Mies huusi et olen patalaiska sika ja täysi nolla, en vaan pääse asiasta yli?
Muuten meillä menee ok mut jos miehellä on vaikka työstressiä se voi kilahtaa mulle ihan naurettavista asioista ja käy suoraan henkilökohtaisuuksiin. Jopa huoritellut on. Oon ruvennut pelkäämään näitä ja yritän olla mieliksi. Näitä tulee ehkä parin viikon välein, ensin itkeskelin mut nyt en pääse vihasta ja kaunasta eroon. Mies sanoo et olen vaan sairaan pitkävihainen ja oikein mehustelen sen suutuksissaan sanomia kun ei ole niitä tarkoittanut?? Tiedän että ei sais niin toiselle puhua mut se on muuten kiltti ja rakastava. Älkää jaksako haukkua, oon jo kaiken kuullut.
Kommentit (21)
Onko miehesi pyytänyt anteeksi? Onko ilmaissut katumusta sanoistaan? En kyllä ihmettele, että tuollaisesta on vaikea päästä yli. Astut kyllä pahaan ansaan, jos yrität varoa ja miellyttää. Sinun pitäisi saada olla vapaasti oma itsesi omassa kodissasi. Tuossa ansassa kuihdutat itsesi.
Jos miehesi reilusti pyytää anteeksi, on mahdollisuuksia.
Otatte ihan kaikki asianne puheeksi ja pöydälle kunhan molemmat olette tasaisemmalla tuulella. Eikä varmaan terapiakaan pahitteeksi olisi.
Eihän tuo edes pahasti sanonut. Minua mies haukkunut h_____as ja mitänöinyt täysin. O len vain sen alistettuna ollut kymmeniä vuosia!
Pitäisikö töitä vähentää? Hakeutua lääkäriin?
Tässä toinen. Lapset aikuisia. Mies on vastuuntuntoinen isä ja tunnollinen. Kotona jättää kyllä itse tietsikat ja vaatteet sekaisin mutta se ei sotke. Hän saa kohtuuttomia raivokohtauksia
- hanassa tahroja
- jääkaapin ovessa sinisiä millin tahroja jotka lähto pois
- astianpesukoneesta annettu haarukka liian kuuma hänen käteensä
- salaatin lehdet noin 1*2cm liian isoja koska salastin kastike ei mene sopivasti niiden läpi
- kun yritin imettää niin se loppu lyhyeen kun hän rähjäsi maitotahroista
- pomppi haisi kerran kuukautisten aikana
- kävelen väärin
- jätekaapin ovessa tahra
- istun väärin tuolilla js se kulunut siksi
- olen angry birdin näköinen siis vihainen
- kulmakarvani liian alhaalla ja korvani liian isot
- olen estoinen ja tylsä
- huusi kun pytyssä veritahra kellä täällä on hilloviikot
- sanoo lääkäritytärtään pyryharakaksi
- toinen odottaa vauvaa js kysyy joka poksauttaa ulos
Olemme hyväpalkkaisia ja typerää pilata elämä näillä. Hän osaa olla hyvä. Mutta vie kyllä itsetunnon.
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen. Lapset aikuisia. Mies on vastuuntuntoinen isä ja tunnollinen. Kotona jättää kyllä itse tietsikat ja vaatteet sekaisin mutta se ei sotke. Hän saa kohtuuttomia raivokohtauksia
- hanassa tahroja
- jääkaapin ovessa sinisiä millin tahroja jotka lähto pois
- astianpesukoneesta annettu haarukka liian kuuma hänen käteensä
- salaatin lehdet noin 1*2cm liian isoja koska salastin kastike ei mene sopivasti niiden läpi
- kun yritin imettää niin se loppu lyhyeen kun hän rähjäsi maitotahroista
- pomppi haisi kerran kuukautisten aikana
- kävelen väärin
- jätekaapin ovessa tahra
- istun väärin tuolilla js se kulunut siksi
- olen angry birdin näköinen siis vihainen
- kulmakarvani liian alhaalla ja korvani liian isot
- olen estoinen ja tylsä
- huusi kun pytyssä veritahra kellä täällä on hilloviikot
- sanoo lääkäritytärtään pyryharakaksi
- toinen odottaa vauvaa js kysyy joka poksauttaa ulosOlemme hyväpalkkaisia ja typerää pilata elämä näillä. Hän osaa olla hyvä. Mutta vie kyllä itsetunnon.
Jestas, pystyykö yksi ihminen tähän kaikkeen? Vai onko miehellä kovin hirtehinen huumorintaju?
Mitä ihmeen väliä on enää pyytää anteeksi? Niin mies kuitenkin sinusta ajatteli. Ja se on olennaista.
