Tuleeko teille koskaan tällaista tunnetta (yksityiskohtainen selitys), kun kävelette kadulla?
Kävelette mielenkiintoiselta vaikuttavan ihmisen ohi kadulla, ja kun tämä ihminen katsoo teitä silmiin, teille tulee tunne, että hän on katsonut teidän sisimpäänne asti ja tuntee kehossaan kaiken sen raskaan kuorman, jota kannatte mukananne joka päivä. Hetken kuluttua kuitenkin ajattelette, että katse oli todennäköisesti merkityksetön ja että se vastaantulija luultavasti itsekin toivoi, että sinä näkisit hänen sisimpäänsä niin, että se yksi katse paljastasi hänestä juuri ne seikat, jotka hän toivoisi kaikkien hänestä tietävän, eikä kukaan tuon jälkeen voisi vastustaa hänen viehätysvoimaansa. Itse kuitenkin tunnette omat ajatuksenne ja tiedostatte, ettette tiedä tuosta vastaantulijasta mitään.
Hetken kun pyörittelette tuota ajatusta, olette varmoja että epätoivonne kokea syvää ja voimakasta tunneyhteyttä vieraan ihmisen kanssa on merkki hulluudesta. Eikö tuona hetkenä pelota lainkaan, että peräänne lähetetään henkilökuntaa mielisairaalasta noutamaan teidät, koska että itse enää kykene erottamaan todellisuutta mielikuvitusmaailmasta? Itse ainakin rimpuilin kovasti kun minut tultiin hakemaan. Alku täällä laitoksessa olikin tuskallista ja ahdistavaa, mutta nyt alan jo tottumaan olooni täällä, enkä enää vastusta muuta kuin päivittäisten pakollisten lääkkeiden syöntiä. Meillä on täällä nyt uudet tietokoneet, ja vaikka nettiyhteys on melko hidas, voin kuitenkin lukea mm. päivän uutiset netistä. Sen lisäksi minulla on hieman aikaa kirjoitella teille muille potilaille. Onko täällä AV:lla muuten muita kuin mielenterveyspotilaita? Eräs ystäväni täällä laitoksessa sanoi, että tänne AV:lle kirjoittelee joskus ihan tavallisiakin ihmisiä. Onko tuo oikeasti totta?
Kommentit (12)
Ei tule. Joskus tosin epäilen eksyneeni kauhuelokuvaan, kun näen ihmisten lasittuneita katseita ja jähmettyneitä ilmeitä. Tai ehkä sittenkin kauhupeliin, koska joskus tulee vastaan aivan erityisen vinksahtanut pomohirviö.
Rakkautta vailla olevat ihmiset hakevat merkityksiä kaikista heitä kiinnostavien ihmisten eleistä ja ilmeistä. Samoin eräät toiset. Kuuluu nuoruuteen ja kokemattomuuteen. Sairautena menee deluusioiden puolelle, erityisesti erotomaanisen harhan puolelle jos kuvittelee kaikkien rakastuvan häneen.
Ei tule mutta aika jännä ajatus. Olet sisäisesti rikas :)
Tää oli aika hyvä! :D Toi loppuosan "teille mulle potilaille" jne. vei vähän terää tältä, ois ollut tehokkaampi ja uskottavampi ilman sitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Tää oli aika hyvä! :D Toi loppuosan "teille mulle potilaille" jne. vei vähän terää tältä, ois ollut tehokkaampi ja uskottavampi ilman sitä. :)
Oot kyllä oikeassa ja tiedostin asian, mutta täällä on niin paljon tosikoita, etten uskaltanut kirjoittaa liian mysteeristä tarinaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kävelette mielenkiintoiselta vaikuttavan ihmisen ohi kadulla, ja kun tämä ihminen katsoo teitä silmiin, teille tulee tunne, että hän on katsonut teidän sisimpäänne asti
Tähän pystyin samaistumaan. Tulkintani kuitenkin on eri: ajattelen, että näen ihmisessä jonkin oman piirteeni (jota en ehkä osaa siinä hetkessä edes määrittää) ja koen siksi samanlaisuutta henkilön kanssa. Ehkä vain peilaan itseäni, vaikka todellisuudessa mitään yhteistä piirrettä ei edes olisi.
Loput tekstistä meni - anteeksi vain - vähän yli hilseeni. Mitä viimeiseen kysymykseesi tulee, kyllä, pidän itseäni melko normaalina ihmisenä, vaikka palstalle kirjoittelenkin.
Hyvää päivänjatkoa. Ja muista ottaa lääkkeet, ne ovat sinun parhaaksesi. :)
Joskus mietin kaupungilla "Tunteekohan hän että olemme samalla tasolla kun hänkin odottaa liikennevaloissa? Kyllä, hän katsoo minua. Silmät paljastavat yhteyden".
Tulee! Äärimmäisen harvoin kyllä. Tuo alku meni siis nappiin. Mutta harvoin kohtaa mielenkiintoisen oloisia henkilöitä. Mutta niin, ajatellessani noin tiedostan tuon kuitenkin olevan "höperö" ajatus. Olen nuori ja kokematon.
Minulle tulee jatkuvasti sellaisia tunteita kadulla kun nainen kävelee ohi.
Ei tule.