Miten ihmisillä on varaa asua Helsingissä?

Palkan lisäksi voi saada tukea jos palkka ei riitä vuokraan

Asumistuet pois kokonaan ja katotaan sitten kuinka moni jää sinne.

Ostimme ekan asunnon 1984. Siitä kaksiosta rt-kolmioon 1987, 1995 erillistaloon, siitä 150 nelion merenrantarivariin ja siitä 2004 omaan ok-taloon, 1300 neliön tontti ja 244 talo uima-altaineen.

Täysin persaukisina aloitimme.

miten se sulle kuuluu, landejuntti

Keskineliöhinnan tarkastelu on vähän harhaanjohtavaa, koska Helsingin kaupunginosien välillä on suuria hintaeroja. Eli Helsingistä löytyy kyllä alueita, joilla neliöhinnat ovat puolet tuosta. Vastapainoksi sitten kalliiden alueiden hinnat ovat vielä paljon korkeammat. Totta toki, että asuminen on täällä muuta maata kalliimpaa.

Elämä on valintoja.

Siksi me suositaan yksiöitä ja pieniä kaksioita, kun ei ole varaa kolmioon.

Toki neliöhinnoissa on myös alueellisia eroja, ihan eri asia, ostaako asunnon arvokkaasta jugend-talosta kantakaupungista vai jonkun 60-luvun yksiön idästä.

Aika moni ostaa asunnon vanhanaikaisesti eli myymällä metsää. Suuri osa metsänomistajista asuu kaupungissa ja tekemällä yhden ainoan ison metsäkaupan elinaikanaan saa kaksion hinnasta noin 2/3, loput lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ostaa asunnon vanhanaikaisesti eli myymällä metsää. Suuri osa metsänomistajista asuu kaupungissa ja tekemällä yhden ainoan ison metsäkaupan elinaikanaan saa kaksion hinnasta noin 2/3, loput lainaa.

Miten monta sataa hehtaaria pitää olla että saa tommosia kauppoja?

Me ostettiin ensiasunto asp-lainalla Vantaalta. Eron jälkeen ostin avovaimon ulos ja otin tutun pimeästi alivuokralaiseksi, että selvisin lainoista. 10 vuoden päästä oli jo mahdollisuus ottaa lisälainaa ja ostaa rivarikolmio Helsingin puolelta. Nykyisen vaimoni isä kuoli ja se sai perintöä. Niinpä meillä oli 35-vuotiaana varaa ostaa puoliksi kolmio merinäköalalla Helsingin keskustasta. 

Vastaus siis on, että pienin askelin pienemmästä ja halvemmasta isompaan ja kalliimpaan. Mutta kun nykynuoret haluavat heti uuden omakotitalon. Ihmekös sitten, ettei rahat riitä.

Vierailija kirjoitti:

Asumistuet pois kokonaan ja katotaan sitten kuinka moni jää sinne.

sit ne muuttaa böndelle ja vuokrat nousee sielläkin :D

Noh, ensinnäkin keskihintaa nostavat keskustan arvoasunnot. Ei duunari asu 5000e/neliö kämpissä eirassa. Suuri osa lapsiperheistä asuu kauempana edullisemmilla alueilla.

Mutta kyllähän se totta on että täällä asumiseen kuluu iso osa tuloista. Ei lapsiperheiden hankala tilanne täällä ole tuulesta temmattu. Mutta siis kulut ja menot tasapainoon, silleenhän sitä tullaan toimeen.

Kouluttautumalla ja työtä tekemällä Helsingissä pärjää varsin hyvin. Aika mini muukin pärjää kun kaupunki jatkaa kasvamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ostaa asunnon vanhanaikaisesti eli myymällä metsää. Suuri osa metsänomistajista asuu kaupungissa ja tekemällä yhden ainoan ison metsäkaupan elinaikanaan saa kaksion hinnasta noin 2/3, loput lainaa.

Miten monta sataa hehtaaria pitää olla että saa tommosia kauppoja?

Keskimääräinen metsätila riittää. Eihän siinä tehdä päätehakkuukaupat kuin kerran 80 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Noh, ensinnäkin keskihintaa nostavat keskustan arvoasunnot. Ei duunari asu 5000e/neliö kämpissä eirassa. Suuri osa lapsiperheistä asuu kauempana edullisemmilla alueilla.

Mutta kyllähän se totta on että täällä asumiseen kuluu iso osa tuloista. Ei lapsiperheiden hankala tilanne täällä ole tuulesta temmattu. Mutta siis kulut ja menot tasapainoon, silleenhän sitä tullaan toimeen.

Tarkistappa niiden Eiran neliöiden hinnat.

Helsingissä maksetaan eniten asumistukia per asukas ja eniten toimeentulotukea per asukas. Lisäksi valtio maksaa huomattavan osan monien uusien vuokra-asuntojen rakentamiskustannuksista ARA:n kautta, jotta niitä pidetään edullisempina. Eli varaa on, koska pienituloisten osalta asumismenot maksaa Helsingissä valtio.

