Ahdistaa vanha asia, joka on jo käsitelty

Riippuu asiasta. Avaisit vähän

Mies petti. Asia on jo käsitelty ajat sitten, mutta näköjään tulee aina ja ikuisesti vaivaamaan. Ap

Joku asia sen on nostanut mieleen. Joko hyvästä tai huonosta syystä tai ihan sattumalta. Anna sen olla, mitä enemmän yrität sitä karkoittaa, sitä vaikeampi on olla ja sitä itsepäisemmin asia vaivaa.

Tai sitten olet kasvanut ja tajunnut asioita, jotka selittävät sitä, miksi pettäminen tapahtui, tms. Elämässä tuollaista uudelleenarviointia tapahtuu muissakin asioissa. Ei tämä ole erityistapaus.

Mutta miksi kerrot noin vähäsanaisesti? Oletko noin ahdistunut, silloin pitäisi selvitellä, onko ahdistukselle muitakin syitä. Ei nimittäin innosta muita vastaamaan, jos kirjoitat kuin olisi kirjaimista pulaa.

Itsellä kanssa tietty ajatus (OCD-oire itselläni) pyörii koko ajan mielessä ja lisäksi ahdistaa..... Kyseeessä on ihan irrationaalinen asia kaiken lisäksi, ei normaaliin arkielämään liittyvä. Mutta en silti osaa päästä ajatuksesta irti. 

Ap, miten asia käsiteltiin 10 vuotta sitten? Kävittekö terapiassa?

Mulla on 5 vuotta vastaavasta tilanteesta. Alku oli hankalaa ja käytiin terapiassa. Kun asiaa oli perin juurin käsitelty vuoden ajan terapeutin kanssa, se ei enää vaivannut. Vähän tietty harmittaa, että sellaista tapahtui, mutta terapian avulla suhteemme parani huomattavasti, joten pettämiskuviosta aiheutui myös paljon hyvää.

Itse käsittelemällä emme olisi päässeet tähän tilanteeseen. Vaikuttaa, että ap:n tapauksessa ihan pohjamutiin asti ei ole menty ja asia on jäänyt painamaan. Kannattaa puhua siitä avoimesti puolison kanssa nyt. Peli ei ole menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten asia käsiteltiin 10 vuotta sitten? Kävittekö terapiassa?

Mulla on 5 vuotta vastaavasta tilanteesta. Alku oli hankalaa ja käytiin terapiassa. Kun asiaa oli perin juurin käsitelty vuoden ajan terapeutin kanssa, se ei enää vaivannut. Vähän tietty harmittaa, että sellaista tapahtui, mutta terapian avulla suhteemme parani huomattavasti, joten pettämiskuviosta aiheutui myös paljon hyvää.

Itse käsittelemällä emme olisi päässeet tähän tilanteeseen. Vaikuttaa, että ap:n tapauksessa ihan pohjamutiin asti ei ole menty ja asia on jäänyt painamaan. Kannattaa puhua siitä avoimesti puolison kanssa nyt. Peli ei ole menetetty.

Olen täysin samaa mieltä. Silloin kun asiat on pohjamutia myöten käsitelty, niin ne eivät nouse enää silmille. Tulee tehdä tunnetasolla vaikeiden asioiden kohtaaminen, niiden käsitteleminen ja työstäminen uudestaan, ja siitä alkaa eheytyminen.

Asia ei ole suinkaan käsitelty, jos se edelleen ahdistaa. olet vain työntanyt sen tähän asti pois mielestäsi. 

Kävin yksilöterapiassa pari kertaa, mutta en kokenut saavani apua, sillä terapeutti koki lapsuussuhteeni tärkeämpänä... Mies kävi myös yksilöterapiassa ja vaikutti, että sitä kautta ainakin hän sai jotakin apua suhteemme käsittelyyn, sillä on osanut ottaa paremmin vastuuta.

