Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eron jälkeen muutto vanhempien kotiin
17.01.2017 |
Voisitteko itse muuttaa, esim avioeron jälkeen, aikuisena ihmisenä, lapsienne kanssa vanhempien kotiin? Itse en voisi tällaista kuvitella, korkeintaan muutamiksi päiviksi. Aikuisen ihmisen pitää itse huolehtia itsestään sen verran, ettei joudu tällaisiin tilanteisiin (säästöt pankkitilillä, eikä elä kuin viimeistä päivää). Toki vanhemmat voivat lohduttaa muutoin ja tarvittaessa auttaakin, muttei aikuinen ihminen lähde äitinsä luo asumaan ja itkemään kohtaloaan. Itse olen kokenut eron keski-iällä, ikäväähän se on, mutta kyllä aikuinen osaa hankkia itselleen tarvittaessa vuokra-asunnon, jonne muuttaa lapsineen. Ja pitää osata myös nuolla haavat jossain määrin itsekseen, eikä itkeä enää äitinsä sylissä.
Kommentit (18)
Minä voisin jos olisi parempi suhde vanhempiin ja heille se olisi ok, sieltä voisi sitten rauhassa katsoa seuraavaa asuinaluetta ja asuntoa, ettei tule tehtyä mitään vahinkosijoituksia kiireessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin, jos olisin vihreä feministi, jonka vittu haisee hyvälle.
Jos mulla tulis ero... Niin luultavast menisin lapsen kans äidille. Asumme miehen asunnossa, joten minun tästä kuuluisi lähteä, jos ero tulis. Ja joutuisin lapsenkin varmaan ottamaan mukaan, kun miehen työajat huonot lapsen kannalta. En telttaankaan vois lapsen kans, muuttaa!
Hetkeksi toki, ei sitä kadullekaan voi jäädä..
Kyllä tuo olisi aivan viimeinen suunnitelma. Ennemmin ottaisin huonon kämpän ja muuttaisin myöhemmin parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos olisin vihreä feministi, jonka vittu haisee hyvälle.
Mutta sehän on täysin totuudenvastaista, sillä tussut haisee - AINA - enemmän tai vähemmän pahalle!
Voisin. Meillä ainakin vamhemmat on tehnyt selväksi pienestä pitäen että heiltä saa aina tukea ja "kotiin" voi palata. Toki pidemmän päälle alkaisi kuitenkin aikuisena ihmisenä ahdistamaan toisten nurkissa pyöriminen, mutta en näe mitään syytä miksei voisi hetkellisesti ottaa apua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se kiva, kun ei tarvitse huolehtia mistään. Senkun kantaa tavarat isin ja äidin luo, niin sieltä löytyy täysi jääkaappi, pyykkihuolto, lapsenvahti. Voi jatkaa huoletonta "sinkku"elämää. Ei vastuuta mistään. Ihan niin kuin olisi kansanedustaja.
Omille vanhemmilleni en koskaan olisi voinut takaisin mennä, äiti teki tuon selväksi kun opiskelemaan lähdin. Mutta omat lapseni ottaisin ilman muuta kotiin takaisin jos apua tarvitsisivat. Saamaansa pahaa ei tarvitse laittaa kiertämään vaan säteillä jotain parempaa ympärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että äitini ikimaailmassa edes ottaisi luokseen asumaan. Vaikka asuu omakotitalossa. Hänen hermoilleen kävisi liikaa teiniperhe-elämä.
Ei tulis pieneen mielenkään, enkä ole koko aikuisikäni ajan käynyt tyhjentämässä vanhempieni jääkaappia. O_o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen tiedän että äitini ei siitä pahastuisi, aina olisin tervetullut pidemmäksikin aikaa, oli syy mikä vaan. En tiiä oisko outoo vaan.
Rosallahan on muuten tosi "nuoret" vanhemmat kun ovat kuuskymppisiä ja hän 41. Ehkä sekin vielä tekee.
No asun eri paikkakunnalla kuin äitini (isä kuollut) niin ei se olisi oikein mahdollistakaan. Itse pystyisin juuri kulkemaan töihin, matkoihin menisi reilu 2h päivässä, mutta lapsilla vaihtuisi koulut ja loppuisi harrastukset. Ja noin ylipäänsä, kyllä aikuisen ihmisen tulee osata huolehtia itsestään ja jälkikasvustaan, jos sellaista on hankkinut. Ei tarvitse tehdä hätäisiä ostopäätöksiä, vaan ensin vuokralle jne.
Mutta, siinä tilanteessa jos ero olisi todella riitaisa, olisi väkivaltaa tai sen pelkoa niin ymmärrän täysin että aluksi joku muuttaa omien vanhempiensa luo. Ei niitä vuokra-asuntojakaan tuosta noin vain saa, ja jos on turvallisuussyistä parempi lähteä heti eri teille. Tällaisessa tilanteessa (jota en kyllä usko omalle kohdalleni tulevan 25 yhteisen vuoden jälkeen) saattaisin lähteä ensi hätään äidin luokse, ja tietäisin että olisin sinne lapsineni tervetullut. Samoin haluan, että minun lapseni tulevat tietämään sen, että kotiin voi aina tulla, ja kriisin tullessa väliaikaisesti muuttaakin. Mutta vain väliaikaisesti, kyllä jokaisen pitää itsenäistyä niin, että pahimmasta kriisistä selvittyään jatkaa itsenäistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulis että ne vanhemmat vähän joustaa jos lapsenlapsia on kuvioissa myös. Palstalta olen toki saanut kuvan että kaikki sukulaiset ovat aina rasitteita, mutta uskon että perhettään rakastava isovanhempi haluaa myös varmistaa että lapsenlapset eivät myöskään elä huonosti.
Jos olisi äkillinen ero, jossa täytyy lähteä heti, ei minulla olisi muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa äitini luo. Siis esim. jos mies alkaisi vaikka väkivaltaiseksi eikä olisi mahdollista jäädä asumaan tänne uuden asunnon etsintä vaiheessa.
Vararahastoa on kuitenkin vuokratakuisiin ja muuhun pieneen. En siis jäisi varsinaisesti asumaan äidin helmoihin.
En lukenut Roosan juttua, mutta asun itsekin vanhempieni luona. Olen jämähtänyt tänne, vaikka piti olla tilapäistä. :( Etäsuhde ei helpota asiaa, sillä jos olisi oma asunto, se olisi sitten puolet ajasta tyhjillään. Eli koin aluksi, että maksaisin tyhjästä vuokraa, mutta tilanne on alkanut käydä kyllä sietämättömäksi.
Jouduin olosuhteiden pakosta muuttamaan 15 vuotiaana pois kotoa, ja sen jälkeen olen itsestäni huolta pitänyt. Nyt olen jo yli 40v. Ja voisinko itse muuttaa takaisin vanhempieni helmoihin, ja vastaus on että ehdoton EI, me emme tule millään muotoa toimeen keskenämme, mielummin menen sinne sillan alle, kuin vanhempieni luokse.
Mutta en kuitenkaan tuomitse niitä jotka niin tekeevät. Jokainen tekee mitä parhaakseen näkee ja parhaalta tuntuu.
Alue: Aihe vapaa
Juu ei. 16-vuotiaasta itse huolehtinut itsestäni.