Lue keskustelun säännöt.
Kun mikään ei onnistu
11.01.2017 |
Miten kestää sitä, että kun mikään mitä yrittää ei onnistu? Ei tule raskaaksi, ei tule valituksi mihinkään hakemaansa työpaikkaan, ei pääse niihin harrastusryhmiin joihin pyrkii, ei saa asuntolainaa kun ei ole työpaikkaa niin ei voi muuttaa kivaan asuntoon vaan on nalkissa tässä pienessä paskaläävässä (vaikka olisi varaa ostaa asunto jos vain saisi sen lainan).. Pää hajoaa. Vuosi takana pelkkää yrityksiä ja tyhjän jäämistä käteen. Miten ihmeessä jaksan enkä masennu?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Miten kestää sitä, että kun mikään mitä yrittää ei onnistu? Ei tule raskaaksi, ei tule valituksi mihinkään hakemaansa työpaikkaan, ei pääse niihin harrastusryhmiin joihin pyrkii, ei saa asuntolainaa kun ei ole työpaikkaa niin ei voi muuttaa kivaan asuntoon vaan on nalkissa tässä pienessä paskaläävässä (vaikka olisi varaa ostaa asunto jos vain saisi sen lainan).. Pää hajoaa. Vuosi takana pelkkää yrityksiä ja tyhjän jäämistä käteen. Miten ihmeessä jaksan enkä masennu?
olisi varaa, jos saisi muilta rahaa. No joo kai sitä voi niinkin ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oot noin pakko saada sitä tätä tota? Etkö osaa nauttia elämästä muuten?
Vierailija kirjoitti:
Miksi oot noin pakko saada sitä tätä tota? Etkö osaa nauttia elämästä muuten?
Vaikeaa se on kun sisältö on vähissä. Kaikki yritykseni juurikin lisätä elämään sitä sisältöä työn, harrastuksen, kivemman asunnon jne muodossa epäonnistuu. Miten nauttia tyhjästä?
Ymmärrän ongelman.
Näkökulman vaihdos saattaa auttaa: Rupea ajattelemaan, että jokainen epäonnistuminen lisää tulevan onnistumisesi arvoa. Mieti, että olet kirjoittamassa elämäkertaa. Mieti miten loistavaa on, että olet epäonnistunut sata kertaa, ja vielä jaksat jatkaa kunnes lopulta sadannella ensimmäisellä kerralla onnistut!! Maaaaaliiiiiii!!!!! Jeeeeee!!!
Se tarina on paljon hienompi kuin naapurin tytsyllä joka saa kaiken heti.
Myös "mulle heti kaikki nyt" -tyyppi voi oppia paljonkin elämän vastavirtauksista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ongelman.
Näkökulman vaihdos saattaa auttaa: Rupea ajattelemaan, että jokainen epäonnistuminen lisää tulevan onnistumisesi arvoa. Mieti, että olet kirjoittamassa elämäkertaa. Mieti miten loistavaa on, että olet epäonnistunut sata kertaa, ja vielä jaksat jatkaa kunnes lopulta sadannella ensimmäisellä kerralla onnistut!! Maaaaaliiiiiii!!!!! Jeeeeee!!!
Se tarina on paljon hienompi kuin naapurin tytsyllä joka saa kaiken heti.
Kiitos sinulle, olet kultainen ihminen. Tämä jo auttoi vähän.
Ihan sama tilanne mulla! Hirveetä itsesäälissä rypemistä mikä ei tietenkään auta, mutta yritän ja yritän uskoa, että täytyy sen onnen jossain vaiheessa kääntyä..täytyyhän sen!? Sisulla vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ongelman.
Näkökulman vaihdos saattaa auttaa: Rupea ajattelemaan, että jokainen epäonnistuminen lisää tulevan onnistumisesi arvoa. Mieti, että olet kirjoittamassa elämäkertaa. Mieti miten loistavaa on, että olet epäonnistunut sata kertaa, ja vielä jaksat jatkaa kunnes lopulta sadannella ensimmäisellä kerralla onnistut!! Maaaaaliiiiiii!!!!! Jeeeeee!!!
