Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyn sen että en saa koskaan parisuhdetta?
29.12.2016 |
Saisin varmasti jos pystyisin huolimaan vain jonkun, mutta kun en pysty. Ihan hyviäkin ehdokkaita on tarjolla mutta en kerta kaikkiaan kykene ajattelemaankaan mitään intiimiä kanssakäymistä näiden kanssa enkä usko että kohdalle enää sellaista tulee jonka kanssa sitä haluaisin ja jonka kanssa tuntisin olevani riittävän samalla aaltopituudella.
Kommentit (16)
Kiinnittämällä huomiosi niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa. Innostu jostain uudesta (harrastus, toiminta, aate tms), ala panostaa siihen. Tee elämänmuutos, jos on sille otollinen aika, ja lähde esimerkiksi ulkomaille (töihin, vapaaehtoistöihin, reppureissulle) tai muuta kaupunkia/muuta maalle. Ala todellakin elää sen mukaisesti, että teet ratkaisuja tietoisena siitä, että tulet jatkossakin elämään yksin. Esimerkki: itselläni oli nuorena vaihe, kun en halunnut sijoittaa asumiseeni esimerkiksi remonttien ja sisustuksen muodossa, koska olin varma että muutaman vuoden sisällä muutan jonkun kanssa yhteen. Älä sinä elä noin vaan tee kodistasi juuri sellainen, missä haluat loppuelämäsi asua, tai jos et koe nyt asuvasi kuten haluat niin ala johdonmukaisesti toimia niin, että haaveilemasi asumismuoto toteutuu muutaman vuoden kuluessa.
Olennaista on, ettet mieti sitä mitä sinulla ei ole vaan sitä mitä sinulla on ja mitä elämältäsi haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla asenteella et taatusti koskaan saakkaan. Olisit vähän positiivisempi jookos? Negaa manaamalla ei kukaan ole parisuhteeseen joutunut.
En ymmärrä miksi kaikilla pitäisi olla parisuhde? Monesti olisi helpompaa kun olisi yksin.
Ei parisuhde ole mikään ihmisoikeus eikä sinkkuuteen suoranaisesti kuole.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kaikilla pitäisi olla parisuhde? Monesti olisi helpompaa kun olisi yksin.
Ei toki kaikkien tarvitsekaan hankkia parisuhdetta, jos on muuten oikeasti läheisiä ihmisiä ympärillä. Enkä tarkoita "läheisillä" ketään hyvänpäiväntuttua tai ns. ystävää, jonka kanssa on kiva käydä vaikka kahvilla.
Vaan oikeasti sillä tavalla läheisiä kuin vanhemmat tai omat lapset - ihmisiä, joihin olet sitoutunut, joita todella rakastat, joille voit kertoa mitä tahansa.
Jos sellaisia ihmisiä ei ole, on sinkkuna aika kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kaikilla pitäisi olla parisuhde? Monesti olisi helpompaa kun olisi yksin.
Ei toki kaikkien tarvitsekaan hankkia parisuhdetta, jos on muuten oikeasti läheisiä ihmisiä ympärillä. Enkä tarkoita "läheisillä" ketään hyvänpäiväntuttua tai ns. ystävää, jonka kanssa on kiva käydä vaikka kahvilla.
Vaan oikeasti sillä tavalla läheisiä kuin vanhemmat tai omat lapset - ihmisiä, joihin olet sitoutunut, joita todella rakastat, joille voit kertoa mitä tahansa.
Jos sellaisia ihmisiä ei ole, on sinkkuna aika kamalaa.
Taitaa teillä sinkuilla olla liian ruusunpunainen kuva parisuhteista. Kun on pitkään parisuhteessa huomaa ettei se niin hienoa ole.
Ei sinun tarvitse hyväksyä sitä, että et saa koskaan parisuhdetta, jos kerran "saisit varmasti".
Jos sinulla on jotain hyväksyttävää niin se, että et kiinnostu sellaisista puolisoehdokkaista, joista et pidä. Minusta se on kyllä aivan luonnollista eikä vaadi mitään "hyväksyntää" itseltäsi tai muilta.
