Täydelliset vanhemmat, nyt neuvoja! Kyse 14-v teinitytöstä (etävanhempi kirjoittaa)

Up! Olen ihan avoin kaikille ehdotuksille!

-ap

Ei se lapsi sinne väkisin lähde.

Muutenkin lapset kasvatetaan hyvällä. Ei pahalla

Kyllä se teini-ikä tasoittuu

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsi sinne väkisin lähde.

Muutenkin lapset kasvatetaan hyvällä. Ei pahalla

Kyllä se teini-ikä tasoittuu

Eli mikä on neuvosi? Odottaa vain ja katsoa miten numerot tippuu ja toivoa parasta? 

-ap

Tällaiseen teiniin toimii usein aika hyvin lahjonta. Mieti realistiset tavoitteet ja jotain, jota teini oikeasti haluaa. Tavoitteet tarpeeksi konkreettiset (ei vain epämääräisesti, että saat x:n, jos koulu on mennyt tarpeeksi hyvin), mutta samalla niin, että yksi epäonnistuminen ei vielä tuhoa kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiseen teiniin toimii usein aika hyvin lahjonta. Mieti realistiset tavoitteet ja jotain, jota teini oikeasti haluaa. Tavoitteet tarpeeksi konkreettiset (ei vain epämääräisesti, että saat x:n, jos koulu on mennyt tarpeeksi hyvin), mutta samalla niin, että yksi epäonnistuminen ei vielä tuhoa kaikkea.

Tämän yritin ottaa käyttöön vuosi sitten niin että oltaisi yhdessä mietitty realistet tavoitteet. Aloitettiin suunnittelu, mutta se kaatui siihen että tyttö suuttui jo heti alkumetreillä ja totesi että ei se onnistu kuitenkaan. Kyse oli koulusta myöhästelystä ja oli just noin että eka myöhästyminen ei olisi kaatanut koko hommaa. Ongelma on se että sen kanssa ei oikein voi puhua kun se suuttuu kaikesta niin kovin helposti. 

Sillä mä tuota muuttohommaa "pelotteena" mietinkin että ei olisi tarkoitus riistää tyttöä kavereiden luota vaan herättää se tajuamaan että nyt sen pitää oikeasti muuttaa opiskelujuttuja jotta saa pidettyä nykyiset "edut". Tarvittaessa olisin kyllä valmis sen toteuttamaankin. Olisihan se kova juttu kaikille, mutta toivoisin että ei siihen tarvitsisi ruveta. En tiedä mikä on oikea tapa toimia ja mikä ei.

Alapeukkujen sijaan toivoisin konkreettisia neuvoja

-ap

Hyvällä keskustelulla kannattaa aloittaa. En pidä sellaisesta ylhäältä annetusta tyylistä missä aikuiset päättävät ja lapset sopeutuvat. Tosin ehdottomasti myös kannatan puuttumista asiaan, koska tuossa iässä se nuori kokeilee, mihin pystyy ja mitä voi tehdä ilman kenenkään puuttumista.

Puhu siis tytön kanssa ensin. Kerro, että olet huolissasi arvosanoista, koska näillä ei tyttö pääse haluamaansa opiskelupaikkaan ja on vaarassa syrjäytyä tai parhaimmillaan joutua johonkin vastenmieliseen koulutukseen. Kysy, mikä koulussa mättää. Miksi arvosanat huonot? Mitä asialle voisi tehdä? Mikä motivoisi? Yritä löytää hyvä keskusteluyhteys äläkä siinä keskustelun aikana tuomitse tai arvostele. Esitä oma huolesi ja anna nuorelle mahdollisuus avautua ilman tuomiota. Mahdollista siis se, että nuori voisi itse tehdä korjausliikkeen ja sinä olet taustalla tukemassa.

Jos keskusteluyhteyttä ei synny eikä tyttö ole kiinnostunut tekemään mitään toisin vaan käyttäytyy vihamielisesti/röyhkeästi/muuten vain ylimielisesti niin kerro hänelle vaihtoehdot. Selitä, että haluat hänen saavan hyvän jatkopaikan ja menestyvän elämässä ja että jo teini-ikäisen pitää hoitaa omat velvollisuutensa (koulu on yksi sellainen) tai muuten menettää etuoikeuksia/palkintoja. Suosittelen aloittamaan palkitsemisesta ennen etujen menettämistä mutta tämä on kovin yksilöllinen juttu ja riippuu nuoresta ja sinusta itsestäsi. Palkintona voisi olla jokin teinille mieluinen matka, skootteri tms. eli yritä saada selville hänen ns. hintansa. Motivaatio on jännä juttu ja usein se pakottaminen tappaa kaiken oman halun menestymiseen.