Se tarina on paljon hienompi kuin naapurin tytsyllä joka saa kaiken heti.
Oppaat on luettu, hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama tilanne mulla! Hirveetä itsesäälissä rypemistä mikä ei tietenkään auta, mutta yritän ja yritän uskoa, että täytyy sen onnen jossain vaiheessa kääntyä..täytyyhän sen!? Sisulla vaan!
No täytyy! Mutta usko on vähän koetuksella kieltämättä, koska pää ei meinaa kestää. Tuntuu, että olisi joku kiintiö minkä verran pettymyksiä kestää lyhyen ajan sisällä ja kun se kiintiö täyttyy niin ei enää tiedä mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kestää sitä, että kun mikään mitä yrittää ei onnistu? Ei tule raskaaksi, ei tule valituksi mihinkään hakemaansa työpaikkaan, ei pääse niihin harrastusryhmiin joihin pyrkii, ei saa asuntolainaa kun ei ole työpaikkaa niin ei voi muuttaa kivaan asuntoon vaan on nalkissa tässä pienessä paskaläävässä (vaikka olisi varaa ostaa asunto jos vain saisi sen lainan).. Pää hajoaa. Vuosi takana pelkkää yrityksiä ja tyhjän jäämistä käteen. Miten ihmeessä jaksan enkä masennu?
Mä olin samassa tilanteessa vuosi sitten.
Halusin lapsen - en tullut raskaaksi.
Halusin uuden työpaikan - en päässyt edes haastatteluihin.
Halusin uuden asunnon - en saanut asuntolainaa koska en saanut sitä työtä.
Tänään olen äärimmäisen onnellinen siitä, ettei mikään noista tapahtunut. Parisuhteemme alkuhuuma on karissut ja olen tajunnut, että mieheni on minulle täysin väärä: peliongelmainen ja velkaantunut työtön, jolle olen vain kodinhoitaja ja panopuu. Jos olisin tullut raskaaksi tai ostanut asunnon tuon kanssa, olisin nyt jumissa tilanteessa, josta olisi huomattavasti vaikeampi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oot noin pakko saada sitä tätä tota? Etkö osaa nauttia elämästä muuten?
Vaikeaa se on kun sisältö on vähissä. Kaikki yritykseni juurikin lisätä elämään sitä sisältöä työn, harrastuksen, kivemman asunnon jne muodossa epäonnistuu. Miten nauttia tyhjästä?
Kamera käteen ja lähde ulos! Hengitä raitista ilmaa. Hups keikkaa parempi mieli! Sulla on kaunis koti ja tutkinto. Joillain ei ole edes sitä. Keskityt nyt vaan tähän hetkeen, sen aika on sitten joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oot noin pakko saada sitä tätä tota? Etkö osaa nauttia elämästä muuten?
Vaikeaa se on kun sisältö on vähissä. Kaikki yritykseni juurikin lisätä elämään sitä sisältöä työn, harrastuksen, kivemman asunnon jne muodossa epäonnistuu. Miten nauttia tyhjästä?
Kamera käteen ja lähde ulos! Hengitä raitista ilmaa. Hups keikkaa parempi mieli! Sulla on kaunis koti ja tutkinto. Joillain ei ole edes sitä. Keskityt nyt vaan tähän hetkeen, sen aika on sitten joskus.
Joo siis lenkkeilen joka päivä koska tiedän että liikunta pitää pään edes vähän kunnossa. Ja tapaan ystäviä ym. Mutta se ei näytä riittävän. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama tilanne mulla! Hirveetä itsesäälissä rypemistä mikä ei tietenkään auta, mutta yritän ja yritän uskoa, että täytyy sen onnen jossain vaiheessa kääntyä..täytyyhän sen!? Sisulla vaan!
