Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiltin tytön syndrooma, parisuhde ja perhe
Kahden lapsen isä ja aviomies
27.12.2016 |
En tiedä tuleeko tämä oikealle palstalle koska tämä on sen verran uutta minulle, mutta haluan jakaa tämän tarinan niiden kanssa joita asia koskettaa tai niiden kanssa jotka eivät vielä ole ymmärtäneet mitä ns. kiltin tytön syndrooma voi aiheuttaa parisuhteessa ja perheessä. Haluan kirjoittaa tämän tarinan siksi, että pystyisin ymmärtämään tilannetta paremmin ja löytämään kohtalotovereita.
Olen siis 37v mies, kahden alle kouluikäisen lapsen isä ja ihastuttavan naisen aviomies. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä 15 vuotta ja meillä on siis 2 alle kouluikäistä lasta.
Naimisissa olemme olleen puolet yhdessä olosta ja hyvin nuorena olemme toisemme tavanneet eli käytännössä eläneet koko aikuisiän yhdessä. Olemme luonteeltamme hyvin erilaisia, hän täydellinen joka anopin unelmaminiä, se kiltti tyttö joka ei tee kärpäsellekään pahaa, rauhallinen, harkitseva, rakastava, määrätietoinen, herkkä. Minä taas hyvin sosiaalinen, malttamaton, puhelias, terveellä tavalla itsekäs jne, eli oikeastaan hänen vastakohtansa. Opiskeluaikoina tuli paljon juhlittua ja elettyä yhdessä sitä railakasta opiskelijaelämää vailla huolta huomisesta. Hän on aina pitänyt minusta huolta, rakastanut enemmän kuin mitään, tukenut ja katsonut töppäilyitäni läpi sormien, olenhan hänen mielestään ollut sellainen luonnonlapsi, joka ei pohjimmiltaan halua kenellekään pahaa vaikka sammakoita pääsee suusta enemmän kuin laki sallii ja huumorintaju on vähän erikoista. Hän ei ole minun huumoriani ole koskaan oikein ymmärtänyt ja siitä on tullut isoja väärinkäsityksiä vuosien varrella.
Olemme olleet nyt naimisissa reilu 6 vuotta ja meillä on 5 ja 4 vuotiaat lapset. Lasten kanssa on ollut erittäin rankkaa viimeset vuodet, koska nukkuminen on ollut molempien kanssa erittäin vaikeaa oikeastaan syntymästä lähtien, tähän päivään saakka. kiltin tytön syndrooma on nyt sitten ajanut perheen ja parisuhteen todelliseen kriisiin, koska en ole osannut tukea häntä tarpeeksi silloinkin lapset oli 1-2v vanhoja. Hän on ollut aina se joka on herännyt ja minä olen nukkunut ja lähtenyt töihin aamulla. Hän on ollut se joka on tukenut myös minua kun minä olen väsähtänyt tässä lapsiarjessa. Hän on se joka tekee kaiken, että muilla olisi hyvä olla, itsestä viis. En ole tätä tajunnut vaan minusta tuntuu, että olen ainostaan käyttänyt rakastamani naista hyväksi. Itse en ole koskaan ollut hyvä näyttämään tunteitani tai puhumaan niistä. Olen pelännyt puhua ongelmista, ettei riidat vaan nouse isommaksi, koska hän on hyvin herkkä. Tässä viimeisen 3v aikana olemme nyt siis kadottaneet toisemme, hän on katkeroitunut kun minä en ole osannut tehdä tarpeeksi, vaikka hän ei ole sitä edes pyytänyt kunnolla! Noh, hän lähti työelämään 3v sitten takaisin ja olen tukenut häntä parhaani mukaan jatko-opinnoissa. ( Kouluttautuu erikoislääkäriksi, yllätys).
Tässä viimeisen 3v aikana katkeruus minua kohtaan on vaan lisääntynyt, koska tunnepuoli on ollut köyhää. Olen yrittänyt tukea sitten kodin ja lasten hoidossa todella paljon. En ole vaimoani uskaltanut lähestyä, koska se pettynyt ja katkeruus on paistanut niin kovasti läpi. Ja en ole osannut puhua asioista koska olen pelännyt, että ero tulee välittömästi jos alamme oikeasti puhumaan. Melkoinen pattitilanne.
Tilanne kärjistyi nyt sitten todenteolla kun hän sai tietää että olen ollut ihastunut yhteen
Kommentit (21)
Jatkuu..