Etsi joku, joka ei ajattele sinusta noin, muuten tuhlaat vain aikaasi ja energiaasi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen. Lapset aikuisia. Mies on vastuuntuntoinen isä ja tunnollinen. Kotona jättää kyllä itse tietsikat ja vaatteet sekaisin mutta se ei sotke. Hän saa kohtuuttomia raivokohtauksia
- hanassa tahroja
- jääkaapin ovessa sinisiä millin tahroja jotka lähto pois
- astianpesukoneesta annettu haarukka liian kuuma hänen käteensä
- salaatin lehdet noin 1*2cm liian isoja koska salastin kastike ei mene sopivasti niiden läpi
- kun yritin imettää niin se loppu lyhyeen kun hän rähjäsi maitotahroista
- pomppi haisi kerran kuukautisten aikana
- kävelen väärin
- jätekaapin ovessa tahra
- istun väärin tuolilla js se kulunut siksi
- olen angry birdin näköinen siis vihainen
- kulmakarvani liian alhaalla ja korvani liian isot
- olen estoinen ja tylsä
- huusi kun pytyssä veritahra kellä täällä on hilloviikot
- sanoo lääkäritytärtään pyryharakaksi
- toinen odottaa vauvaa js kysyy joka poksauttaa ulosOlemme hyväpalkkaisia ja typerää pilata elämä näillä. Hän osaa olla hyvä. Mutta vie kyllä itsetunnon.
Missä se miehen hyvyys oikein näkyy?
Mulla on ihan sama tilanne mun miehen kaa, kun ensin on kaikki hyvin ja rakastetaan toisiamme, sitten mies sanoo suuvaahdossa että olen tehnyt jotain ja sitten itse olen hämmästynyt että mistä taas epäluulot heräävät kun sanon en ole tehnyt mitään väitetään kiven kovaa "kuka sitten jos et sinä ole sitä ja tätä viennyt/koskenut/vaihtanut" sitten rupean hermopäissää pakkamaan tavaroita ja mies estelee sanoo "puhutaan jooko" jos en ole mitään tehnyt niin miks mua huvittaa puhua tai selvittää?!
Sitten olen puhunut usein erosta ja mies ei hyväksy sitäkään, ja ei mua huvita olla toisen vallassa ja kontrolloimassa, vaikka olen itsekin tehnyt ja sanonut tyhmästi niin on pakko kuittailla vanhoista asioista jatkuvasti, ja nyt en ole mitään parisuhteen eteen tehnyt kyynnistynyt vihaan ja kaunaan... Mä oon tarpeeksi kokenut henkistä väkivaltaa että ei riitä erolla uhoaminen tai lähteminen kun siitä mies enemmän innostuu ja jatkaa nälvimistä... Oon henkisesti loppu...
Pane sitä p*rseeseen! Oppiipahan ukko olemaan hiljaa.
Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja...kumpi onkaan tyhmempi toistaan?
Ethän kuitenkaan stressaa: totuus kun kirpaisee vain kerran!
Jos teillä menee ok ja hän on kiltti ja rakastava sinun pitää vaan oppia elämään miehen vikojen ja puutteiden kanssa.
Ap, nyt todella vakava keskustelu miehen kanssa.
Ensinnäkin, ihminen saa olla pahalla tuulella, mutta henkilökohtaisuuksia ei vaan sanota silloinkaan. Tykkäisikö mies itse, jos karjuisit hänelle kuuppa punaisena, että hän on idiootti pienimunainen paska. No ei varmasti tykkäisi.
Toiseksikin sanot, että pitkävihaisuus on ikävää, ja vanhoja, jo kertaalleen sovittuja asioita ei ole reilua kaivella aina uudestaan esille - jos tähän syyllistyt, niin SINÄ pyrit lopettamaan asian.
Mutta muistuta miehelle, että joka kerta, kun sinua nöyryytetään ja mitätöimään haukkumisella ilman syytä, sinun rakkaudestasi kuihtuu osa. Koet, että sinulta ja parisuhteeltanne vedetään ikään kuin matto alta, kun mies täysin yllättävässä tilanteessa saa pelottavan hepulin.
Voin kertoa helposti suuttuvan miehen vaimona, että vuosien kuluessa alat kävellä kotona varo-varo-vasti, ettei VAAN mies suutu mistään. Varot sanojasi, varot tunnetilojasi, varot olemasta aidosti sinä. Miestä alat kytätä huolella, koska hän osoittaa ensimmäisiä hermostumisen merkkejä ja sitten paniikissa yrität häntä hyvitellä, että ei vaaaaaaan suutu.
Tuo syö suhdetta ja ennen pitkää huomaat, että et tunne enää miestä kohtaan lämpimiä tunteita, vaan lähinnä ärtymystä ja pelkoa ja vihaa.
Joten NYT peli poikki.
Joko mies lupaa oikoa riitelytaktiikkaansa - riidellä saa, mutta asiasta ja haukkumatta - tai sinä nostat kytkintä.
Kyse on pitkästä prosessista, mies sortuu kyllä välillä, vaikka lupaisikin siis korjata tapansa. Silloin muistat aina reagoida samalla lailla: Sanot vakavasti, että "muistatko, sinä lupasit lopettaa haukkumisen. Minä en suostu tuota kuuntelemaan nyt ollenkaan, ja olet minulle anteeksipyynnön velkaa" - ja sitten poistut paikalta, ja kieltäydyt kuuntelemasta miestä YHTÄÄN ennen kuin hän pyytää anteeksi ja on rauhoittunut.
