Mikä minua vaivaa?

En ole ikinä ollut motivoitunut mihinkään. Palautin lapsena kaiken myöhässä enkä ollut ikinä ajoissa koulussa. Lukio tuli vedettyä nippanappa huonoilla papereilla läpi. En ole ikinä kokenut mitään paloa mitään kohtaan, tai ylpeyttä niistä harvoista hyvistä suorituksista elämässäni.

Pääsin viime syksynä ammattikorkeaan, mutta tämä on ihan kamalaa. En halua olla täällä, omaan hädintuskin tarpeeksi motivaatiota suihkussa käymiseen ja syömiseen. Ei kai tämä mitään masennustakaan ole, koska olen ollut tällainen aina.

Muistan kun kysyin lapsena vanhemmiltani että "milloin tämä elämä loppuu, täällä on tylsää". Olin myös kerran vähällä jäädä auton alle noin 8-vuotiaana. Auto väisti, minä en. Tuijotin vaan. Ajatus elämän päättymisestä ei haitannut.