Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin seurustella, mutta en uskalla :(
25.12.2016 |
Osaan meikata itseni nätiksi, joskus olen omasta mielestäni jopa ihan kaunis. Mutta ilman meikkiä olen todella ruma. Olenkin ajatellut testata tässä lähiaikoina volyymiripsiä, aattelin myös alkaa tummentamaan kulmiani niin en näyttäisi niin rumalta, mutta punoittavaa ihoa ei kyllä hyväksi saa. Kärsin myös punastumisesta, joka aiheuttaa sos.tilanteiden pelkoa. Mulla ei juurikaan kavereita ole enkä koskaan seurustellut, joten sekin hävettää :( kaipaan kuitenkin läheisyyttä koko ajan enemmän ja enemmän.. Pelottaa vaan, että mut torjutaan, koska olen ruma, outo ja kokematon
Kommentit (16)
Mulla sama! Häpeän kauheasti kroppaani. :( olen 164/52 eli hoikka ja ei oo kummoset tissit eikä perse. Huokaus. Naama ja hiukset on ihan nätit mutta ei voi mitään että on lauta. Olen 20-vuotias. Vois alkaa hankkimaan niitä kissoja :Dd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 21v. Kroppaanikaan en ole tyytyväinen, mutta sen eteen oon tekemässä nyt töitä. Oon siis myös ihan normipainoinen kuitenkin.
Ap
Minäkin haluaisn seurustella, mutta vielä kun löytäisin myös hänet, joka haluaa seurustella minun kanssani. - Ja joka toivottavasti on minusta kiinnostunut muutoinkin kuin sen perusteella, miltä näytän - tai olen näyttämttä,
Olen yli kymmenen vuotta vanhempi kuin kirjoittajat tähän asti, mutta tietyllä tapaa samankaltaisia ajatuksia tällä hetkellä päässä. Tilanteeni on myös ihan erilainen, kuitenkin osaan jotenkin samastua ketjun otsikkoon. Eli itse olin noin 10 vuotta naimisissa, sen ensimmäisen mahdollisen nuoruuden kumppanin kanssa ja ero tuli reilu puolitoista vuotta sitten. Liitosta syntyi yksi lapsi.
Tilanne on se, että kaipaisin kovasti sitä oikeaa aikuista kumppania. Olen vain itse tällainen "hiirinainen", jota kukaan mies ei oikeastaan edes huomaa. Nuoruuden kumppanin kanssa tarrasin vain ekaan ihmiseen, joka vaikutti edes vähän kiinnostuneelta, hänellä oli puolestaan myös ihan samanlaisia itsetunto-ongelmia ja epävarmuuksia kuin itselläni.
Tästä liitosta jäi käteen vielä lisää itsetunto-ongelmia ja varsinkin seksuaalinen itsetunto on melko romuna edelleen. En koe itseäni ollenkaan mielenkiintoiseksi tai haluttavaksi naisena, enkä tiedä mitä tarjottavaa itselläni muka olisi kenellekkään. Lisäksi olen laihduttanut hyvin paljon eron jälkeen joten kroppa on ihan vieras ja outo.
Terapiassahan näitä pitäisi puida, mutta en silti vielä halua luopua ajatuksesta, että joskus vielä löytäisin kumppanin ja saisin seksiä.
Itsellä juurikin suurin ongelma on huono itsetunto, enkä tiedä miten sitä saisi paremmaksi..?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei pikku murut! Te ette tiedäkään kuinka kauniita olette toisten silmissä! Ja tuossa iässä nuo ajatukset ovat niin yleisiä ettette uskokaan. Ja ihan turhaan. Vuosien päästä ihmettelette, että miten olittekin niin epävarmoja silloin.
Osaisinpa matkustaa ajassa taaksepäin ja sanoa itselleni teidän iässänne, että ihan turhaan murehdit mistään. Yritän nyt sanoa samaa teille.
Unohtakaa ne photoshopatut kuvat julkkiksista lehdissä. Googlatkaa hakusanoilla celebrieties without makeup, niin näette, miten kaikilla muillakin naisilla on ihan sama juttu. Ne harvat lähes täydelliset julkkikset ovat nekin useimmiten leikeltyjä sieltä täältä.