Jos tilanne kuitenkin luisuu erittäin epätoivottuun suuntaan eikä palkitseminen auta/tehoa eikä etujen karsiminenkaan ole kovin järkevää niin sitten vain tuo muuttojuttu pööydälle. Suosittelen joka tapauksessa, että käyt teinin kanssa läpi vaihtoehdot (ensin palkinto, sitten etujen karsiminen ja lopulta muutto). Näin hän tietää, mitä häneltä odotetaan, miten hän sen voi toteuttaa ja mitä tapahtuu, jos odotuksiin ei vastaa. Tärkeintä on, että hän pääsee mukaan prosessiin päättämään esim. palkinnosta tai jopa rangaistuksesta, jos se onnistuu. Tärkeää siis on, että häntä kuullaan ja hän kokee olevansa arvostettu keskustelukumppani jonka toiveita huomioidaan niin paljon kuin mahdollista.

Kiitos kutonen pitkästä viestistäsi! Mä luulen että voisin kirjoittaa sille kirjeen, jossa kerron nuo asiat ja ehdotan yhteistä palaveria sitten kun hän on miettinyt asiaa ja motivaattoreita.  Luulen että tuo kirje voisi olla  hyvä pelinavaaja eikä sitä pääse karkuun vaan voi lukea omassa rauhassa ja koska se varmasti on epämiellyttävä niin voisi käsitellä ne fiilikset rauhassa eikä tarvii lähteä ovet paukkuen omaan huoneeseen. 

-ap

Sanosin että normaalia murrosikää. Omani vanhin siis muutti juuri omaan huusholliin ja oli aivan samanlainen. Nyt kun meidän keskimmäinen 13 ja ihme kyllä sai loistotodistuksen niin tämä vanhin kommentoi sen suuntasta että oiskait voinu itekki opiskella. Ite lähdin teinin kohdalla siitä pahimmassa vaiheessa että niinkauan kun on iltasin kotona vaikkakin puhelimen kans, ei hillu kavereiden kanssa jossain kännissä, ei karkaa kotoa, ei näpistele, pinnaa koulusta tai poliisit tuo kotiin niin ollaan vielä suht selvillä vesillä. Tästä käytiin aika selväsanasta keskustelua, seurasin myös wilmasta poissaoloja. Kerran jäi nuuskasta kiinni mutta pidin melkosen puhuttelun. Eli vaikka opiskelu meni rimaa hipoen niin annoin olla kun noilta yllämaituilta vältyttiin. Lähti lukioon, ei pärjännyt. Siellä opot oli huolissaan ja suomeksi sanottuna pakotin lopettamaan sen ja autoin saamaan paikan ammatillisista opinnoista alalta jossa lahjakas. Oli siihen ratkasuun tyytyväinen itekkin. Vaikka tuo sinun luo muutto tuntuu sinusta hyvältä niin sanosin että teini panee takuulla kampoihin sitä tahtia jos se vaihtoehto toteutuu ja tuskin tulee muuttamaan tyyliään kun on murkku. Sitä ei kestä kenenkään järki ei teinin eikä sinun. Luultavasti voi johtaa vaan enemmän ongelmiin (karkailua/pinnaamista ja yhä enemmän syrjäytymistä). Mikäli olet keskusteluväleissä lapsesi lähiaikuisen kanssa niin löydättekö yhteistä linjaa? Jos teillä menee riitelyksi niin anna sitten olla. Syyllistää ei sitä lähivanhempaa kannata, luultavasti on todella tiukoilla teinin kanssa muutenkin. Tuo oma vanhimmainen oli siis teininä itse piru ja oltiin tosi uupuneita koko perhe. Siihen jos lapsen isä olisi vielä syyllistänyt niin ei hyvä ei. Meillä siis uusioperhe. Sanosin että kokeile keskustelua lapsen lähiaikuisen kanssa, onko hän yhtä huolissaan? Jos olette molemmat huolissaan niin ehdota sitten perheneuvolaa/koulukuraattoria tms. johon voi ottaa yhteyttä näissä jutuissa. Jos ette saa keskustelua aikaseksi ja näet lapsesi seuraavan kerran niin ota asia puheeksi. Istuta pöydän ääreen ja puhu kuin aikuiselle. Kysy mitä mieltä hän itse on ja miten näkee tilanteensa? Kerro huolesi ja kysy mitä hän itse ehdottaisi ratkaisuksi. Käy keskustelu siinä hengessä että haluat oikeasti seistä teinisi vierellä tukemassa, ei niin että paasaat että joutuu teini pahoille teille ja yritä nyt ryhdistäytyä tai muuta jonka teini kokee paasaukseksi ja sulkee korvansa. Auttasko nämä?

