Käsilaukun ostamisen täytyy olla mahdotonta kun joutuu tyytymään vain johonkin laukkuun

Laukku on vain laukku. Onko mies laukku? Onko aloittaja? Haluaako hän olla?

Minua ihmetyttää enemmän ne suomalaiset instagram-rouvat joiden miehet ostaa niille lähes joka viikko uuden luksuslaukun (1000-500 euroa kappale), että miten ne ehtii ulkoiluttaa niitä kaikkia laukkujaan tasapuolisesti?

(1000-5000 euroa kappale)

Vierailija kirjoitti:

Laukku on vain laukku. Onko mies laukku? Onko aloittaja? Haluaako hän olla?

Kaikille naisille käsilaukku ei ole vain käsilaukku, sillä sen avulla voi nostaa omaa asemaansa todella paljon jos laukku vain on _SE_ laukku.

No saman suuruisen sitoutumisen voisi varmaan monet tehdä paskempaankin mieheen kuin naiset tekee laukkuunsa: käytät silloin kun sulle sopii, omistat yhtä aikaa monta laukkua ja heivaat kaappiin pölyttymään heti kun parempi laukku tulee vastaan ilman että tarvitsee miettiä traumautuuko meidän yhdessä hankkimat pikkulaukut ja kumman luona ne ovat milloinkin. Sitten taas jos sen laukun kanssa pitäisi merkittävällä tavalla jakaa elämä ja sitoutua loppuelämäksi niin olisi joo vaikea hankinta ja moni olisi varmaan mieluummin ilman.

Löysin kerran uuden laukun. Se vaikutti alkuun oikein kivalta. Eihän se mikään tyylikäs merkkilaukku ollut, mutta se oli siisti, kaikin puolin toimiva ja tyydytti tarpeeni. Jonkin ajan kuluttua alkoi kuitenkin ahdistaa. Laukku oli tosi ripustautuva. Aina se roikkui olkapäällä ja halusi mukaan joka paikkaan. Se ei myöskään suvainnut toisten laukkujen käyttöä vaan halusi olla ainoa laukkuni. Pikkuhiljaa se alkoi myös olla vähän nuhjaantuneen ja kuluneen näköinen ja odotti minun käyttävän paljon aikaani sen ylläpitoon. Lopulta tilanne tuli pisteeseen, etten enää vain jaksanut ja annoin laukulle kenkää. Olaltani vierähti raskas taakka.

Vierailija kirjoitti:

Löysin kerran uuden laukun. Se vaikutti alkuun oikein kivalta. Eihän se mikään tyylikäs merkkilaukku ollut, mutta se oli siisti, kaikin puolin toimiva ja tyydytti tarpeeni. Jonkin ajan kuluttua alkoi kuitenkin ahdistaa. Laukku oli tosi ripustautuva. Aina se roikkui olkapäällä ja halusi mukaan joka paikkaan. Se ei myöskään suvainnut toisten laukkujen käyttöä vaan halusi olla ainoa laukkuni. Pikkuhiljaa se alkoi myös olla vähän nuhjaantuneen ja kuluneen näköinen ja odotti minun käyttävän paljon aikaani sen ylläpitoon. Lopulta tilanne tuli pisteeseen, etten enää vain jaksanut ja annoin laukulle kenkää. Olaltani vierähti raskas taakka.

:)

(Ap)