Miten pääsisin eroon siitä, että mietin mitä muut minusta ajattelevat?

Meditoimalla 20 minuuttia päivässä. Vaikutuksen alkaa huomata parissa kuukaudessa.

No varmaan iän myötä. 

Teet päätöksen ettet enää mieti ja alat olemaan häpeilemättä oma itsesi. Näin olen saanut esim. uusia ystäviä ja elämä on keveämpää. Pystyt siihen !

Lue Anthony de Mello; Havahtuminen.

Vierailija kirjoitti:

Teet päätöksen ettet enää mieti ja alat olemaan häpeilemättä oma itsesi. Näin olen saanut esim. uusia ystäviä ja elämä on keveämpää. Pystyt siihen !

En pysty enää, tein sen jo kerran ja onnistuin, en enää uudestaan kuitenkaan pysty.

up

Täsmälleen sama ongelma täälläkin. Jos löytyy vinkkejä, niin otetaan vastaan. Ehkä meitä vastaavan asian kanssa painivia on yllättävänkin paljon.

uupp

Samat. On tää kyllä perseestä kun ei voi elää omaa elämääkään kun miettii koko ajan mitä muut ajattelevat. Itsellä on tuohon päälle lyöty vielä kestohäpeä. Aivot kyllä löytää aina jotain mitä hävetä. Ihan vaikka pieni juttu vaan, mutta häpeä ihan järjetön.

Pääsin eroon tavasta, kun huomasin kuinka kankealle,epäaidolle, huumorintajuttomalle ja ärsyttävälle sellaiset " mitähän muutkin ajattelevat"-ihmiset tuntuvat minusta itsestäni. En halunnut olla samallainen tylsimys, esittäjä ja tiukkis. Anteeksi suorat sanat , mutta muu ei auta.

!!

Siten, että myönnät itsellesi olevasi erilainen kuin kukaan muu. Toimit joskus hölmösti, joskus nerosti, olet joissakin asioissa hyvä, joissakin kohtuullinen, joissakin huono. Jos joku pyörittelee sinulle silmiään tai ajattelee sinusta pahaa, niin mitä sitten. Se on aika vähäpäitöinen asia sinun elämäntarinassasi tai ihmiskunnan historiassa. Kuolemasi jälkeen kukaan ei tiedä, mitä joku sinun hyvän päivän tuttusi on sinusta joskus tammikuun kolmantena päivänä vuonna 2017 ajatellut. Sinä olet elämäsi päätähti, ei kukaan sivullinen.

Oppimalla itsestäsi enemmän. Hyväksyt puutteesi. Elät niin, että voit arvostaa itseäsi. Kohtaat pelkosi ja nitistät ne.

Noissa tilanteissa kun näin jonkun vanhan tutun kadulla tms. juuri ennenkuin hän näki minut niin aloin ajatella että "mää-oon-niin-saakelin-mahtava!" , ja joka alkoi hymyilyttää itseänikin väkisin, ja sillä hetkellä näytin todella onnelliselta että kaikki ympärillä olijat varmasti näkevät ja tuntevat sen.

Oppimalla arvostamaan itseäsi.

Sama vika täällä. Luin joskus jostain viisaan lauseen tyyliin "ei kannata miettiä mitä muut ajattelevat sinusta, koska (ehkä) hekin vain ajattelevat mitä muut ajattelevat heistä" -tämä mielessäin jatkan elämää.

Jos et tee tahallasi pahoja tekoja esim. et varastele, et ole väkivaltainen tai et kiusaa, niin sinun ei tarvitse miettiä tuollaisia. Joka ihmisellä on omia (vähän vinksahtaneitakin) ajatuksia ja nekin vaihtelevat päivästä ja hetkestä toiseen. Ajanhukkaa on miettiä jonkun toisen päänsisäisiä tapahtumia.

jaa

Hyviä vastauksia olet ap saanut. Itsekin kärsin samasta ongelmasta ja sain tästä ketjusta hyviä uusia tapoja ajatella asioista.

Itse tajusin jossain vaiheessa, että se toinenkin todennäköisesti miettii, mitä minä ajattelen hänestä. Ei tosin toimi tilanteessa, jossa tapaan vanhan luokkakaverini vuosien takaa ja huomaan, että voisin ulkonäön puolesta olla hänen äitinsä.