Kiusaamiskokemuksia ja muita ikäviä muistoja yliopistosta/ammattikorkeasta

Opintoihini yliopistolla kuului 10 op kielikurssi. Opettaja ehdotti, että voisimme muodostaa lukuryhmän, jossa voisimme yhdessä opiskella vapaa-ajalla yliopiston tiloissa pari tuntia viikossa. Noin viiden hengen porukka kertoi, että heillä on tällainen ryhmä, mutta he menivät vaivaantuneiksi kun opettaja kysyi voisiko muitakin liittyä mukaan. Halusivat kuulemma olla ihan vain kaverien kesken. :D Ymmärrän, et kaverien kanssa on kiva olla, mutta kuinka paha ois ottaa yliopistolla kokoontuvaan ryhmään mukaan muitakin tai sitten olla ihan hiljaa tuosta porukasta ja kokoontua kaikessa hiljaisuudessa?

Omista yliopistovuosista muistan vuosikurssiltamme erään n. seitsemän tytön ja pojan muodostaman kaveripiirin. He eivät suostuneet hengailemaan muiden kanssa yliopistolla tai bileissä, koska halusivat pitää "jotain tasoa yllä" ja valita kaverinsa ulkonäön ja suosion perusteella. Ihan avoimesti myönsivät tämän. Hieman nauratti, kun tämä kaveripiiri lähti ulkomaille lomalle ja teettivät kaikille samanlaiset paidat, joissa luki suomeksi tyyliin "seitsemän seksikästä tyyppiä". :D

Ryhmän tytöt eivät suostuneet puhumaan avoimesti lesbon luokkakaverin kanssa ja tekivät oksentamiseleitä, kun joutuivat samaan ryhmään tekemään ryhmätöitä.

Terkkuja Metropoliaan!

Onhan tuota työelämässä, harrastuksissa ja kaikkialla :)

Eiköhän tännekin tuu joku kohta sanomaan et kaikilla on oikeus valita, kenen seurassa aikaansa viettää. Kyllä aikuisten pitäisi silti osata käyttäytyä opiskelupaikoissa. Ei työpaikallakaan saa valita, kenen kanssa tekee töitä.

Itselle on tullu vastaan mm. seuraavaa:

-jätetään kutsumatta ryhmätyöpalaveriin

-levitellään juoruja, jotka eivät pidä paikkaansa

-bileissä ei suostuta puhumaan toisen kanssa

-jos tullaan vastaan käytävällä, ei olla tuntevinaankaan

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ja nuoria usein lohdutetaan sanomalla, kuinka aikuisena ihmiset ovat viisaampia eikä kiusaamista, syrjimistä ym. enää tarvitse sietää. Kuitenkin kiusaamista, ulkopuolelle sulkemista jne tapahtuu vielä yliopistossa ja ammattikorkeakoulussakin. Jaetaan tässä kokemuksia näistä ”kypsästi” käyttäytyvistä aikuisista.

Aloitin ammattikorkeakoulussa 24-vuotiaana opiskeltuani ensin toisen tutkinnon. Ryhmässämme suurin osa oli n.19–21-vuotiaita lukionsa päättäneitä (ja välivuoden pitäneitä). Halusin päästä mukaan opiskelijaporukkaan, mutta nuoremmat katsoivat minua nenänvarttaan pitkin (olin jo ”liian vanha”). Olin lähdössä haalarikierrokselle muiden kanssa, mutta en päässyt mukaan kierrokselle alusta asti. Kun illan aikana laitoin ryhmän yhteiseen whatsapp-keskusteluun viestiä ja kysyin, missä baarissa ryhmäläiseni ovat menossa, kukaan ei suostunut vastaamaan. Kiersin yksin Kallion kaduilla opiskelijoiden seassa kylmänä iltana ja lähdin lopulta yksin kotiin. Seuraavana päivänä muut hehkuttivat, kuinka kivaa kierroksella oli ollut.

Ap

Samoja kokemuksia Haaga-Heliasta.

Kaikki ei tietenkään ole ylimpiä ystäviä keskenään, mutta jos yhdessä tehdään jotakin (olipa kyseessä avoimet bileet tai ryhmätyö), minusta kaikille kuuluu tasapuolinen oikeus osallistua. Kypsyyttä on ottaa mukaan erilaiset ihmiset.

