Tämä on teille, joilla on salarakas
Nyt, pari vuotta kaiken tapahtuneen jälken totean: "mä pääsin irti, onneksi". En ole se sama ihminen joka olin silloin kun tuolle tielle lähdin. Nyt seison omilla jaloillani, tiedostaen että kaikki se mitä salarakkaalta hain oli vain tyhjyyden tunteen täyttämistä.
Kun pääsin salarakkaasta eroon, erosin myös huonosta suhteesta (joka olisi pitänyt tehdä ennen salarakkaan hankkimista). Sen jälkeen siirryin nettideittailuun, otin siipeeni parikin kertaa. Tajusin, että suurin osa on vain irtosuhteiden parissa. Poistin Tinderin ja muut. Tajusin, että nyt on henkisen kasvun paikka. Olin se ihminen joka en halunnut olla. Luulun, että onni löytyy siitä toisesta ihmisestä. Väärin. Onni on lähdettävä itsestä, aina.
Tässä sitä nyt ollaan yksin, onnellisena. Nautin elämän pienistä asioista, lapsien kanssa vietetyt hetket on korvaamattomia. Mun matkani aitoon onneen on vasta alussa... :-)
En moralisoi, mulla ei ole oikeutta siihen. Mutta halusin kertoa tarinani.
Ehkä näinkin. Mut salarakas voi myös piristää omaa elämää ja parisuhdettakin. Se on vain ihmisestä itsestään kiinni. Painin tämän asian kanssa itsekin, koska meillä on molemmilla parisuhteessa alkava salarakkaus. Toinen vain ei tiedä, että mä tiedän sen salarakkaan, ja toinen ei vain tiedä, että mulla on, epäilee toki:) Sain kiinni viestittelystä 4 kk sitten. Molemmat olemme kärsineet uupumuksesta viimeisen vuoden aikana, ja olemme olleet tyytymättömiä siihen mitä on. Eli vaihtelun, ja uuden vuoksi kannattaako lähteä? Henkistä pettämistä on ollut jo kauemman.