kuinka moni muu on päättänyt erota sitten, kun...

Eikö kukaan? Olenko yksin?

Meillä on avioliitossa vaikeaa kun lapset oli pieniä ja silloin ajattelin monta kertaa, että varmasti erotaan kun lapset on isompia. Onneksi olemme saaneet välimme korjattua ja nyt kun lapset ovat isompia ja elämä on leppoisaa, olemme oikein rakastuneita taas.

Mikähän teillä mahtaa mätätä? Jos ei mitään vakavaa, alkoholismia tai väkivaltaa niin kehottaisin miettimään muuta ratkaisua. Asiat mutkistuvat aina kun perheet hajoaa. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mietihän mihinkä se rakkaus on loppunut ja voisiko sille tehdä jotain. Jos kuitenkin päädyt eroon niin oikeaa hetkeä ei taida olla. On vaan oikeanlaisia tapoja erota ja jos ei siihen pysty niin se on ajankohdasta riippumatta vaikeaa. Jälkeenpäin ajatellen suurimmat riidat on ollut elatusmaksuista ja tapaamisista joten siinä mielessä pitäisi odottaa täysi-ikäisyyttä.

Ihan turhaa ylisuojelua. Kyllä ipanat mukautuu.

Minä odotin kouluikään, nuorempi oli ekaluokkalainen kun erottiin. En tietenkään suunnitellut tarkkaa ajankohtaa, mutta jossain vaiheessa vain huomasin, että tilanne on kestämätön ja lapset ovat jo sen verran isoja, että ymmärtävät jo, mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan? Olenko yksin?

Et ole, täällä myös yksi varma tapaus. lapset nyt 12, 10 ja 6. Muutaman vuoden vielä meinasin kärvistellä.

Eroa heti vaan.

Mun vanhemmat oli tollasia marttyyreja et ollaan yhdessä niin kauan kun lapsi on pieni/niin kauan kun lapsi asuu kotona.

Suurimman osan lapsuudestani toivoin et ne erois. Kyllähän ne tappelikin mut vaiks eivät tapelleet niin ilmapiirin aisti aina ns. kylmäksi.

Erosivat tosiaan kun olin 19v ja sen jälkeen ovat olleet katkeria toisilleen ja koko maailmalle ja välillä tuntuu että mullekin kun mun takia PITI YHDESSÄ OLLA.

Olen 25-vuotias nainen ja nyt on menossa neljäs vuosi psykoterapiaa. Vanhempani kärvistelivät yhdessä kunnes olin täysi-ikäinen. Kylmä, halveksiva ja rakkaudeton ilmapiiri jätti syvät jäljet ja lopulta sairastutti melkein koko perheen. Moni meistä on edelleen masentunut.