Lue keskustelun säännöt.
Omat ruuat poikaystävän kanssa?
21.01.2017 |
Eli siis, olemme asuneet noin vuoden verran yhdessä ja aina ostettu yhteiset ruuat. Olemme molemmat osa-aikatöissä ja saman verran palkkaa saamme suunnilleen, joten rahasta ei niinkään ole kyse.
Ongelma on se, että meillä on todella erilaiset mieltymykset poikaystävän kanssa mitä ruuanlaittoon tulee. Poikaystäväni käy todella aktiivisesti salilla, ja haluaa syödä tyyliin jauhelihaa, raejuustoa ja munakkaita pelkästään. Lisäksi määrät ovat todella suuria.
Onko se jotenkin tosi outoa, jos alkaisimme ostamaan ihan omat ruuat? Minä haluan syödä monipuolisemmin, vähemmän lihaa, aamupalaksi mieluummin leipää ja hedelmiä jne. Lisäksi vaikkei sillä rahalla niinkään ole merkitystä, syön tosi paljon vähemmän, joten luultavasti myös säästäisin jonkin verran, kun ei tarvitsisi maksaa enää puolia ruokaostoksista (joista syön varmaan sen 1/5).
Musta tuntuu, että tää toimisi meillä, mutta samaan aikaan vähän mietityttää tällainen "kämppismäinen" systeemi parisuhteessa. Mitä itse tekisitte tällaisessa tilanteessa? Ikää meillä on 20v & 21v, jos sillä on jotain merkitystä.
Kommentit (9)
Ostakaa vaan omat ruuat, jos se toimii teillä. Ei kaikkien suhteiden tarvi olla samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa. En mäkään alkais maksaa mieheni järjetöntä lihankulutusta. Mun mies syö ihan tavallista ruokaa, joten jaetaan kulut about puoliksi, vaikka mies syökin enemmän.
Tottakai voitte ostaa omat ruoat jos tilanne on tuollainen. Koittakaa edes silloin tällöin kuitenkin laittaa joku hyvä yhteinen illallinen ja syödä yhdessä, rauhassa ja nautiskellen... tekee hyvää toisinaan ja eikö noilla salityypeilläkin joskus ole "huijauspäiviä" :) Ei yksikään suhde kuole siihen että on erilaiset ruokavaliot, etenkin kun kyse on siitä että toisen ruokavalio liittyy harrastukseen.
Syömme täysin eri ruokia aviomieheni kanssa. Näin olemme tehneet koko yhdessäolomme ajan (10v). Toimii. Joskus saatamme syödä samaa leipää, mutta yleensä jopa leipäkin on erilaista kummallakin. Vain herkut kuten kaikki kakut, karkit ja keksit menevät molemmille. Tavassamme ei ole meille mitään ongelmaa. Ja lapsiakin on kaksi. He syövät välillä isän, välillä äidin keitoksia, joskus sekaisin molempien.
Liian tiukka jaottelu saattaa olla outoa, näistä asioista ei kannata tehdä liian vaikeita. Olisiko molemmilla omat voipaketitkin vai miten? Pitäisikö pyytää lupaa ottaa "toisen" maitoa kun "oma" loppu? Hmmm. Jos keksitte toimivan systeemin niin mikäs siinä, itse en haluaisi olla suhteessa jossa taloudenpidossa "erotellaan" hirveästi. Menee sellaiseksi banaanienlaskemiseksi, hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian tiukka jaottelu saattaa olla outoa, näistä asioista ei kannata tehdä liian vaikeita. Olisiko molemmilla omat voipaketitkin vai miten? Pitäisikö pyytää lupaa ottaa "toisen" maitoa kun "oma" loppu? Hmmm. Jos keksitte toimivan systeemin niin mikäs siinä, itse en haluaisi olla suhteessa jossa taloudenpidossa "erotellaan" hirveästi. Menee sellaiseksi banaanienlaskemiseksi, hyi.
Lienee aivan normaalia suhteissa, joissa toinen osapuoli on esimerkiksi kehonrakentaja ja toinen ei... Ei silloin vain onnistu yhteinen ruokavalio koska ei kukaan joka ei ole ottanut tuota elämäntavakseen ja intohimokseen, jaksa vetää pelkkää jauhlihaa ja rahkaa päivästä toiseen (näin kärjistetysti). Ei ole kyse siitä mitä "saa" ottaa ja mitä ei, vaan siitä että jos ruokavaliot ovat ihan ratkaisevasti erilaiset, niin on vaan helpompi hommata omat ruokansa. Äärimmäisyyksiin ei tarvitse mennä eikä laskea jokaista penniä kuitenkaan.
Jos tähän saakka olette maksaneet ruuat tiukasti puoliksi, onko sekään hyvä tapa? Vai käyttekö aina yhdessä kaupassa, vai millä tavalla ruoka on yhteistä?
Minä olen selvinnyt useammassa parisuhteesta ilman ruokaongelmia sillä periaatteella, että kumpikin ostaa itse yhteisiä ruokia. Ruokakuluja ei ole laskettu pilkuntarkasti, mutta kuitit ovat tallessa, kaiken varalta.
Tässä tavassa on monta hyvää puolta:
Kumpikin saa ostaa mielin määrin sitä ruokaa, jota itse syö. Toisen tarpeet otetaan huomioon kohtuullisesti. Ostetaan esimerkiksi sellaisia maitoja, levitteitä ym. joita tietää toisen käyttävän päivittäin, vaikka itse ei niitä syö.
Kulut jakautuvat myös sen mukaan, mitä itse syö. Jonkun verran on katsottava sitä, että ei ole aina sama, joka ostaa yhteisessä käytössä olevat ruuat.
Eihän mikään estä aloittajaa syömästä terveellisemmin ja monipuolisemmin kuin poikakaveri. Ostat vaan mielestäsi terveellisempää ja monipuolisempaa ja syöt ne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista ja mielipiteistä! Siksi tämä varmaan mietityttääkin, kun moni tuntuu ajattelevan, ettei tällainen jako toimi parisuhteessa (ja johtaa jopa eroon). Kiva kuitenkin kuulla hyväksyviä mielipiteitä ja jopa kokemuskin pitkästä parisuhteesta :)
Ja joo, en siis tosiaankaan ajatellut mitään millintarkkaa maidon, mausteiden ja voin tjsp. jakamista, enemmänkin sellaista pääpiirteittäistä jakoa.
-ap
Yhtään "omat ruuat" parisuhdetta en tiedä jossa se olisi oikeasti toiminut. Ero siitä lopulta on aina tullut. Kerta se on toki ensimmäinenkin