Lue keskustelun säännöt.
Tutkitko lapsesi puhelinta? Miksi/miksi et? (EV)
Kommentit (13)
Tutkin, koska haluan tietää, miten hänellä menee ystävyyssuhteissa, kiusataanko jne. Lapset ja nuoret eivät aina uskalla kertoa ongelmistaan vanhemmilleen tai muille aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä katson 7-vuotiaan puhelinta. Lähinnä sitä, kenen kanssa on soiteltu ja viestitelty. Viestien sisältö ei kiinnosta, mutta siltä varalta seuraan, ettei tuntemattomat namusedät lähettele mitään.
En tutki. Lapsella on oikeus yksityisyyteen, eikä ole ilmennyt mitään epäilyksiä joiden perusteella voisi rikkoa lapsen yksityisyyttä.
"Tutkin, koska haluan tietää, miten hänellä menee ystävyyssuhteissa, kiusataanko jne. Lapset ja nuoret eivät aina uskalla kertoa ongelmistaan vanhemmilleen tai muille aikuisille."
- Uskotko todella, että tutkimisesi -vai oikeampaa sanoa epäluuloisuutesi- on omiaan kasvattamaan lapsesi luottamusta kertoa ongelmistaan yhtään kenellekään? - Ainakin itse saattaisin loukkaantua, jos vanhempani, tai kuka hyvänsä tutkisi viestintääni (, puhelimella tai ilman) -kysymättä minulta ensin lupaa... Tai ei ensi-sijaisesti ajattele minun valehtelevan kun kerron ystävyyssuhteistani; tällaiselta mielikuvalta kun en voi välttyä, jos toisen kysyjä haluaa tutkia viestintääni. - Ja entä sitten jos ystvyyssuhteeni eivät -jostain syystä- miellyttäisikään? Mitä eroa on poliisilla ja ylihuolehtivaisella vanhemmalla?
Kyllä tutkin. Lastensuojelulaki edellyttää, että vanhemmat takaavat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen. Se ei toteudu, jos lasta kiusataan tai ahdistellaan puhelimen välityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkin, koska hän on 9-vuotias ja minun vastuullani.
Tutkin, koska olen lapsestani vastuussa. Kerron lapselleni aina kun olen aikeissa katsoa hänen puhelintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Muistan miten paljon itseäni vitutti, kun mutsi oli penkonut mun päiväkirjoja ja laatikoita. Ei se ainakaan suhteelle hyvää tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ja ei.
7-vuotias sai puhelimen kun meni kouluun. Harjoiteltiin yhdessä puhelimen käyttöä ja sovitiin, että 1) kun puhelimeen lisää yhteystiedon, se tehdään yhdessä äidin tai isän kanssa ja b) tuntemattomista numeroista tulevista viesteistä pitää kertoa äidille tai isälle. En avaa tai lue lapsen viestejä, se olisi musta törkeää näin pientäkin lasta kohtaan. Seuraan kuitenkin päällisin puolin, että lapsi soittelee ja viestittelee vain tuttujen kanssa. Vieraita viestejä en avaa, mutta jos sattuu silmään, pyydän lasta kertomaan, mikä ja mistä.
Sit kun lapsella on sen verran kaupunkilaisjärkeä, että osaa erottaa fiksut puhelut ja viestit itse ja uskaltaa olla vähän tyly vieraallekaan aikuiselle, en enää katso nimiä puhelimesta.
Huoli tuntematommista numeroista ei ole ensisijaisesti mitään namusetäpelkoa. Enemmän mietityttää esimerkiksi se, että lapsen numero päätyy telemarkkinoinnin piiriin tai että joku esimerkiksi koulusta tai ip-kerhosta tavoittelee lasta jostain asiasyystä, joka ei ikinä päädy vanhempien tietoon, koska lapsi ei muista kertoa tms.
Kasiluokkalaisella on oma puhelin, joka ei kuulu millään tavalla mulle tai isälleen. En lue viestejä ja saa tehdä mitä haluaa kunhan lasku pysyy aisoissa.
Voisin kuvitella lukevani vanhemman lapsen viestejä vain, jos olisi joku äärimmäinen tilanne. Lapsi olisi kateissa tai olisi vahva, perusteltu epäilys siitä, että teini on sekaantunut johonkin rikolliseen tai joku rikollinen teiniin.
Riippuu lapsen iästä, teini varmasti osaa jo käyttää järkevästi puhelinta mutta eskari ei. Pienen kanssa yhdessä katsotaan mitä saa pelata, millä nettisivuilla käydä, kenen numerot puhelimessa on. Että omaa numeroa ja osoitetta ei anneta kellekkään ketä ei tunne. Kuinka usein saa soittaa ja mihin aikaan esim. kavereille. Isomman lapsen kohdalla uskon että luottamus toimii ja hän kertoo jos on ongelmia missään. Hän myös osaa sopia treffit uusien ihastusten kanssa johonkin julkiseen paikkaa, jolloin tapaaminen on turvallista (aina kun ei voi olla varma onko Pertti 17v vai sittenkin Pervo40v). Hyväksyn että nykyään seuraa etsitään jo nuorena netistä. Mutta pitää myös tietää mitä tietoja ja millaisia kuvia itsestään jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkin mutta en salaa tai esim. viestejä joita lapsi ei syystä tai toisesta halua näyttää.
En tutki. - Lapsellanikin on oikeus yksityisyyteen ja omiin puheluihin ja viesteihin, joista hän kertoo minulle tai on kertomatta. Haluan kunnioittaa ja arvostaa lapseni oikeutta omaan itsenäiseen -yksinkertaistaen- viestintään. Ei toistaiseksi ole tapahtunut tai hän tehnyt mitään sellaista, mikä olisi saanut mieleni muuttumaan. Ei lapseni kuten ei kukaan muukaan tutki vastaavasti minun puhelintani.