Ikää 30v ja vauvakuumetta ei kuulu eikä näy, mistä sellaisen hankkisin???

Päätimme siis ruveta yrittämään lasta siksi että halusimme laajentaa perhettä, ei siksi että vauvat olisivat tuntuneet jotenkin erityisen ihanilta. Hyvin on mennyt, lapseen rakastuttiin ihan täysillä.



Nyt uudelleen raskaana, ilman erityisempää vauvakuumetta.

Mulla ei muuten olisi ikinä näitä kolmea ihanaa lasta!

Ekan kohdalla olin vähän kuin "pakosta" raskaana - siis mieheni halusi lasta paljon kipeämmin kuin minä! Hyvä näin. Sillä kun meidän tyttö syntyi, totesin jos äitiyspolilla että "näitä lisää vaikka kuinka paljon!" Neuvoni: älä odota vauvakuumetta jos kuitenkin tiedät että joskus haluat lapsia.. kyllä se lapsi sen vauvakuumeen herättää!! :)

Haluatko lapsen? Lapsi on vauva vain hyvin lyhyen ajan, tärkeintä on miettiä haluatko itsellesi lapsen? Millaista elämää haluat elää esim. kymmenen vuoden päästä, viiden kymmenen ja kaikkina niinä vuosina siltä väliltä? Jos haluat, että teidän perheessä on lapsia niin yrittäkää.



Itselläni oli ensimmäisen kohdalla vauvakuume, toisen ei. Mieheni halusi jo toisen lapsen,itse olisin odotellut vielä "sitä vauvakuumetta". Kuitenkin olen aina halunnut kaksi lasta. Niin sitten raskaus alkoi ja tuli se vauvakuumekin sitten joskus rv38, mutta tuli kuitenkin. Nyt välillä huomaan, että vauvakuume nostaa päätään, mutta kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että meidän perheessä kaksi lasta on oikea määrä. Niinpä nämä on nyt tässä. Toivotut, odotetut ja rakastetut vaikkei se lähtenytkään mistään vaaleanpunaisesta unelmasta ;-)

on tähän maailmaan tulleet ilman äidin vauvakuumetta :). Elämäntilanne vain on ollut sopiva, ollaan oltu yhtä mieltä, että lapsia saa tulla ja miehellä ollut ehkä vähän vauvakuumettakin. Mutta minulla ei ole ollut. Olemme sitten vaan päättäneet alkaa yrittämään ja molemmissa raskauksissa olin alkuun aika järkyttynytkin raskautumisesta. Mutta nykyisin erittäin onnellinen kahdesta terveestä lapsestani!!



Jotenkin kornia tässä on se, että nyt kun ollaan päätetty, ettei lapsia tule enää, on minuun alkanut iskeä sitä vauvakuumetta. Varsinkin kun näen pieniä vastasyntyneitä....

tapauksista joissa naisella ei ikinä ole ollut vauvakuumetta. Kuitenkin sitten kun on raskaaksi tullut on pikkuhiljaa vauvakuume noussut! Ja loppuraskaudessa ollut sitten jo ihan täysin "vauvahuumassa"! =)

Jossain vaiheessa vaan päätettiin, että vauva saa tulla jos tulee. Ja heti tärppäskin. Ja nyt olen lapsesta niiiiiin onnellinen ja rakastan häntä yli kaiken. Ja toista odotan.



Jos olisin odottanut vauvakuumetta, tuskin olisin tehnyt lapsia koskaan.

En minäkään mitään erityistä vauvakuumetta kokenut. Elämäntilanne oli sopiva ja lapsirakkaina ihmisinä päätimme yrittää. Vauva tuli ja onnellisia olemme.

joko keskityt uraan jatkossakin tai sitten vaan alat sitä vauvaa tehdä "väkisin", voihan olla että kohtalo vaikka päättää sun puolesta oletko äitimateriaalia vai et ;)

ikää mulla on 27 ja mulla jo on 4 lasta. ja nyt on iskenyt ihan mieletön vauvakuume! apuja otetaan vastaan tähänkin ongelmaan.

vauvan haluun mut järki sanoo et 4 riittää..

Päätimme sulhaseni kanssa yrittää lasta, vaikka varsinaista vauvakuumetta ei ole. Mielestäni riittää, että toivoo lasta - kaikki siihen liittyvä into herää varmasti raskauden myötä, kun asiasta on tulossa totta!



Siskollakin on kolme lasta, enkä muista että hän olisi koskaan vauhkonnut vauvakuumeesta. Hänelle oli 6-vuotiaasta lähtien täysin selvää, että hän haluaa useamman lapsen. Ehkä siksi hänelle ei tullut myöhemmin mitään "heräämistä" asian suhteen?



Muistan kuinka lukiossa kolmella kaverillani oli "vauvakuume", vaikka heillä ei ollut edes miestä jonka kanssa he haluaisivat lapsen. He selailivat vauvalehtiä ja pompottelivat muiden muksuja. Minulle jokainen vieras vauva ei herättänyt hellyttäviä tunteita, sen sijaan tunsin myöhemmin sympatiaa siskoni lapsia kohtaan. Ne olivat sentään samaa sukua ja jotenkin tutun näköisiä.



En ole varma olenko edes perillä siitä, mitä vauvakuume on. Mutta en usko että vauvan saamisesta yhtäkkiä innostuminen on lainkaan tarpeellista. "Äitiyteen kasvaa". Kyllä se vauva sieltä tulee muutenkin. Ja sitä oppii rakastamaan kun haistelee sen tuoksuvaa päätä, ja pitelee sen pikkuruisia kätösiä... :)

ilman ruusunpunaisia vauvakuumehaaveita. Odotukset eivät ole silloin niin ylilmitottuneita. Yleensä synnytysmasennuksestakin kärsivät on juuri näitä, joilla odotukset on olleet kaikista korkeimmalla. Kyllä sitä omaa lasta sitten ihan varmasti rakastaa, vaikka ei olisi ollut mitään "vauvakuumetta".