En ole varma, miksi ahdistus laukesi. Saattaa olla useampi tekijä. Yksi näistä on ainakin se, että piirtelin hyvin ahdistavia piirroksia saatuani tietää miehen pettämisestä ja suunnittelin itsemurhaa. Sattuneesta syystä, en koskaan heittänyt niitä pois ja nyt vahingossa löysin tämän vanhan luonnoslehtiön.

Joku myös käytti tällä palstalla hyvin samanlaista ilmaisua kuin toinen nainen, joka sitten kuvasi tätä suhdetta omasta näkökulmastaan.

En koe oloani läheskään niin ahdistuneeksi kuin taannoin, mutta koko tilanne. Haavat on auottu jo useampaan kertaan auki. Miehen kanssa kävimme pari vuotta sitten hyvin rakentavan keskustelun pettämiseen johtaneista syistä ja monen vuoden pahoinvointi sai tasoitusta. Mies ei halunnut, että syyllistän häntä koko loppuelämänsä tästä asiasta ja tuon sitä jatkuvasti esille. Hän häpesi asiaa pitkään. Koettiin molemmat, että se on loppuunkäsitelty. Olisi aikalailla sulaa hulluutta enää jankata samaa asiaa. Vituttaa, kun tämä nyt taas alkoi tulla esille. Ap

Jos asia on vielä selvittämättä etkö hakisi uudelleenkäsittelyä?

Vierailija kirjoitti:

Mies petti. Asia on jo käsitelty ajat sitten, mutta näköjään tulee aina ja ikuisesti vaivaamaan. Ap

Hyvä yritys, feikki Ap.

Mutta asia on siis että varastin kaveriltani rahaa aika suuren summan ja en pysty enää olemaan hänen kanssaan

10 vuotta.... Itse onneksi pystyin jo 1 v jälkeen toteamaan etten pääse asiasta yli vaan ero edessä. Karmivaa miettiä tuollaista asiaa 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies petti. Asia on jo käsitelty ajat sitten, mutta näköjään tulee aina ja ikuisesti vaivaamaan. Ap

Hyvä yritys, feikki Ap.

Mutta asia on siis että varastin kaveriltani rahaa aika suuren summan ja en pysty enää olemaan hänen kanssaan

Sinä olet feikki Ap! Eikä kyllä ollut kovin hyvä yrityskään.

Oikeasti asia on että tein nuorempana abortin osaksi silloisen poikaystävän painostuksesta ja nyt ajattelen elämääni jos minulla olisi lapsi, ja haluaisin lapsen mutta mies ei

-Oikea Ap

Voin tavallaan samaistua sinuun AP, minulla asia oli toisin päin: minut painostettiin lapsen tekoon (mies oli vanhempi ja manipuloi), enkä tehnyt aborttia, vaikka koo suku varoitteli, kuinka pilaan elämäni. Sisimmässäni tiesin, etten ole valmis äidiksi,mutta kadotin siinä kaikessa hässäkässä minuuteni. Lapsi syntyi ja mies sitten jätti minut, vaikka hän itse lapsen oli halunnut :/ Hoidin alusta saakka kaiken yksin ja suhde oli vaikeaa on - offia henkisesti tasapainottoman miehen kanssa. Pettämiset ja päälle sylkemiset vaihtelivat rakkaudentunnustusten kanssa. Lopulta sain voimaa lopettaa paskan suhteen. Mutta katkeruus ja viha jäi. Olen käsitellyt niitä yksikseni ja niiden harvojen ystävien kanssa, jotka ymmärtävät. Mutta silti kasvaessani,vanhetessani huomaan asian tulevan pintaan aika ajoin. Katkeruus, jossittelu "millaista elämä olisi ollut, jos olisin päättänyt tehdä abortin", vaihtelevat. Mietin, että olisin seikkaillut ja elänyt vapaata elämää. Vapaudenkaipuu minulla on edelleen suuri.