Kokeile. Voi olla, että "koirakoulu" ei tehoa, mutta yritä!
Mies on todennäköisesti oppinut tuollaisen riitelytaktiikan kotoaan, omilta vanhemmiltaan. Ehkä häntä on itseään lapsena mitätöity ja haukuttu ja katsottu sen jälkeen, että "sori, ethän loukkaantunut, mulla nyt vaan on tälläinen temperamentti..." Aika moni vanhempi ikävä kyllä karjuu lapsilleen haukkumasanoja ja kokee, että sellainen on ok. No ei ole, ketään ei saa mollata, vaikka hänen tekojaan arvostelisikin.
Mutta JOS miehesi on edelleen sitä mieltä, että hänessä ja hänen riitelytavassaan ei ole korjattavaa, niin ikävä sanoa: silloin sinun kannattaa nostaa kytkintä. Kuten ykkönen hyvin sen kiteytti, tuo tulee vain pahenemaan lasten ja yövalvomisten myötä, jos lapsia hankitte.
Etkö sinä itse todellakaan huomaa, mikä tuossa tilanteessa on pahinta? No, minäpä tässä nyt yritän sinulle oikein alleviivata, tai siis boldata numeroituna:
Mitä seuraavaksi kirjoitti:
Muuten meillä menee ok mut jos miehellä on vaikka työstressiä se voi kilahtaa mulle ihan naurettavista asioista ja käy suoraan henkilökohtaisuuksiin. Jopa huoritellut on. 1. Oon ruvennut pelkäämään näitä ja 2. yritän olla mieliksi. Näitä tulee ehkä parin viikon välein, ensin 3. itkeskelin mut nyt 4. en pääse vihasta ja kaunasta eroon. Mies sanoo et olen vaan sairaan pitkävihainen ja oikein mehustelen sen suutuksissaan sanomia kun ei ole niitä tarkoittanut?? Tiedän että ei sais niin toiselle puhua mut se on muuten kiltti ja rakastava. Älkää jaksako haukkua, oon jo kaiken kuullut.
Miksi SINULLA ei ole oikeutta olla yhtä vihainen kuin miehellä? Miksi sinä et saisi sanoa yhtä pahasti miehelle? Eikö mies todella ymmärrä, että hän on itse suutuksissaan sanomisillaan sinun vihasi ansainnut?
Sanooko sinun mielestäsi kiltti ja rakastava oikeasti toista huoraksi ja kohteleeko niin, että toinen pelkää? Mieti nyt, nainen!
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen. Lapset aikuisia. Mies on vastuuntuntoinen isä ja tunnollinen. Kotona jättää kyllä itse tietsikat ja vaatteet sekaisin mutta se ei sotke. Hän saa kohtuuttomia raivokohtauksia
- hanassa tahroja
- jääkaapin ovessa sinisiä millin tahroja jotka lähto pois
- astianpesukoneesta annettu haarukka liian kuuma hänen käteensä
- salaatin lehdet noin 1*2cm liian isoja koska salastin kastike ei mene sopivasti niiden läpi
- kun yritin imettää niin se loppu lyhyeen kun hän rähjäsi maitotahroista
- pomppi haisi kerran kuukautisten aikana
- kävelen väärin
- jätekaapin ovessa tahra
- istun väärin tuolilla js se kulunut siksi
- olen angry birdin näköinen siis vihainen
- kulmakarvani liian alhaalla ja korvani liian isot
- olen estoinen ja tylsä
- huusi kun pytyssä veritahra kellä täällä on hilloviikot
- sanoo lääkäritytärtään pyryharakaksi
- toinen odottaa vauvaa js kysyy joka poksauttaa ulosOlemme hyväpalkkaisia ja typerää pilata elämä näillä. Hän osaa olla hyvä. Mutta vie kyllä itsetunnon.
Ei saisi nauraa, mutta repesin tässä kohtaa täysin :D
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo edes pahasti sanonut. Minua mies haukkunut h_____as ja mitänöinyt täysin. O len vain sen alistettuna ollut kymmeniä vuosia!
Onneksi olkoon! Olet sietänyt paskaa käytöstä vuosikymmeniä sen sijaan, että olisit tehnyt asialle jotain! Tuossa kultainen marttyyrimitali!
Tilanne ei korjaannu, jollet aseta rajoja sille, miten sinua saa kohdella. Elämässä on jatkuvasti stressiä, jonka voi kaataa kumppanin niskaan ja pitää toimintaansa oman moraalinsa mukaan sallittuna. Henkisestä väkivallasta on pieni askel fyysiseen väkivaltaan.
Entä sitten, jos ja kun on lapsia, valvottuja öitä, sairauksia ja uhmaikää. Saako tuleville lapsillesi puhua niin kuin sinulle? Suvaitsisitko samanlaista käytöstä ventovieraalta tai työkaverilta?
Mitä itsetunnollesi tekee kuunnella vähättelyä vuosia? Hyvät hetket eivät hyvitä toistuvaa kaltoinkohtelua. Voit olla varma, että käytös vain pahenee vuosien mittaan, jos koetat muuttaa vain itseäsi.