Pärjätään kun lasketaan tarkkaan! Asumismenojen jälkeen meidän nelihenkiselle perheelle jää käyttörahaa reilusti alle tonni kuussa. Syödään paljon puuroa ja perunaa ja haetaan vaatteet Emmauksesta. Joskus se asuntolaina loppuu ja sitten jää enemmän rahaa törsäilyyn. Nuoret perheet on ennenkin olleet tiukoilla, nyt paine shoppailuun on ehkä aiempaa kovempi kun somessa ja blogeissa näkee jatkuvasti kuvia ihanista kodeista, vaatteista ja ruoka-annoksista. Herkästi kuvittelee, että iPhonet ja sushi-sunnuntait on "kaikilla", vaikka enemmistöllä ei ole, vain sillä netissä äänekkäämmällä vähemmistöllä.

Juurikin niin!

Ei sitten mitenkään, ei mitenkään. Toki tämä ei ole yleisesti myönnettävä asia, vaan jokainen suree hiljaa itsekseen rahattomuuttaan ja ajattelee, että se kaikki on sen arvoista. Kiva kun edes joskus saa edes hitusen "luksusta" arkeensa....Hgissä tuo tarkoittaa esim. kahvilassa kerran viikkoon nautittua lattea leivoksen kera, paljon kummempaan luksukseen ei sitten kyllä riitä varat. Matkallekkin voi lähteä mutta sinne mennään jo sitten osamaksulla tai piitkällä esim. 2:den vuoden säästämisellä.

 Asuminen saattaa viedä Helsingissä yksin asuvalta jopa yli 50% nettopalkasta. Järkevää ja suositus olisi jos omistusasumismenot olisi luokkaa 20% nettoansioista, ja tuo Hgissä onnistuu kyllä harvalta.

Lisää kuluja syntyy myös esim. pukeutumisesta....niissä "pieru/koti-verkkareissa" kun ei voi käydä edes maitoa hakemassa pikaisesti kaupasta, koska jengi katsoo jo tuota tosi kieroon, "mikä spurgu/vähäosainen siinä nyt astelee, menis muualle".

Eli pääkaupungissa asuessa asumisen lisäksi tulee myös vaatetuskuluja ihan eri tapaan kuin syrjemmässä.

Tosiasiassa Stadialainen on kyllä todella PA. Yleensä hän omistaa n. 20v asuntovelkaa 2-5000€ luottokorttivelkaa ja muutaman vaatekerran. Kahvilla tai ulkona syömässä on hyvin harvoin varaa käydä, eli itse kaupungin kiva tarjonta jää kyllä usein kokolailla kokematta, tosin se tieto, että olisi edes mahdollisuus mennä lähellä oleviin kivoihin paikkoihin tai tapahtumiin...(jos vain olisi sitä varaa jossakin vaiheessa edes hitusen).

Puhun kokemuksesta, olen paljasjalkainen kantakaupunkilainen ja omaan melko laajan tuttavaverkoston ja tilanne useimmilla juuri tämä, me olemme avoimesti asiaa kyllä surkutellut ja pohdittu asiaan ratkaisuja.

Malmit ja muut esim. idän lähiöiden vuokra/aso-asunto viritykset tietty eri, näissä voi päästä huokeamalla mutta ovat yleensä hiukan huonolla alueella, jossa moniongelmaisuus näkyy ja kuuluu katukuvassa päivittäin. Jos mahd. kannataa asua reilusti etäämäällä. Elämänlaatu on yleensä pienellä paikkakunalla parempaa jos vielä työpaikkakin löytyy, niin on varaa vaikka välillä hemmotella itse tai lähimmäisiä, kun ei tarvitse ihan aina selviytymis-hengessä elää arkea ja roposia laskea ja täten huolta talousasioista jatkuvasti kantaa.

Joillekin, jotka erityisesti haluavat asua Helsingissä, homma on varmaan hintansa arvoista.

Sitten on minun kaltaisiani, jotka haluaisivat asua ihan  muualla, jopa maalla, mutta joiden on työn takia pakko asua Helsingissä. En minä käytä kaupungin palveluita, ja vihaan hälinää ja ruuhkaa. Kaipaisin luonnon rauhaa. Ja joudun vielä maksamaan itseni kipeäksi siitä että "saan" asua hälinässä ja ruuhkassa... Olen sinkku ja maksan asumisoikeusasunnostani 950 euroa kuussa (lainanlyhennys+asovastike). Pystyn kyllä siihen, mutta harmittaa, että joudun maksamaan niin paljon siitä että asun seudulla jossa en halua asua.

Eirassa m2 on 9400e

Ja hinnat vaa nousee ku jengii maalta tänne Stadiin tunkee. Ärsyttää ku tullaan vaan.