyörä on mutta milloin lie käytetty viimeksi... vaari harrasti nuorena tennistä. 

Nykyään mummulloni on jo reilu vuosikymmen gluteeniton ruokavalio keliakian takia. On hän jälkikäteen miettinyt että sitäkö se luontainen perunan suosiminen hänellä oli, jo lapsena oli kummia oireita.

Ukilla ja mummulla taasen usein oli tarjolla kiusauksia ja satunnaisesti mm. itsetehtyä pizzaa kun heillä kävin. Ja oikein paljon ovat kalaa syöneet aina, aina jotain kalakeittoa tai uunikalaa tmv. Ja hirvenlihaa. En tiiä lenevätkö erityisemmin treenailleet, ukkini on kyllä yhä ikäisekseen hyväkuntoinen. Harrasti nuorempana metsästystä sun muuta niin onhan siinä tullut liikuttua varmaan. On reilu 80v. Mummuni kuoli 82 vuotiaana. 

Ihmetyttää tuo vastaajien isovanhempien elämäntapa. Palstan enemmistön, eli 20-30-vuotiaiden nuorten äitien omat vanhemmat lienevät syntyneet 60-luvulla ja isovanhemmat 40-luvulla. Näin ollen he ovat eläneet aktiiviaikaansa 70- ka 80-luvulla. Itse tuolloin lapsuutta eläneenä voin kertoa, että ei tuolloin enää missään omavaraistaloudessa eletty, vaan ihan marketeista ne ruoat ja muut haettiin. :)

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo vastaajien isovanhempien elämäntapa. Palstan enemmistön, eli 20-30-vuotiaiden nuorten äitien omat vanhemmat lienevät syntyneet 60-luvulla ja isovanhemmat 40-luvulla. Näin ollen he ovat eläneet aktiiviaikaansa 70- ka 80-luvulla. Itse tuolloin lapsuutta eläneenä voin kertoa, että ei tuolloin enää missään omavaraistaloudessa eletty, vaan ihan marketeista ne ruoat ja muut haettiin. :)

Ei nyt ehkä kannata oletuksia ihmisten ikiin tehä. Mun isovanhemmat syntyivät 20-luvulla ja olen 25v.

Ehkä tähän ovatkin vastanneet 50-60-vuotiaat lukijat?

Olen 60-luvun alussa syntynyt. Isovanhemmistani kolme kuoli 60-luvulla. Mummo syöpään alle 60-vuotiaana, toinen mummo aivoinfarktiin pian täytettyään 60, isoisä sydänkohtaukseen 62-vuotiaana ja toinen isoisä vähän alle 8-kymppisenä. Kuntoilu oli arkiliikuntaa paitsi nuorena, jolloin kuulemma kävivät luistelemassa. Isoisät harrastivat nuorena myös yleisurheilua, juoksukilpailuja jne. Toinen isoisä harrasti myös naruhyppelyä, hyppi kotona pitääkseen kuntoaan yllä, kun oli lihonut. Tuo siis varmaan 50-luvun alussa.