Tilanne on siis päinvastainen kuin sinulla. Mutta lopputulos olisi voinut olla sama. Sinulle kuitenkin sanoisin, että lapsen kanssa voi olla rankkaa, mutta älä jätä lasta tekemättä miehen takia. Yhden lapsen kanssa pärjäät yksinkin. Jos mies ei halua lasta, etsi mies, joka haluaa, tai tee lapsi yksin millä menetelmällä teetkin. Älä anna muiden tehdä valintoja puolestasi. Sinä voit vielä kokea sen, mistä abortin tehdessäsi jäit paitsi. Minä en voi kokea "vapaata" nuoruutta. Mutta äitiys on aina tuntunut luonnolliselta ja uskon, että se on yksi elämän hienoimmista asioista.

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta.... Itse onneksi pystyin jo 1 v jälkeen toteamaan etten pääse asiasta yli vaan ero edessä. Karmivaa miettiä tuollaista asiaa 10 vuotta.

Ehdittiin tässä välissä mennä naimisiin. Suhde on vihdoin kunnossa, joten erota en halua... Mietin auttaisikohan, jos polttaisin kuvat. Ap

Hienoa, tänne on pesiytynyt parikin feikkiä. Kyllä huomaa, että kakarat on taas lomilla keksimässä satuja. Tosin nuo voisivat olla tottakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten asia käsiteltiin 10 vuotta sitten? Kävittekö terapiassa?

Mulla on 5 vuotta vastaavasta tilanteesta. Alku oli hankalaa ja käytiin terapiassa. Kun asiaa oli perin juurin käsitelty vuoden ajan terapeutin kanssa, se ei enää vaivannut. Vähän tietty harmittaa, että sellaista tapahtui, mutta terapian avulla suhteemme parani huomattavasti, joten pettämiskuviosta aiheutui myös paljon hyvää.

Itse käsittelemällä emme olisi päässeet tähän tilanteeseen. Vaikuttaa, että ap:n tapauksessa ihan pohjamutiin asti ei ole menty ja asia on jäänyt painamaan. Kannattaa puhua siitä avoimesti puolison kanssa nyt. Peli ei ole menetetty.

Olen täysin samaa mieltä. Silloin kun asiat on pohjamutia myöten käsitelty, niin ne eivät nouse enää silmille. Tulee tehdä tunnetasolla vaikeiden asioiden kohtaaminen, niiden käsitteleminen ja työstäminen uudestaan, ja siitä alkaa eheytyminen.

Tiettyyn pisteeseen asti varmaan näin, mutta toisaalta voi vaipua kompulsiiviseen loputtomaan vatvomiseen ja silloin siitä tulee ongelma. Viime kädessä ihmisen pitäisi pystyä nousemaan omien ajatustensa yläpuolelle, ainakin jos on kyse kompulsiivisesta ajattelusta. Zeniläisyydessä nimenomaan pyritään nousemaan oman ajattelun yläpuolelle, toisaalta ihminen voi olla todella addiktoitunut omaan ajatteluunsa, että ensi kuulemalta tällainen "irtautuminen" omista ajatuksista tuntuu tosi oudolta lähtökohdalta.

Minulla tuo tilanne päätyi vatvomiseen. Pari vuotta sitten pääsin siitä irti, mutta nyt nuo ajatukset alkaa tulla taas mieleen, eikä ole mitään järkevää syytä tälle, paitsi että jotkut asiat nyt vain on muistuttaneet entisestä, mutta en voi täysin paeta sitä... Tuli puhe matkastakin kaupunkiin, jossa tämä entinen kolmas osapuoli asuu, että nähtäisiin ystäviä, joita ei olla aikoihin nähty. Mutta muistin vasta jälkikäteen, että tämä nainenhan asuu kaupungissa. Aika pitkälti sen vuoksi en halua siellä käydä, enkä sinne muuttaa, vaikka puolet tutuista siellä asuu ja meitä sinne houkuttelevat... Ap