Käsilaukun ostamisen täytyy olla mahdotonta kun joutuu tyytymään vain johonkin laukkuun
Eikä saa sitä maailman parasta ja täydellisintä käsilaukkua.
Paras on sitten vain tulla toimeen ilman käsilaukkua.
Kommentit (27)
Minä käytän käsilaukkua vain pakon edessä, todella raivostuttavaa kantaa sellaista mukana! Onneksi nykyään on nämä puhelimien lompakkokuoret niin ei tarvi edes lompakkoa kuljetella mukana.
Kyllä minä ainakin saan sen käsilaukun minkä haluankin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin saan sen käsilaukun minkä haluankin.
Ei vaan sinä haluat sen laukun, jonka sinä kykenet hankkimaan.
Joudut siis tyytymään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on paras ja täydellinen?
No se on ihan saman tyyppinen asia kuin se joidenkin sinkkujen etsimä mies, jota ne eivät koskaan löydä, eivätkä voi tyytyä muuhun kuin siihen löytymättömään.
Okei, minä ainakin ostin juuri sellaisen laukun kuin halusin. En tiennytkään, että jouduin tyytymään. Mikä olisi sitten nykyistä laukkuani parempi?
Minä tarvitsen käsilaukkua, mutta en tarvitse miestä.
Siksi minulla on monta erilaista käsilaukkua ja olen onnellinen sinkku.
Aina oon saanut sellaisenkin kuin haluan. Ei mulla paljon vaatimuksia ole. Riittävästi taskuja, pitää mahtua A4 kulmalukkokansio ja hillitty väri. Merkit ei kiinnosta. Ostan tosin mieluiten kotimaisen jos löytyy ja sitten kun menee rikki, ostan uuden. Juhlalaukku on erikseen. Yleensä kyllä vältän laukun käyttöä. Töissä on kaapissa tarvittava varustus ja autossa jotain pientä. Lompakon otan mukaan vain jos aion käyttää sitä ja puhelin menee taskuissa yhtä takkia lukuunottamatta.
Se, mikä on minulle paras ja täydellinen, ei tarkoita sitä, että juuri se laukkumalli olisi kaikkien himoitsema. Etsin pitkään mieleistä ja ostin, kun löysin. Tykkäsin ihan hirveän paljon entisestä laukusta, mutta kulutin sen loppuun eikä samanlaista enää saanut.
Mulla on kyllä käsilaukku päivittäisessä käytössä. Reppua en käytä ollenkaan.
Outo juttu.
Käsilaukun hankintahan on oikeasti tosi hankalaa ja täydellistä ei löydy oikein mistään.
Silti käsilaukun voi hankkia ja olla siihen ihan tyytyväinen, mutta miehen hankinta ei vain mitenkään onnistu kun ei löydy sitä täydellistä.
Käsilaukun hankinta on jopa hirmu kallista ja silti niitä löytyy.
Miehiin ei tarvitse edes käyttää rahaa ja silti ei löydy.
On tämä kyllä kummallinen juttu.
;)
Pöh, ei pidä mun kohdalla ollenkaan paikkaansa! Ostin hyvän, mieleiseni laukun alesta 15 eurolla! Olin juuri kuluttanut loppuun kaksi n 10 vuotta vanhaa laukkua. En missään nimessä halua mitään merkkilaukkua, vaan käytännöllisen ja ison käsilaukun, johon mahtuu hyvin paljon kaikkea ihan työvaatteista lähtien. Se on mulle vaan laukku, tärkeä kyllä arkipäiväisessä käytössä, mutta kuitenkin vain laukku, ei mitään muuta merkityssisällöltään!
Kummallista miten vastaajat eivät tajunneet, että vaikka aloitus oli käsilaukuista, niin siinä ei kuitenkan ollut kyse käsilaukuista.
Ironia taitaa mennä täällä ihan hukkaan?
Aloittaja rinnastaa vuoden verran käytettävän käsilaukun ostamista elämänmittaisen ihmissuhteen solmimisen?
Huonoa ironiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista miten vastaajat eivät tajunneet, että vaikka aloitus oli käsilaukuista, niin siinä ei kuitenkan ollut kyse käsilaukuista.
Ironia taitaa mennä täällä ihan hukkaan?
Tajusin ja vastasin, mutta sinä et tainnut tajuta vastauksista mitään.
Älkää yrittäkö käyttää ironiaa nettikeskusteluissa, jos ette vaan osaa. Nyt kukaan ei tiedä enää mistä helvatista tässä keskustellaan.
Jos teet sen, niin tee se hyvin tai älä tee ollenkaan.
