Mitä tehdä tämän naisen kanssa?
Mä olen tosi vahvasti ihastunut yhteen ihanaan naiseen. Ollaan tunnettu lähemmäs 5 vuotta ja meillä on aina ollut "kemiaa" keskenämme. Kun tutustuttiin meillä oli "rakkautta ensisilmäyksellä", mut sillon se homma kaatui siihen, kun mä olin nuori ja tyhmä ja sotkeuduin toiseen naiseen.
Joka tapauksessa, mä oon tän naisen kanssa edelleen hyvissä väleissä ja hän on sanonu mulle että hänellä on tunteita mua kohtaan ja mä olen hänelle tärkeä. Mä en ole oikein osannut vastata noihin mitään, noi tilanteet on aina jotenkin "nopeesti ohi".
Oikeasti mä olen hulluna tohon naiseen, en mä oikein osaa edes ajatella muuta kun tota. Haluisin vaan ottaa hänet syliin, halailla ja pusutella ja kertoo sille kuinka rakas hän on mulle aina ollut.
Mut mä en pysty. Mun oma elämä on tällä hetkellä niin sekasin, etten mä halua sotkee tätä naista siihen. Mä oon kertonu hänelle jotain, mut paljon on vielä kertomatta. Hän kyselee ja häntä selkeesti kiinnostaa, mut mä en oo valmis vielä kertomaan. Mä joudun "tukahduttamaan" itteni ja mun tunteeni ja se ahdistaa mua.
Oon varma että tälläkin hetkellä tää nainen oottaa että mä alkaisin keskustelun, mut tällä hetkellä musta tuntuu parhaimmalta "pitää etäisyyttä".
Mitä mun pitäis tehdä? Tää järjestely on onnistunu molempien kannalta hyvin, ollaan läheisissä väleissä ja väkisinkin on lievää flirttiä kun molemmat on hulluna toisiinsa, mut ei tää tilanne saa kehittyä sen suuremmaks vielä. Olen 26 vuotias mies jos tosta tiedosta on tähän jotain hyötyä, nainen muutaman vuoden nuorempi.
Kommentit (2)
Itselläni on juttua miehen kanssa, jolla on ehkä hieman samankaltainen tilanne kuin sinulla. Samantyyppinen historia meilläkin. Ehdottomasti suosittelisin avointa keskustelua minäkin, helpottaa asioita kummasti! :) Nimenomaan rehellinen ja rohkea kommunikointi on hyväksi mahdollista tulevaisuuttannekin ajatellen, tämänhetkisestä tilanteesta riippumatta. Tsemppiä :)
No mitäpä jos rohkaisisit mielesi ja keskustelisit sen naisen kanssa niistä asioista ihan avoimesti? Jos voisin neuvoa nuorempaa itseäni, niin avoimuus ja rohkea kommunikointi olisi ne jutut. Ikää kun tulee lisää, niin sen sitten tajuaa ja ihmettelee, että mikä ihme siinä puhumisessa oli nuorena niin kamalaa. Eihän se helppoa aina ole, mutta ei sen tarvi ollakaan. Se on vain opeteltava, uskallettava.