ADHD-tyyppisistä oireista suuri osa johtuu vanhemmuuden puutteesta

Vierailija kirjoitti:

"Ei voi olla sairaudesta johtuvaa poikkeamaa niin paljon. Syyllistämättä kaikkia vanhempia, mutta... Usein nykyisin kaikki lapsen kasvatuksessa jätetään yhteiskunnan tehtäväksi. Ei ole rajoja, ei opeteta oikeaa ja väärää (esim. saako toista lyödä tai saako varastaa), ei opeteta rahan käyttöä, ei opeteta vastuuta, ei opeteta tasa-arvoisuutta, ei opeteta itsehillintää, ei opeteta käytöstapoja, ei osata keittää vettä jne. Kasvattajana on nyt se vapaan kasvatuksen sukupolvi, jotka itse ovat saaneet kasvaa pellossa vailla vanhempien ohjausta tai rajan määrittelyjä. Heiltä ei ole itseltään koskaan vaadittu mitään vaan kaikki on kannettu valmiina pöytään ilman yhtäkään kieltoa. Lisäksi koko yhteiskunta on mennyt vain lapsen puolelle, ei ole enää keinoja asettaa rajoja, ei saa tehdä niin - se ei kuitenkaan loppupeleistä olekaan lapsen etu, vaikka "laki" niin määrää ja kukkahattutädit ohjeistaa."

Kuka tuon on sanonut, mistä sitaatti?

"Huomattavan suuri osa tarkkaavuushäiriöistä ja levottomuudesta onkin kotitaustaan ja kotona tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvää eikä aivoperäistä, väittää lasten kanssa työskentelevä psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläinen."

Tuo on totta. Kaikki vilkkaat/huonosti käyttäytyvät lapset saavat adhd diagnoosin liian helposti. Toki adhdta esiintyy, mutta suuri osa lapsista on vain vilkkaita, jotkut myös huonosti kasvatettuja. Lääkkeitä ei pitäisi tuputtaa kaikille, vaan lähteä siitä että onko lapsella kotona ongelmia jotka aiheuttavat käytöksen, vai onko lapsella oikeasti adhd jolloin laakityskin saattaa olla paikallaan.

"Laiskat ja itsekkäät vanhemmat elävät omien fiilistensä mukaan ja lapset jäävät heitteille. Aikuistumista ja kehittymistä ei tapahdu, kun elämä menee kuntosalilla, tissutellen tai päivityksiä jakaen ja seuraten, miten siinä sitten enää osaisi ja jaksaisi lapsia kasvattaa. Sitten kun se jälkikasvu häiriköi joka paikassa tai ampuu kuulapyssyllä poskeen, niin sehän on tietysti muiden vika."

Täyttä asiaa. On tosiaan oikeita ADHD-lapsia ja sitten muita "erityislapsia" jotka saavat käyttäytyä huonosti kun piiloutuvat "diagnoosin" taakse. Riehutaan ja hakataan muita ihmisiä, kun joku komentaa, äippä (useimmiten äiti joka mielensä pahoittaa) menee someen itkemään ja kirjoittamaan nyyhkytarinan "lapsen kirjoittamana" siitä kuinka "tuhma täti komensi, olen erityislapsi, pitää ymmärtää". :D. Jos perheessä on monta lasta ja kaikki "erityistapauksia" niin mistähän johtuisi...

"Ei lasta statussymboliksi

Halleluja, vihdoinkin joku uskaltaa sanoa sen julkisuudessa, minkä me maalaisjärkiset tavisvanhemmat olemme tienneet jo kauan. Vanhemmuuden ulkoistaminen on just tätä. Kun lapsi ei haluu, ei tahdo, ei kiinnosta ja kaikki tänne heti, vainminä -niin kaverivanhempi vie kullannupun saamaan diagnoosin. Kyllähän siinä täytyy olla jotain vikaa. Saadaan sitten taas joku selitys minkä varjolla nämä pikkukeisarit ja -prinsessat jatkaa häiriköintiä ja muiden terrorisointia. Sitten voidaan käytöksen olevan ko. sairauden oire ja aloitetaan lääkitys. Teinit on vetäneet rauhoittavia ja mielialalääkkeitä jo piltin seassa ja sitten puhutaan tupakoinnin olevan portti huumeisiin. Oliskohan jo vihdoinkin syytä alkaa puhua oikeilla termeillä ja vastuuttaa vanhemmat ?"