Ja kyllä olen itse kasvatusalan ammattilainen mutta ihan yhtä uivelo oman lapsensa kohdalla kuin muutkin teinien vanhemmat. Eli äiti vaan kun puhutaan oman lapsen kasvatuksesta. Ei auta mitkään viisaat kasvatusopit...

Luin vasta nyt tuon viestin, jossa kerrot tytön suuttumisesta. Kuuluu niin murrosikäisen reagointiin ja menee oikeasti ohi vuodessa tai parissa mutta tiedän, että paljon hyviä asioita voi mennä sinä aikana sivu suun.

Jos ei keskustelu onnistu niin viestitelkää. Anna tytölle vähän aikaa rauhoittua. Kysy viestissä, mikä olisi hyvä motivointi, haluaako jotain vai aloitetaanko etuuksien karsimisesta. Ja mitä siis laitetaan tavoitteeksi (konkreettista tyyliin nostan kolmea numeroa tms). Ehdota itse, jos tyttö ei vastaa ja anna mahdollisuus mietintään eli älä hätäile liikaa.

Tsemppiä!

Tuo aiempi saamasi vastaus hyvä. Ja tuo kirje hyvä idea. Sen moni teini lukee ajatuksella ja ehtii itsekin miettiä mitä sanoo ilman kiihtymystä. Ja juuri tuo että saa lukea omassa rauhassaan ja pohtia itse ratkaisuja.

Kuulostaa tutulta. Mun kaveri on nykyään tollanen, se oli ennen ihan mukava ja hyvä koulussa mut nykyään sillä on uudet kaverit, se käy kaikissa bileissä ja siitä on tullu kamala wt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiseen teiniin toimii usein aika hyvin lahjonta. Mieti realistiset tavoitteet ja jotain, jota teini oikeasti haluaa. Tavoitteet tarpeeksi konkreettiset (ei vain epämääräisesti, että saat x:n, jos koulu on mennyt tarpeeksi hyvin), mutta samalla niin, että yksi epäonnistuminen ei vielä tuhoa kaikkea.

Tämän yritin ottaa käyttöön vuosi sitten niin että oltaisi yhdessä mietitty realistet tavoitteet. Aloitettiin suunnittelu, mutta se kaatui siihen että tyttö suuttui jo heti alkumetreillä ja totesi että ei se onnistu kuitenkaan. Kyse oli koulusta myöhästelystä ja oli just noin että eka myöhästyminen ei olisi kaatanut koko hommaa. Ongelma on se että sen kanssa ei oikein voi puhua kun se suuttuu kaikesta niin kovin helposti. 

Sillä mä tuota muuttohommaa "pelotteena" mietinkin että ei olisi tarkoitus riistää tyttöä kavereiden luota vaan herättää se tajuamaan että nyt sen pitää oikeasti muuttaa opiskelujuttuja jotta saa pidettyä nykyiset "edut". Tarvittaessa olisin kyllä valmis sen toteuttamaankin. Olisihan se kova juttu kaikille, mutta toivoisin että ei siihen tarvitsisi ruveta. En tiedä mikä on oikea tapa toimia ja mikä ei.

Alapeukkujen sijaan toivoisin konkreettisia neuvoja

-ap

Tuota muuttohommaa et voi toteuttaa ilman lähin ja ennenkaikkea tytön suostumusta. Onko myöhästely nyttemmin loppunut ?

Äiti75 kirjoitti:

Sanosin että kokeile keskustelua lapsen lähiaikuisen kanssa, onko hän yhtä huolissaan? Jos olette molemmat huolissaan niin ehdota sitten perheneuvolaa/koulukuraattoria tms. johon voi ottaa yhteyttä näissä jutuissa. Jos ette saa keskustelua aikaseksi ja näet lapsesi seuraavan kerran niin ota asia puheeksi. Istuta pöydän ääreen ja puhu kuin aikuiselle. Kysy mitä mieltä hän itse on ja miten näkee tilanteensa? Kerro huolesi ja kysy mitä hän itse ehdottaisi ratkaisuksi. Käy keskustelu siinä hengessä että haluat oikeasti seistä teinisi vierellä tukemassa, ei niin että paasaat että joutuu teini pahoille teille ja yritä nyt ryhdistäytyä tai muuta jonka teini kokee paasaukseksi ja sulkee korvansa. Auttasko nämä?

Ja kyllä olen itse kasvatusalan ammattilainen mutta ihan yhtä uivelo oman lapsensa kohdalla kuin muutkin teinien vanhemmat. Eli äiti vaan kun puhutaan oman lapsen kasvatuksesta. Ei auta mitkään viisaat kasvatusopit...