Mulla oli kaveriksi tekeytyvä neuroottisen ilkeä tyttö opiskelukamuna joka kutsu mut mukaan toisen kaverin synttäreille . Kun istuttiin kahvipöydässä ilmoitta emäntä " että --- (minä) onkin ainoa jota ei kutsuttu tänne! Kuitenkin tuo tyttö antoi ymmärtää että minun pitäisi mennä. Eli koko nöyryyttäminen jarkättiin näin. Myöhemmin paljastui että koko neroottinen likka oli tuppautuneena seuraani alunkinperin koska paneskeli erästä julkkua jonka siippa oli sukuani. Hän oli siis niin kiinnostunut miehestä että jopa vaimon sukunimen omaava kelpasi tiirailuun. Loppujen lopuksi ihan helvetin röyhkeätä että sitten vielä paneskeli tuota sukulaiseni miestä! Tämä selvisi minulle myöhemmin. Ja kyseessä ala jossa odottaisi nimenomaan jonkinlaista sosiaalisuutta ...!

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ja nuoria usein lohdutetaan sanomalla, kuinka aikuisena ihmiset ovat viisaampia eikä kiusaamista, syrjimistä ym. enää tarvitse sietää. Kuitenkin kiusaamista, ulkopuolelle sulkemista jne tapahtuu vielä yliopistossa ja ammattikorkeakoulussakin. Jaetaan tässä kokemuksia näistä ”kypsästi” käyttäytyvistä aikuisista.

Aloitin ammattikorkeakoulussa 24-vuotiaana opiskeltuani ensin toisen tutkinnon. Ryhmässämme suurin osa oli n.19–21-vuotiaita lukionsa päättäneitä (ja välivuoden pitäneitä). Halusin päästä mukaan opiskelijaporukkaan, mutta nuoremmat katsoivat minua nenänvarttaan pitkin (olin jo ”liian vanha”). Olin lähdössä haalarikierrokselle muiden kanssa, mutta en päässyt mukaan kierrokselle alusta asti. Kun illan aikana laitoin ryhmän yhteiseen whatsapp-keskusteluun viestiä ja kysyin, missä baarissa ryhmäläiseni ovat menossa, kukaan ei suostunut vastaamaan. Kiersin yksin Kallion kaduilla opiskelijoiden seassa kylmänä iltana ja lähdin lopulta yksin kotiin. Seuraavana päivänä muut hehkuttivat, kuinka kivaa kierroksella oli ollut.

Ap

Tosi kurjaa :/ Miten sua muutoin kohdeltiin ryhmässä ennen tuota haalarikierrosta kun eikö kierros tehdä sitten kun opiskelu on melkein ohi? Jos välinpitämättömästi ja kylmästi niin itse en olisi laittanut ryhmälle mitään viestiä kysyäkseni missä baarssa ovat koska en haluaisi istua iltaa idioottien kanssa ja en haluaisi tehdä itsestäni "epätoivoista pelleä" ryhmäläisten silmissä

Vihasin amk-ryhmämme whatsapp-keskustelua, sillä keskustelussa oli selkeä sisäpiiri vaikka ryhmään kuului lähes koko luokka. Jos esim. itse kommentoin tai kysyin jotain, ei minulle vastattu (tätä tehtiin myös muutamien muiden kohdalla). Myös tällainen oli ihan tavallista:

Anna: Lähdetään tänään Lauran kanssa baariin X, ketkä lähtee messiin?!<3

Mikko: Sorry, treenit.

Liisa: En pääse, oon duunissa. Upeeta iltaa murut!<3

Jenni: Mä voin lähtee! :)

Anna: Eiks kukaan haluu lähtee? :'( Hyvät bileet tiedossa!

Vaihdoin sittemmin alaa, ei oo ollu tuota ryhmää ikävä. :)

Tuosta sen näkee, että ne yläkoulun kiusaajat jatkavat kiusaamista vielä aikuisenakin. Ei se ilkeä perusluonne miksikään muutu. Toki kiusaaminen voi muutaa jossain määrin muotoaan eli jatkokoulutuspaikassa tuskin kiusaajat viitsivät haukkua rumaksi, läskiksi, nössöksi jne.

Meillä oli pieni ryhmä, n. 20 otettiin sisään joka syksy. Ryhmän sisällä oli neljän tytön poppoo, jotka oli kauheen laitettuja, kauniita ja hoikkia. Eivät halunneet luokan ulkopuolella puhua tai olla tekemisissä muiden ryhmän naisten kanssa, kun ei oltu riittävän kauniita. Miesten seura kyllä kelpasi.

