Pakkohoito lopetettava ja psykiatriset sairaalaosastot suljettava. Mielenterveyslakia pitää päivittää.

Murto-osa potilaista on osastolla pakkohoidossa. Suurin osa ihan vapaaehtoisesti, ja monelle hoitojakso suljetulla on pelastus.

Suomessa on vähennetty valtavasti psykiatrisia laitospaikkoja ja potilaita siirretty avohoitoon viimeisten vuosikymmenien aikana, mikä näkyy tälläkin palstalla, eikä mitenkään positiivisesti. Mielenterveyspotilaat tuntuvat  olevan lähinnä heitteillä nyky-Suomessa. Pahimmillaan tämä on johtanut jopa tappoihin, kun psyykkisesti sairas on kokenut sen ainoaksi keinoksi päästä hoitoon.

Minä olen ollut pakkohoidossa suljetulla, mikä toteutettiin kun lääkekokeilu masennuslääkkeellä meni pieleen osastolla (olin vielä levottomampi ja ahdistuneempi). Olin itse hakeutunut sinne. Yhtäkkiä päätettiin että minulla on psykoottistasoinen masennus, vaikka se oli ensin pelkkä masennus. Jouduin pakosta syömään antipsykootteja. Kieltäydyin lääkkeistä, ja minuun pisteltiin niitä väkisin. Voin kokoajan huonommin. Kärsin traumoista edelleen, mistä en pääse yli liittyen siihen että koskemattomuuttani loukattiin. Mieleeni on piirtynyt joku nainen joka huusi kun häntä pakkolääkittiin. Vieroittautuminen lääkkeistä oli helvetillistä ja aiheutti sekavuustiloja. En enää koskaan ikinä mene hakemaan apua kokemukseni jälkeen enkä koske yhteenkään lääkkeeseen mistä tulee tuollainen olo.

Toisaalta tarvisin apua traumakokemuksen läpikäyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vähennetty valtavasti psykiatrisia laitospaikkoja ja potilaita siirretty avohoitoon viimeisten vuosikymmenien aikana, mikä näkyy tälläkin palstalla, eikä mitenkään positiivisesti. Mielenterveyspotilaat tuntuvat  olevan lähinnä heitteillä nyky-Suomessa. Pahimmillaan tämä on johtanut jopa tappoihin, kun psyykkisesti sairas on kokenut sen ainoaksi keinoksi päästä hoitoon.

Nykyään ei haluta potilaiden laitostuvan. On huomattu että pitkä laitoshoito vaikeuttaa kuntoutumista.

Ääniä kuuleva psykoottinen mies hyökkää ihmisten kimppuun, koska äänet sanovat kyseisten ihmisten olevan paholaisen riivaamia. Mies kokee olevansa Jumalan sotilas, jonka pitää pelastaa maailma näiltä riivatuilta. Oletko nyt ihan varma, että pakkohoito ei olisi tarpeen??

(tämä on tositapaus)

Alalla töissä olevana olen täysin eri mieltä. Pakkohoidosta on tiukat kriteerit ja syystä. Tarkoittaa myös sitä, että jos olet pakkohoidossa on vointisi sellainen, että se on hyväksi sekä sinulle että kanssaeläjille. Yleensä psyykkinen vointi on sillä hetkellä niin huono, että potilas on vaaraksi joko itselleen tai muille tai sekä että.

Erinomainen ajatus! Ehdoton edellytys tuon toteuttamiselle on se, että avohoitopotilaat sijoitetaan kuitenkin jollekin suljetulle alueelle keskenään, ja annetaan heille riittävästi teräaseita. 

Annetaan sitten luonnonvalinnan tehdä tehtävänsä ...

Aloittaja ei varmaan ole koskaan yrittänyt saada kaikin keinoin jotain täysin sekapäistä läheistään hoitoon. Jos olisi niin tietäisi, kuinka vaikeaa hoitoon saaminen on. Ja tietäisi sen, miksi pakkohoito on yleensä keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vähennetty valtavasti psykiatrisia laitospaikkoja ja potilaita siirretty avohoitoon viimeisten vuosikymmenien aikana, mikä näkyy tälläkin palstalla, eikä mitenkään positiivisesti. Mielenterveyspotilaat tuntuvat  olevan lähinnä heitteillä nyky-Suomessa. Pahimmillaan tämä on johtanut jopa tappoihin, kun psyykkisesti sairas on kokenut sen ainoaksi keinoksi päästä hoitoon.

Nykyään ei haluta potilaiden laitostuvan. On huomattu että pitkä laitoshoito vaikeuttaa kuntoutumista.