Toiseen naiseen muutaman kuukauden ajan, silloin kun olisi minua eniten tarvinnut. Tämä raastaa minua koko loppuelämä jos en saa anteeksiantoa tai pysty antamaan itselleni anteeksi. Hänen maailmansa hajosi ja hän on kärsinyt erittäin pahasta masennuksesta, mutta lääkäriin ei tietysti voi mennä, tai hakea sairasloma, koska hän on edelleen korvaamaton, eikä muut pärjää ilman häntä. Minä luin tästä kiltin tytön syndroomasta vasta tänään ja oikeastaan ymmärrän häntä nyt vasta 15v jälkeen!
En tiedä mitä tässä nyt yritän hakea, kunhan puran ajatuksiani..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsinkö nyt oikein? Olet käyttäytynyt kuin idiootti ja nyt ihmettelet miksi vaimo on kärttyinen?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö nyt oikein? Olet käyttäytynyt kuin idiootti ja nyt ihmettelet miksi vaimo on kärttyinen?
Ei, tiedän olevani idiootti. Lähinnä ajattelin herättää keskustelua siitä, että liian kiltti vaimo palaa lopulta loppuun. Olen toivottomassa tilanteessa kun en pysty auttamaan. En ole toivoton tapaus vaan etsiskelen kohtalotovereita , joilla oman puolison liiallinen kiltteys tuhoaa sen kiltin ja koko perheen.
Ei vaimosi ole liian kiltti. Olet keksinyt hyvän syyn vierittää liittonne ongelmat vaimosi niskoille, mutta olet väärässä. SInä olet liian kusipäinen.
Mitäs, jos sanoisit vaimollesi, että olet ollut idiootti, itsekäs ja keskenkasvuinen. Pyydät anteeksi ja lupaat auttaa/tukea jatkossa huomattavasti enemmän. Että hänen ei tarvitse jaksaa yksin. Nämä siis tietenkin, jos tarkoitat niitä aidosti ja haluat pelastaa liittonne. Tämä olisi vasta pieni vauvan askel mutta varmasti vaimosi tärkeää kuulla, jotta tilanne voisi ylipäätään parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaimosi ole liian kiltti. Olet keksinyt hyvän syyn vierittää liittonne ongelmat vaimosi niskoille, mutta olet väärässä. SInä olet liian kusipäinen.
Ei kyllä tässä on kyse ihan aidosta ongelmasta, koska kaikki sanovat häntä liian kiltiksi. Minä en syytä häntä mistään, koska kukaan ei voi mitään perusluonteelleen jotka jo lapsuudenkodissa opitään. Minä haluan auttaa häntä, mutta en voi opettaa tervettä itsekkyyttä, jolla elämässä pärjää.
Malliesimerkki suomalaisen miehen "ongelmantunnistamisesta" idioottimaisen käytöksen jälkeen. "Vaimo, se ongelma on sun persoonassa." Etkö parempaa keksinyt? 0/5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, jos sanoisit vaimollesi, että olet ollut idiootti, itsekäs ja keskenkasvuinen. Pyydät anteeksi ja lupaat auttaa/tukea jatkossa huomattavasti enemmän. Että hänen ei tarvitse jaksaa yksin. Nämä siis tietenkin, jos tarkoitat niitä aidosti ja haluat pelastaa liittonne. Tämä olisi vasta pieni vauvan askel mutta varmasti vaimosi tärkeää kuulla, jotta tilanne voisi ylipäätään parantua.
Kiitos. Olen sanonut nuo asiat, mutta kuten sanoit, vaaditaan aikaa ja paljon työtä. Hän ei voi elää enää elämäänsä vai muuta perhettä varten vaan löydettävä jälleen sen iloisen itsensä joka oli ennen lapsia. Toisaalta tulevaisuus pelottaa että miten tuo itsensä löytäminen tarkoittaa parisuhteen ja perheen kannalta. Mutta muuta vaihtoehtoa ei enää ole eikä vanhaan voi palata. Toivottavasti se sama iloisuus vielä löytyy mitä se oli ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, jos sanoisit vaimollesi, että olet ollut idiootti, itsekäs ja keskenkasvuinen. Pyydät anteeksi ja lupaat auttaa/tukea jatkossa huomattavasti enemmän. Että hänen ei tarvitse jaksaa yksin. Nämä siis tietenkin, jos tarkoitat niitä aidosti ja haluat pelastaa liittonne. Tämä olisi vasta pieni vauvan askel mutta varmasti vaimosi tärkeää kuulla, jotta tilanne voisi ylipäätään parantua.
