Lue keskustelun säännöt.
Meneekö muilla voimia toisten kanssa olemiseen
outo
15.01.2017 |
Olen herännyt siihen että minulla menee hirveästi energiaa missä tahansa sosiaalisessa tilanteessa (paitsi perheen ja ihan kaikista läheisimpien kanssa), kun yritän tulkita millä tuulella ihmiset ovat, lukea rivien välistä, pitää yllä hyvää tunnelmaa jne. Omassa työssäni jossa kohtaan ihmisiä yleensä yhden kerrallaan olen ihan omimmillani, mutta vapaa-aikana en mitenkään nauti sosiaalisista tilanteista, koska ne vievät paljon energiaa. Onko muilla tällaista ongelmaa, vai olenko ihan yksin?.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriötä, mulle lääkäri sano että tottakai sellasessa uupuu ihan fyysisestikki, jos kokoajan joutuu jännittää ja "esittää" ku ei tuu luonnollisesti ne sosiaaliset kanssakäymiset.. sit ku siihen lisätään hikoilu ja täriseminen yms nii se voi olla tosi kuluttavaa.
Minä en kaipaa juurikaan sosiaalisia kontakteja, vaikka en huomaa tuollaisia piirteitä itsessäni (siis en tulkitse ja tarkkaile). Arkena aika menee töissä ja harrastuksissa, viikonloppuna haluan levätä. Koen, että se on "omasta ajasta" pois jos käytän aikaa muiden tapaamiseen. Tämä on varmaan tosi outoa monen mielestä ja itsekin välillä ihmettelen, miksi näin on. Lapseni takia myös kärsin siitä hieman; hän ansaitsisi sosiaalisemman elämän. Ehkä olen sitten vanhana ihan yksin ja ihmettelen miksi kukaan ei käy eikä soita. Mutta tällä hetkellä siis enemmänkin ärsyynnyn, jos puhelin soi.
Olen hyvin introvertti luonne ja ihmisten kanssa oleminen käy nopeasti raskaaksi. Omaa perhettä jaksaa toku huomattavasti paremmin kuin vieraita/puolituttuja.
En kaipaa isoa kaveripiiriä ja sosiaalisen kanssakäymisen tarve tulee tyydytetyksi hyvin vähällä. Tuollaista muiden olojen jatkuvaa tarkkailua minun päässä ei tapahdu, pikemminkin olen suht huono aistimaan muiden fiiliksiä ja sanaton viestintä menee monesti ihan ohi...
Olen työssä, jossa pitää olla jatkuvasti tiiviissä yhteistyössä työkavereiden kanssa ja tavata asiakkaita. Työpäivien jälkeen en tasan jaksa tavata ketään perheen ulkopuolisia tuttavia tai edes muita läheisiä, huh.
Sä olet introvertti ja ei siinä mitään vikaa ole. Tosin joudut elämään sen kanssa ja säännöstelemään ihmissuhteita ja tasapainoilemaan niiden säilyttämisen ja menettämisen välillä. Itse olen samanlainen, tosin tykkään olla porukassa kunhan ei tarvitse osallistua itselleni liikaa ja voi vaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua usein rasittaa kavereiden yhteydenotot enkä jaksais olla niiden kanssa. Haluaisin vaan olla kotona, yksin tai miehen kanssa.
Kyllä minäkin joskus nautin ihmisten seurasta, osaan tarvittaessa relata, nauraa jne., varsinkin jos ei tarvitse olla keskipisteenä. Mutta huomaan tarvitsevani sellaista ihan perheaikaa ja rauhallista oloa esim. metsässä. Ja yleensäkin muutaman ihan tutun tai aivan oman perheen tai lasten ja vaikka lasten kavereidenkin seura siinä samalla on minusta monin verroin kivempi kuin puolituttujen isommat bileet, yleisötapahtumat jne. Keikoillakin ym. toki käyn joskus, ei ne sillälailla rasita, kun ei tarvitse tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa :D.
~