Mitä mieltä kun tuttavaperheen lapset eivät tee mitään kotitöitä?

satunnaisesti jos itse haluavat, mutta en todellakaan vaadi vielä mitään noin pieniltä. Haluan että lapseni saavat olla lapsia, enkä halua heille vielä näitä aikuisten hommia ja vaatimuksia. Joku tutkimus tässä joku aika sitten oli lehdessä, että suomalaiset lapset eivät saa olla riittävän pitkään lapsia vaan heiltä vaaditaan liikaa liian nuorena. Lapset eivät osaa enää leikkiä kun heidän pitää tehdä kaikkea muuta.

Miten ne sulkevat toisensa pois, eikös kotitöistä pikemminkin saa ideoita leikkiin?

Pienet kotityöt eivät mitenkään vaaranna lapsen lapsuutta. Ko tutkimuksessa ei todellakaan puhuttu siitä, että nykyajan lapsilta vaadittaisiin liikaa kotitöitä ja siksi lapsuus vaarantuisi. Lapsuus vaarantuu siitä, että lasten kaikki aika menee ohjatuissa harrastuksissa juostessa, tv:n ja tietokoneen äärellä ja yksin iltapäiviä viettäessä. Heiltä vaaditaan myös enemmän vastuunottokykyä lisääntyvän vapauden myötä. He saavat valita asioita, tietoa asioista ja tehdä asioita ennen kuin ovat riittävän kypsiä. Samaan aikaan kun neidit meikkaavat, yökyläilevät ja napapaitailevat itse valitsemassaan seurassa itsevalitsemanansa ajankohtana, he ovat liian pieniä lapsia petaamaan ja heittämään likavaatteensa pyykkiin.

Meidän 3 v haluaa tehdä kotitöitä pikkuisen ja leikkii täysin siemauksin. Samoin tekee 10 vuotias ja kaikki tytöt ja pojat siltä väliltä.

Kaikki on aina tullut valmiiksi, siksipä elämä on kova paikka kun omilleen muutetaan. Kiva sit tulla aina äiteen helmoihin takas passattavaksi. Voi tuoda omat naperonsakin mummon hoidettaviksi, kun se on niin rankkaa..



Antakaa lasten tehdä ja vaatikaa edes jotain kotitöitä. On se pirullista, kun 17-vuotias TYTTÖ ei saa edes omia likapyykkejään lähemmäs pesukonetta, vaan äidin pitää ne käydä keräämässä.

Mutta kumpikaan ei tee mitään. Ihan tasapuolisesti:)

Minusta on ihanaa kerrassaan, kun nelosluokkalaisemme kattaa aamiaispöydän kauniisti omasta halustaan, kysyy saanko auttaa äiti ruuan laitossa, saisinko leipoa, osaa auttaa monessa kotityössä. Neljävuotias pikkuveli osaa lajitella omat likaiset vaatteensa oikeaan pyykkikoriin, auttaa mielellään monessa hommassa, pyyhkii rätillä portaista pölyt ja

kukaan lapsistamme ei ole koskaan kyseenalaistanut kotitöiden tekemistä. Lähes aina iloisella mielellä puuhaavat!!

Oletko itse päivät kotona vai miksi koet ehtiväsi paremmin?

tehdä yhtään mitään ikinä kunnes muutin omaan kotiin. Huono juttu. Tosi huono, ja vielä aikuisenakin se varmasti vaikuttaa.

he eivät saa kokemusta, että olisivat perheelleen tärkeitä ja sitä kautta itsearvostusta ja itsetuntoa. Yhteinen asioiden hoito tuo tunteen tiiviistä perheyhteydestä. Kotitöiden teko kasvattaa vastuuntuntoa ja on myös opettavaista. Mielestäni pelllä lasten emotionaalinen arvostus ei riitä tuomaan heille tunnetta, että he ovat tärkeitä, tosin sekään, että vanhempi arvostaa vain lapsen työpanosta ja suorituksia ilman, että osaa tuoda esille lapsen tärkeyden pelkästään olemassaolevana olentona (ilman suorituksia), ei ole kovin edukasta tämän kehitykselle.

kyse on yhteenkuuluvuuden ja tarpeellisuuden tunteesta, ei pelkistä kotitöistä. Havahduin oikein, kun meidän kolmivuotias silmät säihkyen sanoi: kiitos äiti, kun mäkin sain pestä autoa, kun olin keksinyt antaa hänelle oman harjan kun pesimme pihalla auton.

Kotitöitä tekemällä oppii niin paljon muuta vielä tärkeämpää kuin kyseisen kotityön. Se vahvistaa yleistä asioiden käsityskykyä ja omien hoksotienten käyttöä. Kun perhe työskentelee yhteisten päämäärien eteen, perhe tuntuu läheisemmältä. Kun tekee jonkun suuren ikävän yksitoikkoisen homman, sietokyky, itsehillintä ja usko omiin kykyihin kasvaa. Kotityöt kasvattavat itseluottamusta ja luottamusta siihen, että elämästä selviää.

En ole osannut ajatella asiaa tuolta kantilta. Minä olen vain miettinyt sitä miten lapset eivät koskaan opi ymmärtämään miten paljon vanhemmat todella tekevät työtä perheen eteen jos eivät koskaan osallistu kotitöihin.



Näitä kotityöjuttuja mietinkin kun keskustelin teini-ikäisen tytärpuolen kanssa. Hän oli kade minulle kun olen kolmen vuoden lomalla (hoidan kotona kahta pientä lasta). Koulunkäynti on kuulemma raskasta ja voisi vaihtaa osia milloin vain. Kotonaan ei tee kotitöitä, meillä ollessaan satunnaisesti auttelee. Että jos niihin kotitöihin ei osallistu ei varmaan ihan pysty hahmottamaan kuinka paljon aikaa ja vaivaa vaatii että on ruokaa pöydässä, puhdasta vaatetta, suht siisti koti ja lapsetkin hoidettu.