Pahasta pois

Haluaisin kovasti saada jotain vertaistukea tähän pahaan oloon joka minulla on.En tiedä miten käsittelisi tätä.Päätin 2 päivää sitten etten tahdo olla tyttäreni isän kanssa missään tekemisissä joka on ollut väkivaltainen minua kohtaan.Viimeisin paha kerta oli n.viikko sitten josta mustelmat polvissani muistuttavat.Tämän lisäksi mies kuristi minua ja tunsin taistelevani hengestäni.Mies ei ole ollut oikeastaan edes pahoillaan vaan sanoo että tämä oli taas minun vikani kun haastoin riitaa enkä osannut olla hiljaa.Sanoi myös että havahtui ennenkuin aikoi vääntää niskani.Minun on vaikea meinaa käsittää että tämä on tapahtunut itselleni.Olen kiitollinen että tekohetkellä lapsi oli isovanhempieni luona mutta tiedän että tämä vahingoittaa häntä silti paljon.Miehellä on alkoholiongelma mutta pahoinpitelyjä on tapahtunut myös selvinpäin.Viimeinen asia oli kun perjantaina mies tukisti minua yöllä lattiaa vasten ja tyttö heräsi ja näki tämän.Taaskin tämä oli syytäni eikä mies välittänyt että lapsi näki.Mies lähti uutenavuotena juomaan ja päätin etten päästä häntä enää kotiimme.Emme asu virallisesti yhdessä joten hänellä ei ole mitään oikeuksiakaan palata.Nyt tiedän että hän on lähtenyt toiseen kaupunkiin ystävänsä luo juomaan ja toivon että hän myös jää sinne tielle tai palaa kotikaupunkiinsa.Tämä ei olisi mitään uutta sillä on ennenkin vain häipynyt ja jättänyt kaiken taakseen.Henkinen väkivalta on jatkunut tätä kauemmin ja on vaikea ajatella miten tästä saisi palattua omaksi itsekseen.Pitkään on jo ahdistus ollut joka päiväinen tunne ja itsetunto on nujerrettu.Onko kellään mitään neuvoja tähän kaikkeen?