Se vaan menee oikeassa elämässä niin että onnistumiset luo onnistumisia ja epäonnistumiset epäonnistumisia. Poikkeuksia löytyy, mutta harva menestyy loppuelämässään jos ensimmäiset 20 vuotta on mennyt penkin alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämällä on sulle tarjottavanaan jotakin muuta. Jonkun ajan päästä huomaat, että kaikki menikin niin kuin piti, vaikka se olisi jotain muuta kuin mitä nyt toivot.
Tämä on täyttä puppua, jota jankataan vaikeissa tilanteissa oleville. Ei ole mitään suunnitelmaa, minkä mukaan "kaikki meni niin kuin piti". Niin moneen kertaan nähty. Anteeksi nyt spoileri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama tilanne mulla! Hirveetä itsesäälissä rypemistä mikä ei tietenkään auta, mutta yritän ja yritän uskoa, että täytyy sen onnen jossain vaiheessa kääntyä..täytyyhän sen!? Sisulla vaan!
No täytyy! Mutta usko on vähän koetuksella kieltämättä, koska pää ei meinaa kestää. Tuntuu, että olisi joku kiintiö minkä verran pettymyksiä kestää lyhyen ajan sisällä ja kun se kiintiö täyttyy niin ei enää tiedä mitä tehdä.
Olen kyllä huonoin neuvomaan, koska mullakin se kiintiö on mennyt jo niin monesti ja niin paljon yli!! Välillä ihan jo huvittaa, että mitähän sitten seuraavaksi!? Oikee Aku Ankka täällä! Noh, terveys on tallella, mutta masennusta ihan selvästi pukkaa, niin itse yritän ulkoilla ja tehdä mukavia asioita.. vaikka oikeesti välillä tekisi vaan mieli antaa periksi.. ehkä, siis ehkä tällä kaikella on jokin tarkoitus! Tai sitten ei, mikä on se kauhuskenaario!
Oon ruvennut epäilemään että aiheutan vaikeudet itse jollain yliluonnollisella mekanismilla kun kaikki päätyy aina rähmälleen :D. Päätin esimerkiksis että nyt laitetaan tää meidän arjen harmauteen nuupahtanut ja ressiä aiheuttava seksielämä kuntoon, joka ilta viisi minuuttia ollaan toisillemme helliä, halitaan ja ollaan lähellä. Olin into piukena että jes, sain viimeinkin tehtyä jotain tälle asialle. Kokonaista kaksi päivää ehdittiin toteuttaa kun lasta pisti ampianen mummolassa ja jouduinkin tulla yllättäen myöhään illalla kotiin mummolasta sen takia (pitkä tarina) ja kun kömmin omaan sänkyyni jossa mies jo nukkui autuaan tietämättömänä, tökkäsin esitöikseni käteini spermaiseen fleshlightiin ja muihin seksileluihin joita mieheni oli yksin siellä käytelyt ja yök yök yök kaikki seksihalut meni pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama tilanne mulla! Hirveetä itsesäälissä rypemistä mikä ei tietenkään auta, mutta yritän ja yritän uskoa, että täytyy sen onnen jossain vaiheessa kääntyä..täytyyhän sen!? Sisulla vaan!
Se vaan menee oikeassa elämässä niin että onnistumiset luo onnistumisia ja epäonnistumiset epäonnistumisia. Poikkeuksia löytyy, mutta harva menestyy loppuelämässään jos ensimmäiset 20 vuotta on mennyt penkin alle.
Kiitos kannustuksesta! :) noh ei mullakaan nyt 20 vuotta ole penkin alle mennyt, viimeiset pari vain! Täytyisi jostain saada niitä onnistumisia, mutta miten?
Elämällä on sulle tarjottavanaan jotakin muuta. Jonkun ajan päästä huomaat, että kaikki menikin niin kuin piti, vaikka se olisi jotain muuta kuin mitä nyt toivot.