Valitettavasti lapsen lähivanhempi ei ole huolissaan vaan odottaa tilanteen paranevan itsestään. On kyllä valmis toimenpiteisiin jos ne jostain itsestään "tipahtavat" eikä itse tarvitse tehdä asian eteen juurikaan mitään. Eli vähän hankala tilanne. Keskusteluyhteys on jonkinlainen, eli ei ihan mahdoton tilanne kuitenkaan. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiseen teiniin toimii usein aika hyvin lahjonta. Mieti realistiset tavoitteet ja jotain, jota teini oikeasti haluaa. Tavoitteet tarpeeksi konkreettiset (ei vain epämääräisesti, että saat x:n, jos koulu on mennyt tarpeeksi hyvin), mutta samalla niin, että yksi epäonnistuminen ei vielä tuhoa kaikkea.

Tämän yritin ottaa käyttöön vuosi sitten niin että oltaisi yhdessä mietitty realistet tavoitteet. Aloitettiin suunnittelu, mutta se kaatui siihen että tyttö suuttui jo heti alkumetreillä ja totesi että ei se onnistu kuitenkaan. Kyse oli koulusta myöhästelystä ja oli just noin että eka myöhästyminen ei olisi kaatanut koko hommaa. Ongelma on se että sen kanssa ei oikein voi puhua kun se suuttuu kaikesta niin kovin helposti. 

Sillä mä tuota muuttohommaa "pelotteena" mietinkin että ei olisi tarkoitus riistää tyttöä kavereiden luota vaan herättää se tajuamaan että nyt sen pitää oikeasti muuttaa opiskelujuttuja jotta saa pidettyä nykyiset "edut". Tarvittaessa olisin kyllä valmis sen toteuttamaankin. Olisihan se kova juttu kaikille, mutta toivoisin että ei siihen tarvitsisi ruveta. En tiedä mikä on oikea tapa toimia ja mikä ei.

Alapeukkujen sijaan toivoisin konkreettisia neuvoja

-ap

Tuota muuttohommaa et voi toteuttaa ilman lähin ja ennenkaikkea tytön suostumusta. Onko myöhästely nyttemmin loppunut ?

Lähille olen tuosta jo puhunut ja tarvittaessa on tuossa mukana. Ei se kyllä mikään ensisijainen keino tässä vaiheessa ole. Myöhästely väheni kyllä vähän, ihan positiivinen tulos siis. 

-ap

Siirtymä ala-asteelta ylä-asteelle merkitsee monelle oppilaalle arvosanojen alenemista. Ala-asteen vaatimukset ja opiskelutyyli eivät valmenna ylä-asteeseen. Seuraava notkahdus arvosanoissa tulee lukioon mentäessä.

Olen ap samalla kannalla kuin sinä, että läksyihin kannattaa keskittyä, puhelin siis pois läksyjen ajaksi. Palkintoja hyvästä opiskeluasenteesta nuorelle. Arvosanat on just sellaisia minkä verran töitä tekee asian eteen. Ja valitettavasti jotkut jotuvat tekemään enemmän töitä saadakseen saman arvosanan kuin toinen. Kannattaa varmaan muutamissa seuraavissa kokeissa painottaa lukutekniikkaa: sisällysluettelon tärkeyttä, avainsanojen ja asioiden muistiinpanemista, mind mapping tekniikkaa ja kysellä lapselta koe-alueesta muutama kysymys. Kielien kokeessa sanoja kannattaa kirjoittaa listoille tai huoneeseen lappuina. Jonkun nuorelle mielekkään ulkomaisen lehden tilaaminen, ostaminen irtonumeroina. Kirja voi olla liian tivis paketti alkuun. Ylä-asteella on esseetyyppiset kokeet ja silti pitää osata sisällyttää vain ne faktat siihen vastaukseen.

Kiitos teille vinkeistä. Kai tästä jotenkin selvitään! 

-ap

Olin itse samanlainen teini. Ylä-asteelle mennessä alkoi todella paha kiusaaminen, joka jatkui jopa koulun ulkopuolellakin. Arvosanat laski ja lintsailin niitä tunteja, joissa ne pahimmat kiusaajat olivat.

Kaikki tämähän kuitattiin murrosikään/teini-ikään vedoten. Uhkailtiin lastenkodilla, pois viemisellä.. Ei mua kukaan uskonut, ennenkuin sairastuin syömishäiriöön ja jouduin osastolle. En mä kehdannut kertoa kiusaamisesta, hävetti aivan kamalasti.

Haluan tällä sanoa, kaikille teini-ikäisten vanhemmille. Jos lapsen arvosanat alkaa laskemaan, tulee poissaoloja, koulu ei kiinnosta, ei se kyse ole aina "siitä kapinnallisesta teini-iästä". Kiusaamista on nykyään monenlaista. Puhukaa niiden teinien kanssa. Puhukaa kuten aikuisille, kyllä ne ymmärtää.