Lapseni ovat heitteillä, mies ei tiedä.

En koe olevani narsisti, tai ainakaan en pyri manipuloimaan ketään. Oma äitini eli ja elää omissa maailmoissaan. Selitti meille kaikkia tarinoita kuinka isoäitimme on kuningatar ja millainen äidin lapsuus oli palatsissa. Lapsena tarinat oli hienoja, koululaisena jo hävetti..

Äitini saattoi olla tunteja hiljaa yms. Itse vastaan aina lapsille ja otan kyllä syliin jos haluavat tai heihin sattuu..

En usko, että tähän on parannuskeinoa. Miehen sisko ja pari muuta on päiväkodissa töissä, ja heiltä tämä 3v suositus johon mies niin kovasti uskoo.

Ap

Sikkiii

Miksi itse arvelet käyttäytyväsi niin kuin käyttäydyt? Vaikka kynnys on korkea, niin ole kiltti varaa aika lääkäriin. Mene yksityiselle, jos rahasta kerran ei ole pulaa.

Kun olin itse kotona lasten kanssa ja oikeasti fyysisesti väsynyt, niin minua auttoi viikon aikatauluttaminen. Perhekahvila, lounas kaverin kanssa, muskari, kotitöille omat päivänsä jne. Jos kalenteri oli tyhjä, tuntui siltä, että en jaksa nousta sängystä.

Nyt kun kevätkausi on käynnistymässä, voisitko suunnitella teille ainakin joillekin päiville ohjelmaa?

Ja syö! Pakota itsesi siihen. Yritä keksiä ruokia joita voisit syödä edes kohtuullisia määriä.

Lapselle osaa antaa sitä mitä on itse saanut. Sinä jäit vaille äidin huomiota ja siksi omien lasten kanssa oleminen on ylivoimaista. Hae apua. Lapset osapäivähoitoon ja sinä kognitiiviseen psykoterapiaan. Mieskin taitaa olla kuutamolla, kun ei osaa kuunnella sinua.

Niin. Ehkä me olemme niitä joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Tämän päivän olen ollut hereillä ja käytiin jopa omalla pihalla. Ehkä asioiden kirjoittaminen auttaa.

Ap

Rakastatko lapsiasi? Jos vastaat kyllä niin sinun on aivan pakko tehdä muutos tilanteeseesi. Jätät pienet lapset ilman valvontaa, mitä tahansa voi tapahtua. Ajattele mahdolliset kauhuskenaariot ja mieti miltä sinusta tuntuisi jos lapsille tapahtuisi jotain.

Mikään koti ei ole 100% turvallinen pienille lapsille ilman valvontaa. Ihan vaan herättävinä esimerkkeinä:

- isompi lapsi löytää muovipussin ja laittaa sen pienemmän päähän ja lähtee jatkamaan omia leikkejään > kukaan ei itse mutta hetken päästä pienempi on kuollut

- pienempi tunkee suuhunsa lattialta löytämänsä kolikon ja tukehtuu

- isompi saa ikkunan auki ja putoaa kuolemaan

Kuullostaa ihan hirvittävältä ja raa'alta nämä esimerkit, mutta sinut ap on nyt vaan jollain tapaa saatava ottamaan itseäsi niskasta kiinni. Mieti, jos joku näistä asioista tapahtuisi oikeasti? Tai joku muu yhtä paha asia? Ja tietäisit, ettet pystynyt tekemään kaikkeasi? Itse asiassa et tehnyt mitään, et edes hakenut sitä apua lapsillesi.

Pelasta lapsesi!!!

Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilen vahvasti.

Jos se mies haluaa lapset hoidettavan kolmevuotiaaksi kotona, niin miksi ei itse jää hoitovapaalle ja sinä töihin? Kyllä sun on vaan jollekkin puhuttava ihan suoraan mitä kotona tapahtuu ja ettet jaksa, ennen kuin sattuu jotain peruuttamatonta.

Ai kamala, toi kuulostaa todella pahalle ja sairaalle. Hanki apua! Puhu neuvolassa! Puhu miehellesi! Vaikka se olisi kuinka vaikeaa, tee se lasten takia. He alkavat kohta muistaa millaisia päivät äidin kanssa olivat.

Onko lapsilla siistit vaatteet, eikö mies esim huomaa että tukat harjaamatta kun tulee töistä? Mites ruoka, miten pysyy hengissä ilman ruokaa?

No kyllä harjaan hiukset ja omanikin ennen kuin mies tulee, samoin vaihdan vaatteet. Usein ovat ilman vaatteita kun riisuvat itse yöpuvut pois.

Ruokaa teen kun pyytävät, vaikka riisiä ja kanaa ja kasviksia. reilu 20 min siihen menee ja syövät keskenään.. Ennen kuin mies tulee laitan astiat koneeseen ja pyyhin pöydät. Leluja en kerää ikinä, sanon että lapset ovat levitelleet ne juuri. Mies siivoaa ne.

Olen miettinyt tuota ikkuna-asiaa, mutta eivät ainakaan vielä osaa avata.

Ap

Niin ja meillä on ikkunoissa se varmistin. Mies joskus ihmetteli kun valitin niin paljon, kun ei ollut varmistin kiinni.

Ei nuo osaa auttaa. Yksityisellä olen käynyt jo verikokeissa ja terapeutilla. Mitä muuta enää voin? Vain yksi kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvä arvo oli rajalla.