Joskus kännissä saattoivat tulla halailemaan, mut seuraavana aamuna tunnilla olivat taas omassa kuplassaan. :D

Yritin kovasti yliopiston alkuaikoina tutustua ja kaveerata oman alan opiskelijoiden kanssa, fukseja kun oltiin kaikki yhtä tyynni. Siitä on viisi vuotta. Ekana ja tokana vuonna oli aika räikeää porukasta sulkemista: mihinkään ei kutsuttu (tai jos itse kysyin niin hiljaista oli). Huomasin myös, että luentosaleissa yms sain aina istua yksin mikäli ensin saliin menin. Huikkasin kyllä moikat kun muut tulivat mutta menivät aina muualle istumaan. Sama ruokaloissa. Ryhmä- ja paritöissä luennoitsija joutui maanittelemaan minulle paria kun yksin jäin sielläkin. Jos "änkesin" lipastolla tai vapaa-ajalla jonnekin mukaan, äkkiä kävi niin että muut keskustelevat ringissä ja minut on suljettu pois siitä.

Enää eivät edes moikkaa käytävällä, käyttäytyvät kuin eivät tuntisikaan. No, kohta osa alkaa valmistuakin. Kavereita minulla on onneksi yliopiston ulkopuolella, mutta välillä ahdistaa yksinäisyys kursseilla jos ryhmää tai paria tarvii.

meidän alalla syrjittiin kaikkia, jotka ei halunnu vetää perseitä paria kertaa viikossa. haukuttiin nössöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Itselle on tullu vastaan mm. seuraavaa:

-jätetään kutsumatta ryhmätyöpalaveriin

-levitellään juoruja, jotka eivät pidä paikkaansa

-bileissä ei suostuta puhumaan toisen kanssa

-jos tullaan vastaan käytävällä, ei olla tuntevinaankaan

opiskelet hoitoalaa?

Vierailija kirjoitti:

Yritin kovasti yliopiston alkuaikoina tutustua ja kaveerata oman alan opiskelijoiden kanssa, fukseja kun oltiin kaikki yhtä tyynni. Siitä on viisi vuotta. Ekana ja tokana vuonna oli aika räikeää porukasta sulkemista: mihinkään ei kutsuttu (tai jos itse kysyin niin hiljaista oli). Huomasin myös, että luentosaleissa yms sain aina istua yksin mikäli ensin saliin menin. Huikkasin kyllä moikat kun muut tulivat mutta menivät aina muualle istumaan. Sama ruokaloissa. Ryhmä- ja paritöissä luennoitsija joutui maanittelemaan minulle paria kun yksin jäin sielläkin. Jos "änkesin" lipastolla tai vapaa-ajalla jonnekin mukaan, äkkiä kävi niin että muut keskustelevat ringissä ja minut on suljettu pois siitä.

Enää eivät edes moikkaa käytävällä, käyttäytyvät kuin eivät tuntisikaan. No, kohta osa alkaa valmistuakin. Kavereita minulla on onneksi yliopiston ulkopuolella, mutta välillä ahdistaa yksinäisyys kursseilla jos ryhmää tai paria tarvii.

Mitä alaa opiskelet, ehkäpä opettajaksi? Heissä on yllättävän paljon kiusaajia, lapsia on helppo kiusata joten hakeutuvat alalle.

Nyt veikkaan että kyse on ihan jostain muusta kuin iästä! Eihän 21 ja 24 vuotiaista usein edes erota päälle päin minkä ikäisiä ovat! Aloitin itsekin juuri AMK:ssa ja luokallamme on 35 ihmistä, ikähaitari 18-45v ja kaikki on otettu porukkaan! Olen itsekin jo 28 vuotias ja parhaat kaverini luokassamme ovat 19-, 20- ja 21-vuotiaat. Vaikka eroa on elämäntilanteissakin niin ei se ole haitannut ketään.

Uskon että ap:ta syrjitään jostain ihan muusta syystä.

Kuka näitä alapeukuttaa, kiusaajat itse?

Vierailija kirjoitti:

Ryhmän tytöt eivät suostuneet puhumaan avoimesti lesbon luokkakaverin kanssa ja tekivät oksentamiseleitä, kun joutuivat samaan ryhmään tekemään ryhmätöitä.

Terkkuja Metropoliaan!

Meidän luokalla Metropoliassa on varmaan puolet luokasta lesboja, pelkkiä naisia siis koko luokka täynnä, ja ei kyllä mitään noin omituista ole koskaan näkynyt...