Lue keskustelun säännöt.
Voiko kuoleman vaistota?
27.12.2016 |
Olin 14-vuotias ja oli perjantailtapäivä. Olin ystävälläni koulunjälkeen hengailemassa, kun yhtäkkiä tuli aivan hirveä pakokauhu ja sellainen olo että on mentävä kotiin. Muistan kun juoksin rappuja kuin henkeni kaupalla, tajuamatta mistä tuo paniikki ja hirveä olo johtui. Kotiin kun pääsin, kertoi äiti välittömästi että isoisäni oli kuollut vajaa tunti sitten väkivaltaisella tavalla.
Viime yönä heräsin järkyttävään ahdistukseen. En voinut nukkua heräämisen jälkeen vaikka tiesin että aamulla piti lähteä töihin. Aamulla tuli tekstiviesti isältä, että isoäitini on yöllä kuollut.
Tiedän että tuntuu absurdilta ja järjenvastaiselta ajatella näin,mutta yhdistän tuon selittämättömän, yhtäkkisen pahan olon siihen, että aistin jotenkin jollain tasolla kun joku ihminen kuolee. En ollut nuorena läheinen isoisäni kanssa, päin vastoin vihasin häntä, mutta tämä viime yönä kuollut isoäiti oli rakas vaikken viime vuosina häntä enää niin usein nähnytkään.
Uskotteko että tämä on vain sattumaa tai järjellä selitettävissä?
Kommentit (10)
Uskon että voi vaistota. Itse heräsin kerran kesällä aamukuudelta ja tuli tunne että pitää soittaa äidille. Saman tien mietin että miksi ihmeessä ajattelin moista kun kello oli niin vähän ja äiti nukkui vielä kun on lomalla. No, isäni oli soittanut juuri noihin aikoihin äidilleni että ystävämme oli kuollut.
Kun appiukko joutui sairaalaan ( ihan rutiinikeikka piti olla ja oli ennenkin sairaalaan joutunut diabeteksen takia ) olin seuraavan yön oudosti hereilläolon ja unen rajamailla... näin mustia hahmoja ja mietin lasten hautajaisvaatteita. Apen tilanne romahti ja kuoli viikon päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi noin ennen isäni kuolemaa. Emme olleet olleet yhteydessä vuosiin mutta muutamina viikkoina ennen hänen kuolemaansa hän tunki jatkuvasti ajatuksiini. Kun soitto sitten tuli, tieto ei oikeastaan tuntunut missään koska se ei ollut minulle yllätys.
Joulukuussa tapahtui samanlainen episodi jossa jostain syystä ihminen jota en ollut ajatellut aikoihin tuli mieleeni päivittäin. Ihmettelin miksi kunnes Tapaninpäivänä heräsin ja luin uutiset.
Todella outoa.
Sitä kutsutaan mielten ympäristöksi. Kaikki ajatukset mitä päässämme liikkuu ei ole omiamme. Voimakkaat tunnelataukset synnyttävät voimakkaita ajatusvirtoja, jotka ap on ottanut vastaan.
Vähän niinkuin radio, mutta olet sekä lähettäjä että vastaanotin.
Joo, voi vaistota. Kuoleman voi "nähdä" ihmisestä tai voi mielessään hyvästellä tutut ihmiset ja paikat ennen kuolemaa.
Jotkut kertovat näkevänsä läheisensä kuoleman hetkellä, hyvästijätön tai jotain.
Luulen että minulla on tavallista herkempi vaisto ja intuitio. Aistin jos esim. miehelläni ei ole kaikki ok. Kerran mieheni oli toisessa huoneessa tekemässä töitä ja minulle tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta pakottava tunne että miehelläni on jotain huonosti. Menin miehen työhuoneeseen ja mies seisoo puhelin kädessä aivan paniikissa, oli saanut tosi huonoja uutisia työrintamalta.Ei iso juttu tämä, mutta se tunne joka tuli, vaikken tiennyt tuosta viestistä mitään ja koko uutinen oli meille yllätys, mutta se tunne..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa, esim. äidin vaisto ja kaksosten välinen telepatia ovat ihan totta. Äidin vaisto toimii, voin vakuuttaa.
Miksei siis kuolemankin hetkellä olisi yhteyttä? Sekin on totta joillakin mutta vaikeaa todistaa. Kerron kuitenkin esimerkin.
Eräs puolituttu, jota näin päivittäin, tuli taas vastaan. Mulle tuli olo että kohta tuo kuolee. Lähti reissuun enkä miettinyt sen enempää asiaa kunnes tieto kuolemasta tuli reilun viikon päästä. Pelottavaa mutta luotan vaistoon tästä edespäin.
