Mikä mun ongelma on?
Kaikki on vitusta. Ketään ei kiinnosta. En jaksa, ku mun läskipää äiti heiluu sen perseellä joka paikas, ni en voi ohittaa sitä. Tai ku mun iskä yrittää olla hauska, mut oikeesti haluun lyyä sitä naamaan. Tai ketään. Nään unia siitä, et joudun puhuu mun veljille, tai ne joutuu puhuu mulle. Vitutukseen auttaa viiltely, mut en voi tehä sitä enää, koska pari meiän luokkalaista on jo huomannu ne. Tykkään vittuilla ja kapinoida koulussa opettajille. Kuka idiootti muuten keksi laittaa yläaste-ikäset tytöt hyppii peilin eteen "tanssimaan". Oon epävarma kaikesta mitä teen. Mietin joka päivä, et näytänkö läskiltä muitten mielestä (osittain tämän takia en tee mitään koululiikunnassa). En halua olla tämän ikänen, mutten aikuinenkaan. Itken ilman syytä, ja oon melkein aina alakulonen tai vittuuntunu. Mun pitää koko ajan tarkkailla painoo, ettei se vaan nousis. Koulu vituttaa eniten, ku en tee siellä mitään, ja kaikki luulee et oon ihan tyhmä. Mua vaan vituttaa, siks oon semmonen niiku oon. Kaveritki vituttaa. Kaikki vituttaa. Jättäis vaan kaikki mut rauhaan. Mun pää on näköjään ihan sekasi.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Nyt veät henkeä ja valittet yhen jutun mihin alat panostamaan. Suosittelen opiskelua. Asioista puhuminenki auttaa ja nuoria varten on paljo paikkoja missä se on mahdollista.
En voi. Vituttaa liikaa.
Ap
Nyt veät henkeä ja valittet yhen jutun mihin alat panostamaan. Suosittelen opiskelua. Asioista puhuminenki auttaa ja nuoria varten on paljo paikkoja missä se on mahdollista.