Miksi nainen jättää rakastamansa miehen
Seurustelin viitisen vuotta miehen kanssa, jota rakastin suunnattomasti. Alun ihanien aikojen jälkeen mies alkoi kuitenkin kohdella minua huonosti; riitatilanteissa nimitellä, vähätellä, haukkua ja koska hän ei osannut puhua ongelmista, hän heitti minut lähes joka kerta ulos kotoaan. Emme asuneet yhdessä, koska mies ei halunnut. Mies piti usean päivän mykkäkouluja, ei vastannut viesteihini tai puheluihini moneen päivään, ja näissä tilanteissa olin aina äärimmäisen ahdistunut, koska itse olisin halunnut selvittää asiat saman tien.
Seksin määrä parisuhteessamme väheni myös alun jälkeen radikaalisti. Lopuksi sitä oli enää muutaman kerran vuodessa, koska mies ei halunnut. Tästäkin asiasta yritin puhua lukuisia kertoja, tuloksetta. Ja tiedän, että tähän joku tarttuu, että olen ruma ja läski, mutta en ole. Mies istui tietokoneensa ääressä suurimman osan ajasta, kun olimme yhdessä. Ja koska emme asuneet yhdessä, emme nähneet päivittäin, mutta silti minulle ei liiennyt aikaa koskaan, vaan tietokone vei kaikesta voiton. Mies myös saattoi tehdä minulle ohareita; olimme sopineet näkevämme, mutta hän saattoi ilmoittaa jonkin tekosyyn, ettei pääsekään, vaikka todellisuudessa oli tietokoneellaan. Oli myös kertoja, jolloin hän ei ilmoittanut mitään, vaan sanoi ”nukahtaneensa”. Itse odotin yhteistä iltaa, eikä miehestä kuulunut mitään. Viimeisinä aikoina mies ei irrottanut katsettaan tietokoneestaan minuutiksikaan, vaikka olimme yhdessä. Yhteiselle lomamatkallemmekin hän otti tietokoneen mukaan ja roikkui sen äärellä päivät pitkät.
Sanoin näistä asioista moneen kertaan ja itkin, miten kaipaan miehen seuraa ja läheisyyttä. Seurauksena oli huutoa, että valitan aina samasta asiasta ja että olen pilannut hänen viikonloppunsa /lomansa /minkä milloinkin, ja että hänhän ei ala kenenkään pillin mukaan tanssimaan.
Kun sitten sain tarpeekseni jatkuvasta dissaamisesta ja täydellisestä huomioimattomuudesta, jätin miehen. Ja se tuli hänelle ”yllätyksenä”. Omasta mielestäni yritin kaikkeni. Ehdotin jopa, että mennään parisuhdeterapeutille tai ihan mitä vaan, olin valmis tekemään mitä vaan tämän miehen eteen, koska rakastin häntä suunnattomasti. Mutta yksin on mahdotonta yrittää parantaa suhdetta, kun toisella ei ole siihen mitään halua.
Kaikesta huolimatta rakastin miestä todella paljon. Meillä oli samanlainen huumorintaju ja niinä aikoina kun meillä oli kivaa, meillä oli todella kivaa. Sitä alkuaikojen miestä rakastan edelleen, ja rakastin silloinkin, kun jätin hänet. Hyviä aikojamme mietin ja kaipaan edelleen, vaikka erostamme on jo aikaa. Rakkaus ei vaan riitä, jos kohdellaan huonosti ja jätetään toinen täysin huomiotta. Mitään suurieleisiä huomionosoituksia en koskaan kaivannut, vain läsnäoloa ja läheisyyttä yhteisinä hetkinämme.
Kommentit (8)
Kyllähän sitä aina syitä löytyy. Siinä se todellinen rakkaus mitataan, miten paljon kestää vastoinkäymisiä, eikä silti jätä.
mammanpoika kirjoitti:
Kyllähän sitä aina syitä löytyy. Siinä se todellinen rakkaus mitataan, miten paljon kestää vastoinkäymisiä, eikä silti jätä.
Vastoinkäymiset ovat ihan eri juttu kuin se, mitä ap kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
Kyllähän sitä aina syitä löytyy. Siinä se todellinen rakkaus mitataan, miten paljon kestää vastoinkäymisiä, eikä silti jätä.
Vastoinkäymiset ovat ihan eri juttu kuin se, mitä ap kirjoittaa.
Jos miehen käytös johtuu masennuksesta, niin pitääkö ap:n siinä tapauksessa vielä kestää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
Kyllähän sitä aina syitä löytyy. Siinä se todellinen rakkaus mitataan, miten paljon kestää vastoinkäymisiä, eikä silti jätä.