Tuokin on toki totta ja pätee myös fyysisistä syistä sairaalaan joutuneisiin.

Jos minä saisin päättää mielenterveyspotilaiden hoidosta Suomessa, lisäisin lyhytaikaisten hoitopaikkojen määrää ja niihin riittävästi henkilökuntaa, jotta ongelmiin päästäisiin pureutumaan tehokkaasti ja näin toivottavasti ehkäistäisiin syrjäytyminen niin opiskelu- kuin työmarkkinoiltakin. Toki myös avohoitoa tulisi tehostaa, etteivät ihmiset jäisi heitteille.

Joku viisaampi laskekoon, kumpi tulisi muutaman vuosikymmenen kuluessa halvemmaksi; nykymeno, jolloin yhä useampi nuori eläköityy mielenterveyssyistä vai oma ehdotukseni, joka vaatisi kyllä resurssien lisäämistä, mutta toivottavasti vähentäisi yhteiskunnan raiteilta tippuvien määrää radikaalisti.

Nykyjärjestelmässäkin olisi potentiaalia, jos avohoitoon pääsisi ajoissa. Ja olisi mahdollista rakentaa pitkiä, säännöllisiä ja luottamuksellisia hoitosuhteita, joissa vaikeammistakin sairauksista kärsivät saavat heille räätälöityä apua. Esimerkiksi Kemissähän on tehty paljon töitä skitsofreenikkojen hoidon eteen ja siellä oleva hoitomalli on selvästi parantanut hoitotuloksia ja vähentänyt pakkohoidon tarvetta.

Minä olisin todennäköisesti tappanut itseni jos en olisi päässyt psykiatriselle osastolle ja saanut apua.

Sain osastolta myös uusia ystäviä joihin pidän yhteyttä ja saan heidän kauttaan myös vertaistukea.

Vuosia jatkuneiden ongelmien (ahdistus, masennus, päihderiippuvuus...) jälkeen tuo osastojakso oli parasta mitä minulle on vuosiin tapahtunut. Muistelen tuota paikkaa ja ihmisiä lämmöllä ja yritän nyt parhaani mukaan elää niin että heidän tekemänsä tärkeä työ ei mene hukkaan.

Ikuisuusaihe. Rumasti sanottuna tässä väittävät vastaan hoidossa olleet ja henkilökunta.  En edes jaksa lähteä tähän väittelyyn mutta totean vain, että hoidossa olevat kokevat asiat subjektiivisesti ja ovat hoidossa mielenterveytensä vuoksi. Henkilökunta taas yrittää auttaa heitä omin lääketieteellisin menetelmin. No aina se ei onnistu, koska on psykoosia, aggressiivisuutta, persoonallisuushäiröitä jne. Silloin joudutaan ikäviin tilanteisiin, erimielisyyksiin, rajoittamisiin ja pakkolääkitsemisiin. Ja sitten kirjoitellaan palstoille miten hoitajat rääkkäsivät. Se, että noiden toimenpiteiden potilaan psyykkinen vointi ja olo helpottuu, ei tule mainituksi.

Faktaa siis on se, että monet hyötyvät hoidosta. Olen nähnyt urani aikana lukuisia tullessa äärimmäisen hankalia ja aggressiivisia tapauksia. Mutta hoidon jälkeen moni on kuntoutunut ja elää nyt hyvää elämää. Kerran yksi kaveri sanoi minulle osastolta lähdettäessä, että anteeksi kun yritin lyödä sinua silloin kun tulin ,olin ihan sekaisin, eihän jäänyt kaunaa? Sanoin että ei jäänyt, psykoosi saa joskus sellaista aikaan. Eikä jäänyt!

Kansa, potilaat ja heidän omaisensa sekä tietysti henkilökunta toivovat lisää laitospaikkoja, koska avohoitoon yksin mitättömillä kontakteilla hylätty potilas on mielestäni se systeemin uhri. Ei se laitoksessa apua saava potilas.

Mutta sitten voi käydä niin että tapahtuu paljon rankkoja asioita joita sitten kertoo ja se henkilö ei usko vaan pitää vainoharhaisena ja käskee jonkun naapurin soittaa johonkin että muka huutaa ja raivoo mikä ei ees totta ja sitten raahataan osastolle jossa kertoo lääkärille rankoista kokemuksista joita lääkäri ei usko ja pitää vainoharhaisena ja katsoo tietoja Saksan wikipediasta ja sitten väitetään että on psykoosi johon lääkitys joka pilaa koko elämän ja terveyden ja et kuule enää omia ajatuksiaskaan ja koko elämä pilattu ja ainoat vaihtoehdot on huumeet tai itsemurha! Ja sitten vielä Kupittaa