Vaikka laukkuun joutuisikin tyytymään, ei laukku kosta sitä omistajalleen 24/7, ei vittuile, eikä vähättele, vaan pitää mölyt mahassaan. Lisäksi laukkuni palvelee minua, enkä minä laukkua. En myöskään harrasta seksiä laukkuni kanssa. Epäsopivaa miestä taas pitäisi kuunnella ja harrastaa seksiä, siinä tilanteessa joutuisin vähän samaan asemaan mitä laukkuni on minulle: mies tyhjentää omat pussukkansa minuun ja odottaa minulta nättiä ulkonäköä ja sopivaksi katsomaansa palvelua.
Aloittaja ilmeisesti kuvittelee, että naiset haluaisivat komean, pitkän, tumman kirurgin tai lentäjän, ja tavallinen suomalainen mies on jotain, mihin tyydytään kun ei lentäjää saada. Näinhän hän itse ajattelee naisista: vain Victoria's Secret -malli olisi sellainen, jota hän oikeasti haluaa, mutta saadakseen parisuhteen pitää tyytyä tavalliseen suomalaiseen naiseen.
Sitten hän tekee muka-nokkelan rinnastuksen, jossa lähtökohtana ilmeisesti on, että jokainen nainen haluaisi merkkilaukun, johon ei ole varaa, ja siksi he joutuvat tyytymään tavallisiin käsilaukkuihin.
Voi lapsirakas, kyllä sinulla on vielä elämässä oppimista. Mutta toivottavasti jossain vaiheessa koet rakastumisen. Sen tunteen, kun toinen ihminen vie jalat alta ja saa perhoset lentämään vatsassa. Ja se toinen ihminen on kuitenkin muiden silmissä ihan tavallinen tallaaja. Usko tai älä, niin tavalliset ihmiset rakastuvat toisiinsa niin vahvasti, että joillakin se menee jopa jo sairauden puolelle: siitä omasta möhömahasta tai riipputissistä ollaan niin mustasukkaisia, että kehitetään draamaa tyhjästä. En toki sitä sinulle toivo, mutta sinulle ja muille kaltaisillesi, jotka vertaavat parisuhteita laukkuihin tai käytettyihin autoihin, toivoisin kokemusta rakastumisesta. Ehkä sitten ymmärtäisitte, että Se Oikea voi olla muukin kuin huippumalli.
Siis haluatko nyt oikeasti olla se mies johon nainen tyytyy; hankkii pari lasta kanssasi ja eroaa + nyhtää elatusrahat kun tapaa sen jota oikeasti rakastaa? Tätä on ihan liikaa. Mielestäni mennään vain parempaan suuntaan; yhteen ja naimisiin vain jos oikeasti haluaa viettää koko loppuelämän juuri sen toisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ilmeisesti kuvittelee, että naiset haluaisivat komean, pitkän, tumman kirurgin tai lentäjän, ja tavallinen suomalainen mies on jotain, mihin tyydytään kun ei lentäjää saada. Näinhän hän itse ajattelee naisista: vain Victoria's Secret -malli olisi sellainen, jota hän oikeasti haluaa, mutta saadakseen parisuhteen pitää tyytyä tavalliseen suomalaiseen naiseen.
Sitten hän tekee muka-nokkelan rinnastuksen, jossa lähtökohtana ilmeisesti on, että jokainen nainen haluaisi merkkilaukun, johon ei ole varaa, ja siksi he joutuvat tyytymään tavallisiin käsilaukkuihin.
Voi lapsirakas, kyllä sinulla on vielä elämässä oppimista. Mutta toivottavasti jossain vaiheessa koet rakastumisen. Sen tunteen, kun toinen ihminen vie jalat alta ja saa perhoset lentämään vatsassa. Ja se toinen ihminen on kuitenkin muiden silmissä ihan tavallinen tallaaja. Usko tai älä, niin tavalliset ihmiset rakastuvat toisiinsa niin vahvasti, että joillakin se menee jopa jo sairauden puolelle: siitä omasta möhömahasta tai riipputissistä ollaan niin mustasukkaisia, että kehitetään draamaa tyhjästä. En toki sitä sinulle toivo, mutta sinulle ja muille kaltaisillesi, jotka vertaavat parisuhteita laukkuihin tai käytettyihin autoihin, toivoisin kokemusta rakastumisesta. Ehkä sitten ymmärtäisitte, että Se Oikea voi olla muukin kuin huippumalli.
Totta tämä. Minun siskopuoleni ja hänen aviomiehensä ovat molemmat ulkonäöltään melko vaatimattomia ja ehkäpä jopa rumia joidenkin mielestä. Ovat olleet yhdessä 10v ja eivät vieläkään pysty pitämään käsiä irti toisistaan, istuvat aina sylikkäin ja suukottelevat jatkuvasti ihan sukujuhlissakin mummojen edessä. Siinä ei ole tyydytty kyllä mihinkään, vaan ovat melkein kuin luodut toisilleen. Itsekin haluan samanlaisen suhteen, enkä olla kenenkään varavaihtoehto.
Mikä on paras ja täydellinen?