"

Vierailija kirjoitti:

"Huomattavan suuri osa tarkkaavuushäiriöistä ja levottomuudesta onkin kotitaustaan ja kotona tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvää eikä aivoperäistä, väittää lasten kanssa työskentelevä psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläinen."

Tämä on ainut artikkelin lainaus.

Loput kommenteista? Selkeitä ylilyöntejä, joita psykologi ei sanoisi tai ajattelisi

Vaikka täällä nyt moni palstamamma älähtää, niin kyllähän se totta on. Varsinkaan hyvin urapainotteiset vanhemmat eivät halua katsoa totuutta silmiin vaan kyseenalaistavat ensimmäisenä  päiväkodin/koulun henkilökunnan ammattitaidon tai parhaassa tapauksessa antavat babysitterin juoksuttaa lastansa erilaisissa terapioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka täällä nyt moni palstamamma älähtää, niin kyllähän se totta on. Varsinkaan hyvin urapainotteiset vanhemmat eivät halua katsoa totuutta silmiin vaan kyseenalaistavat ensimmäisenä  päiväkodin/koulun henkilökunnan ammattitaidon tai parhaassa tapauksessa antavat babysitterin juoksuttaa lastansa erilaisissa terapioissa.

Omassa hyvinkin laajassa tuttavapiirissäni ADHD-tapaukset löytyvät kyllä ihan muista perheistä kuin niistä, joissa vanhemmat tekevät ura. Ahkerasti töitä tekevät jaksavat kyllä hienosti olla myös lapsilleen läsnä ja tehdä heidän kanssaan päivittäin asioita yhdessä.

"Psykologi sanoo rohkeasti ja suoraan ja on niin oikeassa. Esim vanhempien syyllistämistä on kauan pelätty ja siksi tehdään vääriä asioita, joista lapsi kärsii. Vanhempien itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä on jo jäänyt pahat jäljet lapsille, ja yhteiskunta kärsii ja maksaa. Ihan sieluun sattuu, kun näkee kadulla äidin joka vain näpyttelee, ja viis veisaa lapsen pyynnöistä."

"Ei haluta tietää

Valitettavasti olen huomioinut lähipiirissä että lapsen oirehtiminen on selvästi vanhempien syytä. Lapsi on nyt kouluikäinen ja koulussa oireet alkoivat rauhattomuutena ja jopa väkivaltana. Vanhemmat syyttivät opettajaa. Kierre on lapsen kannalta valitettava. Nyt käydään keskusteluja jotka ei johda mihinkään. Koulussa ehkä tiedetään että paha olo on kotoa lähtöisin,mutta ei voi puuttua asiaan. Surullista katsoa sivusta."

"Täysin asiaa - koulumaailmassa oli keskittymiskyvyttömiä lapsia, joiden takana oli mm. vanhempien avioero ja usein kyse oli vain huomiontarpeesta, jota ei saanut kotoa - koulusta sai - väärin keinoin. 

Vanhempien kanssa saa todella olla varpaillaan, koska he eivät kestä mitään kritiikkiä edes lapsestaan vaan heistä tulee ns. maan vaiva kun lapsensa asioihin puututaan. Koko luokkaa häiritsevää vaivaa ei saada siis hoidettua yhteistyössä. 

Opettajat näkevät poikkeavat käyttäytyjät erittäin selvästi, ja olisivatkin avainasemassa asioiden selvittelyssä, jos vain vanhemmilta löytyisi tahtoa korjata asioita.

"

"Teini-ikäisten äitinä, joka työskentelee kotona, olen tiedostanut saman asian vuosia. "Kiireisten vanhempien" arvosteleminen on tabuista suurimpia. Vanhemmat keskittyvät yhä enemmän omaan elämäänsä ja lasten itsenäisyys ja yksin pärjääminen on mantra, jota hoetaan jo vaippaikäisille. Vanhemmat eivät viitsi tai jaksa tutustua lapsiinsa - niihin hyviin tyyppeihin, jotka sattuvat asumaan samassa osoitteessa. Vanhemmuus on asennekysymys: se voi olla niin tylsää tai hauskaa kuin miksi sen itse tekee tai kokee."

Niin totta. Ja surullista.