Kiitos. Olen sanonut nuo asiat, mutta kuten sanoit, vaaditaan aikaa ja paljon työtä. Hän ei voi elää enää elämäänsä vai muuta perhettä varten vaan löydettävä jälleen sen iloisen itsensä joka oli ennen lapsia. Toisaalta tulevaisuus pelottaa että miten tuo itsensä löytäminen tarkoittaa parisuhteen ja perheen kannalta. Mutta muuta vaihtoehtoa ei enää ole eikä vanhaan voi palata. Toivottavasti se sama iloisuus vielä löytyy mitä se oli ennen lapsia.
Kaipaat siis iloista ja huoletonta naista, joka vaimosi oli ennen? Kerrot, että on kuitenkin aina ollut perusluonteeltaan toisista huolehtiva. Vaimosi on äiti. Äiti, joka huolehtii jälkeläisistään. Nukkui pitkään huonosti. Ja nyt vielä erikoistuu vaativaan ammattiin. Sinä olet jättänyt hänet monessa asiassa yksin ja hän on kokenut, että hänen pitää selvitä ja pärjätä yksin. Olla itsenäinen mutta huolehtivainen. Siinä tietty huolettomuus ja iloisuus voi karista, etenkin kun mies toisaalla ihastuu vieraaseen naiseen. Sinä et voi vaimosi luonnetta muuttaa. Mutta voit muuttaa omaa käytöstäsi, jos haluat. Ja katsoa riittääkö se tuomaan vaimosi iloisuuden takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaimosi ole liian kiltti. Olet keksinyt hyvän syyn vierittää liittonne ongelmat vaimosi niskoille, mutta olet väärässä. SInä olet liian kusipäinen.
Nimenomaan näin. Vaimo on tehnyt pakolliset hommat yksin koska ap itse on lusmuillut. Ei se ole kiltteyttä vaan vastuunkantoa koska niitä lapsiakaan ei voi jättää heitteille.
Kiltin tytön syndrooma ei ole mikään ongelma, kunhan ei päädy itsekkään ihmisen kumppaniksi, joka vain käyttää toisen tunnollisuutta hyväkseen saadakseen itse remuta miten lystää. Valitettavasti sun vaimo on selvästi päätynyt juurikin tuollaisen itsekkään ihmisen vaimoksi, joka kaiken lisäksi syyttää vaimoaan siitä, että on itse polttanut tämän täysin loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet eivät kirjoita noin pitkästyttävästi. 1/5.
"Vaimosi ei pyytänyt kunnolla" - "et osannut tehdä tarpeeksi". Vaimosi on ehkä uskonut perhettä suunnitellessanne, että huomaisit itse oma-aloitteisesti sekä hänen että yhteisten lastenne tarpeet. Ja pettynyt tuohon sokeuteesi, ilmeisesti itsekeskeisyyteesi todellakin. Siihenkin ehkä, että työsi on ollut tärkeämpää kuin lastesi ongelmien ratkaiseminen, ei siis ole kyse edes hänen ongelmiensa ratkomisesta. Ei kaikki ole ollut kiinni kiltin tytön syndroomasta. Ihastumisesi toiseen kertoo kyvyttömyydestäsi tajuta tilanteita ja toista ihmistä, jonka piti olla läheisin.
Nyt voi sitten hyvinkin olla tunneköyhää, eihän se ihme ole. Vaimosi on päättänyt tehdä itselleen elämän, jollei se teiltä yhdessä onnistu. Jatko-opinnot ja mielekäs työ ovat hyvä ensiapu. Ehkä siltä suunnalta löytyy joku vähän ihmislukutaitoisempi elämänkumppani, sellainenkin voi hyvin olla toiveissa.
Luultavasti luette molemmat tämän ketjun, joka toivottavasti auttaa keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä kommentteja kakilta. Myönnän että olin kyvytön ja epäkypsä lasten syntymän aikaan koska omat voimat loppuivat myös nimeltä mainitsettoman vaivan vuoksi. Ehkä tosiaan mietin tässä nyt liikaa sitä toisen hoivaamisviettiä omalla kustannuksellaan ja koitan sitä kautta hakea hyväksyntää omalle keskenkasvuisuudelleni. Eniten tässä vaan tympii se ettei hän koskaan puhu siitä mitä HÄN haluaa. Miehen suurin ongelma on se ettei voi olla ajatustenlukija. Ei tässä tilanteessa oikein voi kuin tukea, rakastaa ja ymmärtää ja antaa omaa tilaa omille ajatuksilleen. Paljon on jo puhuttu ja käyty läpi viimeistä 5 vuotta. Itse olen niin ahdistunut kun en voi auttaa masentunutta. Jatkuva puhuminen vaan ahdistaa taas häntä entistä enemmän. Sattuu ihan helvetisti kun näkee toisen kärsivän. Erosta on vakavasti keskusteltu, mutta ei tuota tietenkään kumpikaan halua. Pariterapiassa kävimme kerran mutta totesimme sen hyödyttömäksi koska pystymme kuitenkin keskustelemaan riitelemättä ja toisiaan syyttelemättä. Vaimoni tosin sanoi harkitsevansa terapiaa, jolla päästä ahdistavasta vauva-ajasta yli ja katkeruudesta minua kohtaan.