Ei parisuhde ole arvo sinänsä. Jos ei löydä ihmistä, jonka kanssa aidosti haluaa olla ja elää, on aivan varmasti parempi yksin. Sen kai olet jo ymmärtänytkin, kun et tyydy puolinaisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on se perimmäinen syy, jonka takia noin kovasti haluaisit parisuhteen?
Minä pohdin tätä samaa! En pysty keksimään yhtäkään tarpeeksi hyvää syytä vakuuttamaan itseäni siitä, että edes haluaisin parisuhteen. Toisaalta haluaisin joskus kokea, miltä parisuhteessa olo tuntuu. Olen jo hyväksynyt sen, että minusta ei tule perheenäitiä, enkä halua rueta kenellekkään vaimoksi. Siihen minusta ei ole. Sinkkuus ei kuulosta pahalta, olen nauttinut elämästäni tähänkin asti, vaan silti...Kauhean vaikeata :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolla asenteella et taatusti koskaan saakkaan. Olisit vähän positiivisempi jookos? Negaa manaamalla ei kukaan ole parisuhteeseen joutunut.
Sinähän se vasta positiivisuutta ympärillesi säteiletkin. Kaikilla se optimismi ei johda yhtään sen kummempaan lopputulokseen tässä asiassa, korkeintaan tulee sitä enemmän pettymyksiä mitä enemmän yrittää ja toivoo.
Avaatko vähän tuota, että mikä siinä intiimissä kanssakäymisessä on se kynnys ja este? Tarkoitatko seksiä vai henkistä intimiteettiä, vai kenties molempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa, että ei sun nyt kuulu sitä hyväksyäkään, koska selvästi haluat parisuhteen, olet vaan tällä hetkellä pessimistinen sen suhteen onnistutko saamaan. Olisi ihan älytöntä etukäteen hyväksyä ettei koskaan saa parisuhdetta, kun fakta on että voi olla että saatkin kunhan jaksat etsiä oikeaa.
Itsehän olen tämän tavallaan joutunut hyväksymään. Olen ruma ja minulla on ollut myös suhteissa hankalia mielenterveyden ongelmia (masennus, patologinen valehtelu, monet fobiat). En minä koskaan silti tehnyt mitään päätöstä, että haa, nyt minä päätän että en saa koskaan parisuhdetta ja opettelen hyväksymään sen. Minä vaan elin päivä kerrallaan ja sitten kun ikää tuli 40 mittariin, huomasin etten enää kaipaakaan sitä parisuhdetta mihinkään. Se oli kai se hyväksyntä.
Kun se on sinusta itsestäsi kiinni niin hyväksy omat valintasi ja päätöksesi. Eli vain tulemalla sinuiksi itsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla asenteella et taatusti koskaan saakkaan. Olisit vähän positiivisempi jookos? Negaa manaamalla ei kukaan ole parisuhteeseen joutunut.
Sinähän se vasta positiivisuutta ympärillesi säteiletkin. Kaikilla se optimismi ei johda yhtään sen kummempaan lopputulokseen tässä asiassa, korkeintaan tulee sitä enemmän pettymyksiä mitä enemmän yrittää ja toivoo.
Mulla on ihan riittävästi kokemusta negatiivista itseään toteuttavista ennustuksista ja sen takia neuvon että tuo "ei koskaan" on eka sanapari mikä on heitettävä ikkunasta koska juuri se asenne estää näkemästä sitä potentiaalista tilaisuutta tormätä elämänsä kumppaniin. Asennemuutos tai kumppanin tavoittelun lopettaminen ja keskittyminen muihin asioihin on yleensä ollut se juttu mikä tuohonkin pulmaan tehoaa. Kyllä se optimismi johtaa tuloksiin. Sitä niittää mitä kylvää. Been there, done that.
ex-pessimisti, nykyinen optimisti.
Kokeilin kerran parisuhdetta, ihan siis asumalla saman katon alla ja se ei kyllä minulle sopinut yhtään.Mutta olenkin kotivammainen, joten myös muutoma seurustelusuhde loppui alle aikayksikön, koska tunne olevani lähes vanki.
Onneksi hyväksyin sen ja ryhdyin elämään kuten halusin.Ainoastaan vanhuksena saattaa tulla hetkiä, jolloin toivoisi seuraa, mutta ne kyllä menevät nopeasti ohi.
Miksi haluaisit parisuhteen? Elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa ilman.