Lapseni ovat heitteillä, mies ei tiedä.

Ota yhteyttä uudelleen neuvolaan,

Sanot tuon rehellisesti miehelle ja neuvolassa. Ei ole normaalia nukkua koko ajan. Eivätkö lapset osaa jo kertoa, ettette ole olleet ulkona? Ajattele lapsiasi, vaikka oma toiminta hävettäisi. Voisiko heille hakea esim. ensialkuun osa-aikaista hoitopaikkaa? Apua seurakunnan vapaaehtoisilta? Apua joltain läheiseltä? Toimi!

Olet masentunut. Nukut luonnottoman paljon. Hae ammattiapua yksityiseltä, kun teillä ei ole rahasta pulaa.

Syön vitamiineja, rautaa ja kofeiinipillereitä, en jaksa syödä ruokaa, väkisin juon mehua ja fruitieita.

Neuvolassa olen joka kerta 2 vuoden ajan valittanut. Jopa kertonut, että nukahtelen välillä. Kuulemma normaalia!

Ap

Pitäisköhän ihan ensimmäiseksi saattaa tilanne miehen tietoon? Sitten yhdessä kipin kapin neuvolaan ottamaan asia puheeksi. Nykyään lapsiperheille on oikeus kotiapuun ilman lastensuojelun asiakkuutta. (vaikka tulee kirjoituksesi perusteella tunne, että tapauksessai lasten kasvu-ja kehitys on vaarassa, joten voihan se kotiapua lastensuojelun kauttakin järjestyä, nopeammin)

Varaa aika lääkärille vaikka terveyskeskukseen. Saatat olla masentunut ja tarvitset apua että jaksat taas huolehtia lapsistasi!

Leikitään välillä sisällä, että ollaan ulkona ja mennään retkelle. Lapset kertoo isälleen meidän olleen retkellä... Pitäisi jaksaa viedä heitä ulos. Nyt keväällä ehkä taas jaksan. Lasken päiviä siihen, että kuopus on 3 ja voin hakea saikkua ja tulla kotiin nukkumaan.

Kävin psykologilla, mutta hänestä ei ollut apua. Verikokeet ok. Hb oli vähän matala. Miehelle on turha kertoa.

Ap

Mies ei halua meille mitään kunnan apua. Aupair ainoa mihin suostuu, minua ajatus aupairista ahdistaa. Mies on lasten kanssa monta tuntia töiden jälkeen.. Ei häneltä voi vaatia enempää. Olen jopa valehdellut, että lapset heräilevät öisin.. Eivät kumpikaan herää kun harvoin. Katsovat läppäriä ja tablettia varmaan 3h päivässä. Noi on parhaita hetkiä kun tiedän ettei mitään satu.

Ap

Vau. Apua musta ei sulle ole, mutta kysymys: miten heitossa sun lapset pysyy hengissä?! Mulla 1&3-vuotiaat ja jos jättäisin yksin niin varmaan jommallakummalla olis pää auki!!

Joskus kokeilin nukkua aamulla vielä hetken ja n. 5min ja pienempi kilju ku jätti sormensa kaapin oven väliin eikä saanut poies ku nojaa ite oveen.

Tee vaikka itsestäsi Lastensuojeluilmo, saat apua...

Miksi miehelle turha kertoa?

Laita hetkeksi lapset hoitoon jotta saat itsesi kuntoon. Laita tuo ruokavalio myös kuntoon ja syö kunnolla. Tuo voi olla myös masennusta.

Itsellä oli vähän samoin kun lapset pieniä. Väsymys oli niin järkyttävän raskasta. Minulla syy loppupeleissä löytyi ruokavaliosta. Viljat ei sopineet minulle, sai suolistoni tulehtumaan eikä auttanut vaikka söin vitamiineja purkista kun ei ne imeytynyt. Se oli silloin ihan sairaanmoista väsymystä ja minulle määrättiin siihen jopa masennuslääkkeet.

Kannattaa miettiä varalta myös voisiko tällaisesta olla kyse? Reistaileeko vatsa, onko ihon kanssa kohtuuttomia ongelmia? Närästääkö tm?

Mutta huolehdi itsestäsi, ja jos rahasta ei ole huolta niin hoida tilanteesi kuntoon. Menee vuodet hukkaan etkä muista niistä jälkeenpäin.

Sopivat mömmöt lääkäriltä ja säännöllinen terapiassa käynti.