Vierailija kirjoitti:

"Ei haluta tietää

Valitettavasti olen huomioinut lähipiirissä että lapsen oirehtiminen on selvästi vanhempien syytä. Lapsi on nyt kouluikäinen ja koulussa oireet alkoivat rauhattomuutena ja jopa väkivaltana. Vanhemmat syyttivät opettajaa. Kierre on lapsen kannalta valitettava. Nyt käydään keskusteluja jotka ei johda mihinkään. Koulussa ehkä tiedetään että paha olo on kotoa lähtöisin,mutta ei voi puuttua asiaan. Surullista katsoa sivusta."

Miksi ihmeessä sinä lyöt lainausmerkkejä omiin teksteihisi? Eivät nuo tekstit ole mainitusta artikkelista.

Vierailija kirjoitti:

Täyttä asiaa. On tosiaan oikeita ADHD-lapsia ja sitten muita "erityislapsia" jotka saavat käyttäytyä huonosti kun piiloutuvat "diagnoosin" taakse. Riehutaan ja hakataan muita ihmisiä, kun joku komentaa, äippä (useimmiten äiti joka mielensä pahoittaa) menee someen itkemään ja kirjoittamaan nyyhkytarinan "lapsen kirjoittamana" siitä kuinka "tuhma täti komensi, olen erityislapsi, pitää ymmärtää". :D. Jos perheessä on monta lasta ja kaikki "erityistapauksia" niin mistähän johtuisi...

Ensinnäkin eiköhän jätetä tuo diagnosointi ihan niille terveydenhuollon ammattilaisille kelle se kuuluukin. Titenkin av kirjoittaja on sitä mieltä että hänen tekemät diagnoosit ovat varmaan enemmän oikeassa ja paikkansapitäviä? Tietämättä edes kenenkään henkilön tai lapsen todellista tilannetta, ollaan valmiina diagnosoimaan "suurin osa ei ole oikeasti adhd lapsia, mutta sitten kuitenkin todetaan että kyllähän niitäkin on" Niin, siis edelleen ei sitä adhd diagnoosia todellakana anneta pelkästään kenenkään vanhemman  toiveen takia, eikä sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole epäilystäkään että kyseessä olisi vain kasvatus tai muut ongelmat.

Aika monelle näyttää olevan täysin tietämätön asia se, että usein adhd lapselle on paljon muutakin häikkää käytöksessä, sellaisia jotka viittaavat enemmän neurologiseen häiriöön kun esim. pelkästään kurin tai kasvatuksen puuteeseen. Aika harvalla adhd diagnoosin saaneelle on oireina pelkästään se, että olisi tavallista vilkkaampi tai tottelemattomampi.

Mutta ei, eihän teitä kiinnosta kun olette päättäneet että adhd diagnoosi annetaan monesti sellaisille tapauksillle, jotka ovat vain tavallista vilkkaampia ja tottelemattomampia, niin luulkaa vain. Luulossa on kiva elää ja ei kai sitä muutakaan voi jos ei ole tarpeeksi tietoa asioista.

Ja viitaten tuohon kirjoitukseen jota lainasin jossa sanotaan että "miksiköhän monesti on samassa perheessä niin monta erityislasta" niin vastavetona voi sanoa että entäs sitten kun monessa perheessä on ehkä vain yksi erityislapsi ja muut tavislapsia? Tähänkin varmaan oman vankkumattoman mielipiteensä muodostanut vaahtoaa että lapset on varmaan elänyt erilaisissa olosuhteissa, mutta valitettavasti joudun tämänkin teilaamaan. Sillä on monia tapauksia, että hyvin lähekkäin syntyneet, ihan samanlaisissa perheolosuhteissa eläneet lapset voivat olla hyvinkin erilaisia eli niin, että toiselle diagnosoidaan adhd ja toinen on aivan tavallinen.

Sitten on myös ihan tutkittua tietoa seikoista, jotka lisäävät lapsen riskia saada esim. adhd esim. syntyminen ennenaikaisena tai vanhempien korkea ikä. Mutta ei, eihän niitä riskejäkään ole paljon kenelläkään lapselle eihän? Oletteko oikein tehneet empiiristä tutkimusta niiden lapsien joukosta, jotka tiedätte että on diagnosoitu adhd tapauksiksi (mutta itse olette "aivan varmoja" että vanhemmista se vain johtuu) esim. kenellä on ollut jo syntymästä lähtien jotain riskitekijöitä?