Naimattomat naiset yliedustettuina yliopistojen henkilökunnissa

Mielekäs, vaativa ja etenemismahdollisuuksia tarjoava työ, niin ei välttämättä tarvitse ketään muuta rinnalleen? 

Kun ei elämässä muuten ole mitään sisältöä, täytyy itsetunto ja merkitys hakea puuhastelemalla yliopistolla muinaisten kansantanssien tutkijana. Bonuksena saattaa päästä työmatkalle Gambiaan "haastattelemaan" heimopäällikköä tanssiin liittyvistä naimarituaaleista.

Miehet palkanneet naisia yliopistolle siinä toivossa että pääsevät panemaan mutta toisin kävi.

Hyvä, että heillekin on joku paikka elämässä, kun eivät ole yksityiselle sektorille kelvanneet eivätkä perhettäkään saaneet aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei elämässä muuten ole mitään sisältöä, täytyy itsetunto ja merkitys hakea puuhastelemalla yliopistolla muinaisten kansantanssien tutkijana. Bonuksena saattaa päästä työmatkalle Gambiaan "haastattelemaan" heimopäällikköä tanssiin liittyvistä naimarituaaleista.

Kuulostaa Halla-ahon tohtorinväitöskirjan tasoiselta hommalta.

Musta vähän tuntuu ettei sinne voi ihan tasapainoinen ihminen päätyä töihin, oli sitten nainen tai mies. Sen verran sekaisin (mt-ongelmia) tuntuvat olevan, niin ei varmaan pariutuminen mahdollistu.

Vierailija kirjoitti:

Mielekäs, vaativa ja etenemismahdollisuuksia tarjoava työ, niin ei välttämättä tarvitse ketään muuta rinnalleen? 

Eivät ole löytäneet tarpeeksi "tasokasta" miestä.

Nyt kun aloin miettimään niin meidän tiedekunnassa on kaikilla naisilla perheet (kanslia ja opetus ja tutkimushenkilökunta). Nuorilla tutkijoilla on avopuolisot tai poikaystävät.

Vai olisikohan sen kanssa tekemistä että huippuälykkäät naiset pariutuvat paljon epätodennäköisemmin kuin keskiverrot? 

Vierailija kirjoitti:

Musta vähän tuntuu ettei sinne voi ihan tasapainoinen ihminen päätyä töihin, oli sitten nainen tai mies. Sen verran sekaisin (mt-ongelmia) tuntuvat olevan, niin ei varmaan pariutuminen mahdollistu.

Rasvamontusta kuultiin taas se totuus.

Mäkin kuulun tähän ryhmään, eli naimaton (nelikymppinen) nainen joka töissä yliopistolla. Mulla ainakin kyse on ihan siitä, että olen niin introvertti ja erakko, etten ole koskaan halunnut vakisuhteita. Viihdyn parhaiten sinkkuna, hakien vain yhden illan seksiä baarista kun siltä tuntuu. 

Luulen, että aika paljon on hyvin introvertteja luonteita muutenkin niissä jotka päätyvät akateemiselle uralle, eikä heillä halu pariutua ja perheellistyä ole välttämättä järin vahva, kun oma sisäinen maailma jo tarjoaa riittävästi sisältöä elämään, työn ohella.

Ei koskaan päässyt oikeisiin töihin eikä miesrintamallakaan ollut menestystä.

Samantyyppistä olen miettinyt täällä kaupungintalolla työskennellessä: Miten tänne (pieni kaupunki Uudellamaalla) on voinut pesiytyä näin paljon samanikäisiä (50v.) naimattomia naisia, joilla on joku rajoite/pitkäaikaissairaus?

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun aloin miettimään niin meidän tiedekunnassa on kaikilla naisilla perheet (kanslia ja opetus ja tutkimushenkilökunta). Nuorilla tutkijoilla on avopuolisot tai poikaystävät.

Sama. Moni tieteellistä uraa tekevä muuten ei tuo perhettään tai parisuhdettaan ihan ensimmäisenä esiin. Kyllä se keskustelu aika ammatillisissa asioissa on ainakin mitä tulee opiskelijoita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan päässyt oikeisiin töihin eikä miesrintamallakaan ollut menestystä.

Kuulostaa tämän palstan miesten elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Mielekäs, vaativa ja etenemismahdollisuuksia tarjoava työ, niin ei välttämättä tarvitse ketään muuta rinnalleen? 

Naiset ilmeisesti tarvitsee valtion potkimaan perseeseen, että etenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta vähän tuntuu ettei sinne voi ihan tasapainoinen ihminen päätyä töihin, oli sitten nainen tai mies. Sen verran sekaisin (mt-ongelmia) tuntuvat olevan, niin ei varmaan pariutuminen mahdollistu.

Rasvamontusta kuultiin taas se totuus.

Mikä rasvamonttu?

Aijai, kun on katkera avaus 😂😂😂

Onhan se nyt hirvittävää kun nainen käy töissä ja on kaiken lisäksi naimaton.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että heillekin on joku paikka elämässä, kun eivät ole yksityiselle sektorille kelvanneet eivätkä perhettäkään saaneet aikaan.

Aivan kuin joku halpakaupan kassa (ura bisnesmaailmassa) ja useita heikkolahjaisia räkänokkia eri isistä (perhe on naisen elämän huipentuma) olisi jonkun elämän tarkoitus. Tietenkin, jos ei muuhun pysty.

Parempi niin, eivät ole jatkuvasti äitiyslomilla ja poissa koska Irma-Petterit sairastaa.