Seura tekee kaltaisekseen - mitä huonoja tapoja / vaikutteita olet saanut puolisoltasi?

Poltan joskus tupakkaa hänen seuranaan parvekkeella. n. 5 tupakkaa/vuosi.

Olen lihonut ja tullut kauheaksi sohvaperunaksi. Aikaisemmin olin normaalipainoinen ja harrastin liikuntaa useamman kerran viikossa. Miestä ei liikunta ole koskaan kiinnostanut. Olen miettinyt, että miksi tässä näin kävi eikä esim. toisin päin, että mies olisi alkanut urheilemaan...

Mun mies ei käytä kotona juuri koskaan haarukkaa ja veistä vaan syö kaiken lusikalla; myös salaatin. Mäkin olen tähän pikkuhiljaa kotioloissa siirtymässä.

En tiedä onko tämä hyvä vai huono, mutta minusta on tullut hillitympi. Nauran vähemmän.

Hoidin aiemmin kaikki kodin askareet saman tien kun niitä tuli eteen. Kaikki epämääräiset nyssykät ja pussukat lajiteltiin asiankuuluvasti, kaikki roikkuvat asiat hoidin samantien pois päiväjärjetyksestä. Missään ei roikkunu tekemättömiä töitä.

Miehen asenne on sit ihan erilainen. Hommat seisoo, lamppu saattaa olla lattialla puoli vuotta, kun sitä ei saa aikaiseksi laittaa kattoon ja monta muuta esimerkkiä.

Koko ajan luisun itseki samanlaiseen manana-asenteeseen enkä kyllä tykkää tästä yhtään. Tekemättömien töiden lista kasvaa, mutta miehelle on tärkeämpää istua sohvalla. Itseäni stressaa moinen.

Olen itsekkäämpi, ennen ajattelin aina mitä muut ajattelevat minusta. Olen suurpiirteisempi, aiemmin kodin piti kiiltää siisteyttään.

Mieheni ei syö paljon kasviksia. Itsellä vähentynyt myös, ennen miestä söin runsaasti kasviksia.

Olen kyyninen, kylmä, itsekäs, ahne, ulkonäkökeskeinen kusipää nykyään. Ennen olin rakkautta, armoa ja auttamishalua täynnä oleva positiivinen ilopilleri.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyyninen, kylmä, itsekäs, ahne, ulkonäkökeskeinen kusipää nykyään. Ennen olin rakkautta, armoa ja auttamishalua täynnä oleva positiivinen ilopilleri.

Miksi? Vaikka puolisosi olisi tuollainen (miksi olet tuollaisen kanssa mennyt yhteen edes?) niin miksi itse muutut samanlaiseksi, ja vielä huomaat muutoksen etkä tee sille mitään, miksette ole muuttuneet entisen sinun kaltaiseksi?

Iltasyöminen tuli tutuksi miehen myötä. Kyllähän siinä paino nousee, kun illat puputtaa leipää ja jäätelöä.

Ruokavalioon tulivat puolison myötä kasvikset. Lisäksi ulkona syöminen jäi, ja ruoka tehdään itse kotona.

Kodin siisteystaso on merkittävästi parantunut. Nykyään minuakin häiritsevät pölypallerot ja paperipinot.

Olen saanut rohkeutta, enkä ole enää sellainen kuoreensa vetäytyvä harmaahiirulainen kynnysmatto.

Taisin valita mieheni aika hyvin :)

Katselen naisia.

Nainen

Sipsien syönnin.

Lapsuudenkodissani ei syöty vaaleaa leipää kuin poikkeustapauksissa. Tykkäsin itsekin eniten ruisleivästä. Miehen kanssa yhteen muutettuani olen sitten oppinut höttöleivän makuun. Ruisleipää en viitsi usein ostaa, kun se ehtii vanheta ennen kuin ehdin sen syödä, koska kukaan muu ei ruisleipää syö.

Olen alkanut miettimään rahaa ja vaurastumista. Ennen riitti kun oli riittävästi mutta puolisoni miettii keinoja vaurastua kaiken aikaa. Se ajattelutapa on jossain määrin tarttuvaa.

Olen muuten mies ja vaimo on yrittäjä.

Olen pessimisti nykyään. Miehellä (ex) oli taipumusta maanisuuteen ja kaikki uudet ideat jouduin punnitsemaan tarkoin ja usein hylkäämään, sen sijaan että olisin heti ollut mukana kuten aikaisemmin. Nyt sinkkuna voi sitten yrittää palautua omaksi itsekseen.

Olen lakannut häpeämästä jatkuvasti. Olen rentoutunut ja itsevarmempi, ja kiinnostukseni liikuntaa kohtaan on taas herännyt vuosikausien apaattisuuden jälkeen. En enää vaadi itseltäni ja muilta täydellisyyttä. Vaikka meillä on ongelmamme, mieheni on se jonka kanssa perustyytyväisyyteni muuttuu onnellisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tämä hyvä vai huono, mutta minusta on tullut hillitympi. Nauran vähemmän.

:(