Vastoinkäymiset ovat ihan eri juttu kuin se, mitä ap kirjoittaa.
Jos miehen käytös johtuu masennuksesta, niin pitääkö ap:n siinä tapauksessa vielä kestää?
Masennuksen mahdollisuudenkin otin miehen kanssa puheeksi useaan otteeseen. Ei häntä kuulemma mikään vaivannut, eikä hän ollut halukas hakemaan apua mistään, ei yhdessä eikä erikseen.
Mies kuulostaa ihan minulta, lukuunottamatta nimittelyä ja seksin pihtaamista. Minä tein usein tuollaisia ohareita nykyiselleni kun emme vielä asuneet yhdessä. Nukahdin oikeasti tai sitten en vain jaksanut puhua tai tavata, koska joo - istuin mieluummin tietokoneellani musiikkia kuunnellen ja erästä projektia tehden kuin olisin puuhastellut hänen kanssaan jotain tyhjänpäiväistä tehden kuten amerikkalaisten komediasarjojen katselua, joka ei vie minua eteenpäin elämässä.
Aion erota, koska tämä suhde on jotenkin kuluttava. Jotenkin meidän energiamme eivät vain pelaa yhteen. Miehen seurassa muutun tuollaiseksi passiiviseksi erakoksi jota ei kiinnosta tehdä mitään yhdessä. Yksin ollessani olen oikea kone eikä energiani lopu millään. Mieheni surkuttelee kun valitsen tietokoneen ja omat projektini hänen seuransa sijasta vaikka olemme samassa huoneessa. En oikein tiedä mikä tämän selittää? Mutta mitä se yhdessäolo on? Eikö siinä voi olla oma itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni surkuttelee kun valitsen tietokoneen ja omat projektini hänen seuransa sijasta vaikka olemme samassa huoneessa. En oikein tiedä mikä tämän selittää? Mutta mitä se yhdessäolo on? Eikö siinä voi olla oma itsensä?
Sitähän se miehesikin toivoo, että olisit oma energinen itsesi. Nyt olet joku vieras flegu, jota kumpikaan teistä ei tunne.
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa ihan minulta, lukuunottamatta nimittelyä ja seksin pihtaamista. Minä tein usein tuollaisia ohareita nykyiselleni kun emme vielä asuneet yhdessä. Nukahdin oikeasti tai sitten en vain jaksanut puhua tai tavata, koska joo - istuin mieluummin tietokoneellani musiikkia kuunnellen ja erästä projektia tehden kuin olisin puuhastellut hänen kanssaan jotain tyhjänpäiväistä tehden kuten amerikkalaisten komediasarjojen katselua, joka ei vie minua eteenpäin elämässä.
Aion erota, koska tämä suhde on jotenkin kuluttava. Jotenkin meidän energiamme eivät vain pelaa yhteen. Miehen seurassa muutun tuollaiseksi passiiviseksi erakoksi jota ei kiinnosta tehdä mitään yhdessä. Yksin ollessani olen oikea kone eikä energiani lopu millään. Mieheni surkuttelee kun valitsen tietokoneen ja omat projektini hänen seuransa sijasta vaikka olemme samassa huoneessa. En oikein tiedä mikä tämän selittää? Mutta mitä se yhdessäolo on? Eikö siinä voi olla oma itsensä?[/quote
Ehkä mieheni koki tilanteen jotenkin samalla tavalla, en tiedä. Ehkä hän koki, että vaadin häneltä jollain tavalla liikaa tai että vaadin häntä olemaan erilainen kuin hän on, vaikka kyse ei ainakaan omasta mielestäni ollut siitä. Tilanne olisikin ollut toinen, jos tietokoneella olo ei olisi ollut jatkuvaa, tottakai omiakin juttuja saa ja täytyy tehdä. Mutta tuntui siltä, ettei kanssani voi olla hetkeäkään ilman sitä konetta, ei edes yhteisillä matkoilla, missä luulisi olevan muutakin tekemistä, ja vielä kun nähtiin vain muutamia kertoja viikossa. Ehkä meillä oli sama juttu, että energiamme eivät loppupelissä pelanneet yhteen, vaikka alussa tilanne vaikutti ihan erilaiselta. Mies koki suhteen kuluttavana ja pakeni entistä enemmän koneelle. Ja jos asiasta sanoin, niin minut joko heitettiin ulos tai huudettiin ja nimiteltiin. Lopussa en enää edes uskaltanut sanoa asiasta mitään. Silti mies loppuun asti sanoi rakastavansa. Käytös vaan tuntui ihan joltain muulta.
Ok.