Voi vaistota. Useimmat ihmiset tosin blokkaavat uskomuksillaan pois tuollaiset telepaattiset tai ajan ja paikan rajoja rikkovat kokemukset, mutta itse uskon kokemani perusteella niiden olevan ihmiselle täysin luonnollisia. Itse koen niitä usein ja luotan niihin. Itselleni käynyt mm. seuraavia:
- Kaveri kertoi työpaikastaan, miten häntä ahdistaa ja suorastaan pelottaa mennä sinne. Minulle tuli yhtäkkiä outo olo, ja sanoin itsekin sitä ihmetellen: "mutta en yönä se työpaikka palaa, eikä sinun siis tarvitse mennä sinne vähään aikaan". Kaveri katsoi minua kummastellen ja itsekin olin ihan "vitsi, vitsi, palaisikin", mutta se rakennus paloi seuraavana yönä.
- Kun isoisäni kuoli, vaistosin huoneessani yöllä hengen läsnäolon, ja vaikken erottanut mitään kummitus- tms hahmoa, tiesin että se on isoisäni joka kävi hyvästelemässä, niin että sanoinkin ääneen ihan, että "Näkemisiin, pappa. Nyt on sinulta kärsimykset ohi".
- Kerran mieheni ajoi autoa, rauhallista tahtia talvisella maantiellä. Edessämme meni rekka, ihan vakaasti eikä mitenkään lujaa keliin nähden. Silti minulle tuli yhtäkkiä mieleen sanoa miehelleni, että älä aja kovin lähellä, tuo rekka nimittäin menee ojaan. Mies alkoi vähän naljailla akkojen höpötyksistä, mutta sanoi että koska on ennenkin osoittautunut että olen noita, niin hän nyt mielikseni pitää vähän tavallista enemmän väliä. Noin kilometrin päässä rekka ajoi mäen päältä alkavasta oikealle kääntyvästä mutkasta suoraan, vastaantulijoiden kaistan poikki suoraan ojaan.
- Kerran minulle tuli töistä kotiin tullessani tunne, että ei pidä mennä tietyn alueen läpi, koska siellä ammutaan. Alue ei ole erityisen rauhaton eikä ollut mitään järjellistä perustetta epäillä ammutuksi tulemista. Seuraavana päivänä lehdessä oli, että siellä oli joku narkomaani ammuskellut ilmakiväärillä parvekkeelta ohikulkijoita ja poliisit olivat tulleet hakemaan sen talteen. Onneksi vain ilmakiväärillä, eikä kukaan ollut vakavasti vahingoittunut, mutta silti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kesti pitkään hyväksyä se että on olemassa muukin todellisuus kuin vain se mitä me koemme. Sen tajuaminen oli syvä ja suuri helpotus, selitti monta asiaa ja poisti esim. pelon siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuisi.
Se hetki kun ymmärsin ettei kaikki, mitä on olemassa ole tässä, oli uskomaton. Sen jälkeen elämäni on ollut paljon helpompaa, koska en oikeastaan pelkää enää mitään ja tiedän että etiäiset, vaistoaminen (olen vaistonnut aloittajan kaltaisesti monen läheisen kuoleman), tulevaisuuteen näkeminen eivät ole vain jotain höpöhöpöä ja sattumaa vaan täyttä totta. Ihminen vaan on niin pöljä että koittaa selittää kaiken järjellä. Mieltä ei toisaalta myöskään uskalleta avata, koska tiettyjen asioiden tajuaminen muuttaa elämää lopullisesti ja romuttaa vanhoja turvallisia rationaalisia uskomuksia.
Nainen 34-v
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti pitkään hyväksyä se että on olemassa muukin todellisuus kuin vain se mitä me koemme. Sen tajuaminen oli syvä ja suuri helpotus, selitti monta asiaa ja poisti esim. pelon siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuisi.
Niinpä. Ja kuinka kapeasti jopa useimmat sellaiset ihmiset, jotka uskovat yliluonnollisiin, niistä ajattelevat! Useimmat ajattelevat että on tämä ulottuvuus, ja sitten jonkinlainen tuonpuoleinen. Nykyään useimmat kieltävät senkin ulottuvuuden. Mutta ulottuvuuksia on lukemattomia, jotkut niistä niin lähellä omaamme, ettei tietoisuuttaan tarvitse säätää kuin vähän nähdäkseen toisia maailmoja - ja joskus niitä kokemaan päätyy esim. kuumetilan, stressireaktion tai jonkun päihteen vaikutuksestakin, ellei sitten ihan tietoisesti meditoimalla kuten itse teen.
Uskon tälläisiin. Maailmassa tapahtuu paljon asioita joita ei voi selittää, mutta ne kuitenkin tapahtuu.