Tarvitset ainakin rankkaa fyysistä rasitusta ja raitista ilmaa päivittäin. Mä ainakin menen jatkuvasta sisälläolosta hirveään pökkyrään ja voimattomaksi. Joku katkos tuohon on tultava, lapset tarvitsevat huomiota. Kaikille ei kotiäitiys sovi. Puhu miehelle. Puhu neuvolassa. Järjestä kohtaus.

Lääkärille tutkimaan mikä on syy väsymykseen. Voi olla vakavaakin.

Olen kauniimpi kuin pitkään aikaan. Se on outoa! Hiukset, kynnet ja iho voi hyvin. Ulkoisesti näytän terveeltä.. Ja kun ei mitään huolestuttavaa löytynyt verikokeista. Välillä tuntuu, etten edes olisi täällä. Tai, että olisin 30cm korkeammalla.

Hyvin lapset pärjäävät. Välillä kaatuilevat tuoleilta ja herään itkuun. Ei mitään vakavaa ole vielä sattunut. Mutta pelkään sitä päivää.

Ap

En osaa järjestää kohtausta. Joskus itkin ja mies käski mennä yöksi hotelliin. Oli vienyt lapset äidilleen seuraavaksi päiväksi, mikä oli shokki koska hänen äiti tukistaa lapsia! Ei meidän, onneksi kai, mutta miehen veljen lapsia on tukistanut ja olemme päättäneet ettei lapset mene sinne ikinä ilman meitä.

Oma äitini on mielisairas ja siskoni fyysisesti sairas. Ainoa apu on miehen veljen vaimo, mutta heillä on itselläkin lapsia.

Ap

Kuulostaa samalta kuin itsellä silloin kun kilpirauhanen hajosi. En jaksanut yhtään mitään, vaan nukuin jopa 16 tuntia päivässä. Senkin ajan minkä olin valveilla olin kuin haamu. Hirveä sairaus, mutta onneksi useimmiten hoidettavissa. Vaikka se onkin "muotisairaus" niin silti väitän että yllättävän moni sitä potee tietämättään ja popsii masislääkkeitä ja miettii miksei ne auta.

Eiköhän lapset pian rupee puhumaan, että "äiti aina vaan nukkuu". Kantsis nyt puhua miehelle että mikä "pakko" on pitää lapsi kotona 3vuotiaaksi. Tässä tapauksessa hoito olisi paljon parempi lapsille. Saisivat virikettä, huomiota ja ulkoilua..

Lähipiirissä lapsia, joiden äiti vaan päivät pitkät sometti ja oli "siis niin kipee ettei mitään jaksa". Lapset oli suoraan sanottuna heitteillä ja 2 nuorimmasta selkeesti näki etteivät olleet/ole vieläkään ikäistensä tasolla. Ovat sijaisperheessä nyt. Kommunikaation puutetta ja agressiivista käytöstä, vaipastakin opeteltiin pois vasta sijaisperheessä. Luojan kiitos pääsivät pois tälläisen "taivaanrannan maalarin" luota perheeseen, missä saavat semmoista kohtelua mitä lasten kuuluukin saada. Tulevat olemaan yhteiskuntakelpoisia.

Jokin kaivelee syvimpääsi?  Olet siitä ahdistunut? Ja ongelma on pahentunut, koska se vaikuttaa käytökseesi lapsia kohtaan? Trauma, joka liittyy jotenkin äitiisi?

No meillä on ikätasolla ainakin neuvolan mukaan. Mies lukee ja vie ulos ja jaksaa leikkiä.. Ehkä kehittyvät hänen ansiostaan. Ja osaa 3-vuotias monta laulua englanniksi (youtube).. Nimeää myös englanniksi esineitä ja ihmisiä.

Kilpirauhasarvot oli ok, joskin lähellä rajaa. En silti saa reseptiä tyroksiiniin..

Ap

Äitini oli vastaavanlainen. Tosin hän ei viettänyt yhtään aikaa meidän lasten kanssa. Kun isä tuli töistä, suorastaan hyökkäsimme hänen kimppuunsa. Syötyään isä leikki ja vietti aikaa meidän kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna, lasten takertumisesta isään huomasi, että olimme viettäneet päivät keskenämme, ilman äidin huomiota. Äiti esitti isälle  todellisuudesta poikkeavaa roolia.

Äidillä oli omat lapsuudentraumat käsittelemättä. Hän projisoi lapsiinsa. En suosittele kenellekään tilannetta, seuraukset kokeneena. Millainen äitini oli/on: kuin suora kuvaus narskulandian äiti-kuvauksesta.

Ap, hakeudu heti terapiaan itsesi ja perheesi vuoksi!