Ai, että olisi pitänyt erikseen sanoa ja pyytää ja maanitella, että voitko sitoutua omaan perheeseesi? Ei tullut mieleen, että vaimosi olisi halunnut sinulta sitä ihan samanlaista sitoutumista ja ihan samanlaisia tekoja perheenne eteen, kuin mitä hän itse jatkuvasti teki? Miksi pitää erikseen sanoa, jos jo näyttää jatkuvasti toiminnallaan esimerkkiä, millaista elämää haluaa ja millaiset teot ovat hänen mielestään tärkeitä perheen hyvinvoinnille? Jos sinä olisit toiminut edes tipan verran epäitsekkäämmin ja tullut kodin ja perheen hoitamisessa ja vaimosi tarpeiden huomioimisessa vastaan (vaimosi asettaman esimerkin mukaisesti), niin vaimosi ei olisi nyt pettynyt ja katkeroitunut luusailuusi. Teidän suhde on ollut vallan vaimosi harteilla, ja sinä olet ollut siinä vapaamatkustajana. Ei ihme, että hän on lopen uupunut. Näin ei käy, jos molemmat tekevät parisuhteessa osansa, eivätkä laita toisen harteille liian isoa taakkaa kannettavaksi vetoamalla siihen, kun "ei hän erikseen mitään sanonut, että minunkin pitäisi jotakin tehdä".
Mä olin tuo "kiltti tyttö". Tai oikeastaan mulla oli vain kusipäinen mies. Mä toimin perheen ja lasten parhaaksi, miehellä oli muut jutut mielessä. Hänellä oli raskasta eikä jaksanut auttaa kotona. Tarvi omaa aikaa ja harrastuksia. Mulle ei riittänyt omaa aikaa. Kun mun piti olla vastuussa kaikesta ja hoitaa ja huolehtia. En pyytänyt enkä vaatinut "apua", mun mielestä oltiin tasa-arvoisesti ja oma-aloitteisesti vastuussa. Ei ollut mun tehtävä pyydellä mitään. Eihän mieskään pyytänyt multa apua lasten ja kodin hoitamisessa, vaan tein niitä juttuja ihan itse.
No. Se avioliitto on ohi. Katkeruus oli liian suurta. Eikä siitä mitään tullut terapiassa eikä muutenkaan.
Nyt mulla on mies, jolta ei tarvi pyytää. Kotityöt jaetaan ilman mitään pyyntöjä. Molemmat puhaltaa samaan hiileen. Jos mä laitan tänään ruokaa, mies kiittää, hieroo mun hartioita ja käy huomenna kaupassa ja valmistaa päivällisen. Niin ja on myös hoitanut pyytämättä pyykit. Kuten minä tiskit. Sit halataan ja sanotaan, että arvostetaan toisiamme. Sellainen on tasapuolinen suhde. Ketään ei vedetä perässä, kukaan ei ole vapaamatkustaja.
Ehkä ei olisi pitänyt avata tätä ketjua. Sattuu vaan entistä enemmän kuulla totuus noin monesta ( naisen) suusta. Ei tässä voi kuin muuttua itse täydellisesti tämän kriisin keskellä ja toivoa anteeksiantoa.
Hei ap! Aloita tänään pienellä askeleella.
Tee jokin kotihomma oma-aloitteisesti ja hyvin. Sitten huomioi vaimoasi ja kerro, että olet alkanut tajuamaan, miten yksin vaimosi olet jättänyt juuri silloin kun on ollut rankkaa. Pahoittele sitä ja kerro, että haluat toimia tästä lähin erilailla.
Hiero vaimosi jalkapohjia sohvalla, hartioita, selkää. Tee siis hänelle hyvää ilman mitään pyyteitä. Sano, että arvostat ja rakastat ja kerro miten kovilla vaimosi on ollut.
Järjestä lapset hoitoon ja vie hänet hotelliin yöksi. Huomioi ja ole lähellä.
Jatka tätä rataa pitkään, kunnes kuolema teidät erottaa. Sitä on avioliitto. Onnea ja iloa!!
Alue: Aihe vapaa
Hahhah