Ap

Puhu miehellesi, hän on sentään lasten isä! Et voi jatkaa noin, kauhuskenaariot on jo sinulle lueteltu sekä lasten kehitys kärsii.

Onko sinulla työpaikkaa, johon palata? Tosin pystyisitkö olemaan sielläkään? Miten handlaat viikonloput, nukutko silloinkin koko ajan? Entäs ystäväsi, näetkö heitä ja voisitko puhua heidän kanssaan ja kysyä neuvoa.

Joko sinulla on fyysinen tai psyykkinen sairaus, mutta ei tuo ole normaalia. Pelasta lapsesi noin kamalalta lapsuudelta!!

Miehellä 20% suurempi palkka ja enhän voisi olla saikulla jos hän olisi kotona. Lomat on rankkoja kun mies on tosi aktiivinen ja haluaa aina tehdä jotain.

Kyllä lapsia rakastan ja pidän heistä ihmisinä paljon. Rakastan kuitenkin enemmän miestäni. Tämä kai ei ole normaalia?

Ap

Ap. Vaikka lapset säilyisivät hengissä ja kehittyisivät neuvolan mukaan normaalisti, jää tuosta ajan kanssa joitain jälkiä. Ne voivat pulpahtaa pinnalle murkkuiässä, aikuisena tai sitten kun tilanne teillä helpottaa. Rakastat varmasti lapsiasi ja he tietävät sen, mutta kyllä he tarvitsevat ja ansaitsevat vastavuoroisuutta, normaalia arkea, huolenpitoa. Älykkäitä lapsia sinulla varmasti on, myös tunne-elämää kannattaa ajatella. Neuvolan terkkari näkee lapsiasi maksimissaan kerran puolessa vuodessa ja on heille vieras.

Näen työssäni jatkuvasti älykkäitä, ihania lapsia ja nuoria, jotka oirehtivat. He ovat ahdistuneita, viiltelevät, varastelevat, oksentelevat. Hyvin usein taustalla on jokin jälkikäteen selvä syy. Sisaruksen sairaus ja siitä johtunut huomion puute tms., vanhemman alkoholiongelma, masennus, muu psyykkinen sairaus, työttömyys perheessä jne. Sinä ja lapsesi ansaitsette muutoksen.

Mies tekee usein lauantait töitä ja sunnuntain hän on lasten kanssa. Menen välillä heidän kanssaan ulos, mutta useimmiten jään nukkumaan. Sanon miehelle sen olevan univelkaa. Välillä makaan hereillä ja vaan kuuntelen hiljaisuutta.

On minulla ystäviä, mutta joko heidän lapset on isoja tai heillä ei ole lapsia. Sellaista vertaistukea ei ole. Miehen sisarukset puolisoineen ovat supervanhempia.

Ap

Ensinäkin ala syömään vaikka väkisin, ruoka on polttoainetta jota ilman tervekin väsyy!

Toiseksi näytä vaikka miehelle tämä ketju ja yritä saada hänet ymmärtämään tilanteen vakavuus, pahoittele että olet valehdellut. Mies luulee, että lapsille on hyväksi olla 3 vuotiaaksi kotona, vaikka todellisuudessa monet hyötyvät päiväkodin aktiviteeteista ja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, rutiineista, ulkoilusta, kavereista, lauluhetkistä jne. Kotiäitiys ei ole kaikkia varten (mm minua), mies voi jäädä kotiin jos ei sitä ymmärrä.

Ei ole häpeä myöntää mokanneensa, nyt vain suunta ylös ja lääkäriin apua hakemaan! Tsemppiä!

En ikinä voisi kertoa miehelle enkä näyttää tätä ketjua. Mies pitää minua hyvänä äitinä ja kunnollisena vaimona. En usko, että hän edes arvaa minun olevan näin sekaisin. Olemme puhuneet millaisia vanhempia emme lapsille halua olla. Meidän molempien äidit ovat olleet surkeita.. Eikä isissäkään kehumista. Pakko varmaan sanoa, että haluan jo töihin.. Jo senkin sanominen on iso kynnys.

Ap

Käy ihan sääliksi lasten isää, tuntuu tekevän iltaisin ja viikonloppuisin lasten ja perheen eteen paljon.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä voisi kertoa miehelle enkä näyttää tätä ketjua. Mies pitää minua hyvänä äitinä ja kunnollisena vaimona. En usko, että hän edes arvaa minun olevan näin sekaisin. Olemme puhuneet millaisia vanhempia emme lapsille halua olla. Meidän molempien äidit ovat olleet surkeita.. Eikä isissäkään kehumista. Pakko varmaan sanoa, että haluan jo töihin.. Jo senkin sanominen on iso kynnys.

Ap

Kumpi on pahempi; se että jompi kumpi lapsista joko loukkaantuu pahasti tai menehtyy välinpitämättömyytesi vuoksi vai se että miehesi pettyy siihen ettet ole mitä olet kertonut?

Harvemmin ajattelen että nettikeskustelusta tulisi kyetä tekemään lasu mutta jos tämä on totta tästä ehdottomasti pitäisi.

Lapsesi ovat suorassa vaarassa.

Kannattaisi varmaan selvittää väsymyksen syy. Taustalla voi olla syöpä, kaikki ei verikokeissa näy.