Ja jos et joskus jollekin miehelle kelpaa sellaisena kuin olet, saa mies mennä. Hän on silloin vain hidaste tielläsi sen oikean luokse, joka odottaa sinua ja rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Älkääkä kuunnelko sellaisia, jotka lirkuttelevat teidän kauneudestanne - ottakaa mies, joka ihastuu teidän luonteeseenne ja unohtakaa ne ulkonäkökehut.
Leuka pystyyn tytöt! Olette nätempiä kuin tajuattekaan! :)
T. N40
Ajattelin samoin vuosia, kunnes yli kolmekymppisenä tapasin mieheni ja nyt meillä on yhteinen koti ja odotamme vauvaa.
Luulin olevani liian ruma, sairas, isokokoinen, tylsä, kömpelö sängyssä jne. Mutta miehetkin ovat ihan tavallisia ihmisiä heikkouksineen ja aikuinen kunnon mies kyllä odottaa suhteelta ja naiselta ihan muuta kuin isoja rintoja tai täydellistä ihoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmisen tarvitse olla erityisen mielenkiintoinen voidakseen seurustella. Tietty hyvä jos elämässä on muutakin kuin tv:n katselua sohvalla ja työntekoa, mutta se arki tulee kuitenkin vastaan jos suhde kestää ja silloin on tärkeää muut asiat kuin toisen jännyys. Ja vastarakastuneena taas pitää toista hurjan mielenkiintoisena, vaikka oltaisiinkin ihan taviksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen yli kymmenen vuotta vanhempi kuin kirjoittajat tähän asti, mutta tietyllä tapaa samankaltaisia ajatuksia tällä hetkellä päässä. Tilanteeni on myös ihan erilainen, kuitenkin osaan jotenkin samastua ketjun otsikkoon. Eli itse olin noin 10 vuotta naimisissa, sen ensimmäisen mahdollisen nuoruuden kumppanin kanssa ja ero tuli reilu puolitoista vuotta sitten. Liitosta syntyi yksi lapsi.
Tilanne on se, että kaipaisin kovasti sitä oikeaa aikuista kumppania. Olen vain itse tällainen "hiirinainen", jota kukaan mies ei oikeastaan edes huomaa. Nuoruuden kumppanin kanssa tarrasin vain ekaan ihmiseen, joka vaikutti edes vähän kiinnostuneelta, hänellä oli puolestaan myös ihan samanlaisia itsetunto-ongelmia ja epävarmuuksia kuin itselläni.
Tästä liitosta jäi käteen vielä lisää itsetunto-ongelmia ja varsinkin seksuaalinen itsetunto on melko romuna edelleen. En koe itseäni ollenkaan mielenkiintoiseksi tai haluttavaksi naisena, enkä tiedä mitä tarjottavaa itselläni muka olisi kenellekkään. Lisäksi olen laihduttanut hyvin paljon eron jälkeen joten kroppa on ihan vieras ja outo.
Terapiassahan näitä pitäisi puida, mutta en silti vielä halua luopua ajatuksesta, että joskus vielä löytäisin kumppanin ja saisin seksiä.
Aloita ihan ensimmäiseksi menemällä kampaajalle ja sano, että haluat tehdä itsestäsi mahdollisimman kauniin, muttet tiedä, mikä väri sinulle parhaiten sopisi. Anna vaikka parin kampaajan valita juuri sinulle parhaiten sopivimman värin. (Tein näin itse, en luottanut yhtään heidän värivalintoihinsa - olin varma, ettei todellakaan sovi minulle - mutta lopputulos oli aivan upea.)
Sitten käyt ostamassa vähän meikkejä ja eikun kokeilemaan meikkausta. Netistä löytyy jos jonkunlaista ohjetta.
Katsele kadulla ihmisten vaatteita (tai netissä) ja kiinnitä huomiota niihin asioihin, mitkä näyttävät mielestäsi hyvältä, on se sitten kivanvärinen kaulaliina, hyvännäköiset saappaat jollakin tms. ja etsi sitten itsellesi samanlaista ylle. Kirpputoreilta löytyy vaikka mitä, niin ei tarvitse omaisuuksia sijoittaa.
Eikä kannata miettiä yhtään, että mitäköhän ihmiset ajattelevat, kun alat pynttäytyä enemmän - olet varmaan katsonut niitä muutosohjelmia, kuten vuosia nuoremmaksi? Kaikki tulevat vain ihastumaan uuteen ulkonäköösi.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pyhä sylvi teidän nuorten tyttöjen kanssa.
Ottakaa lasi tai kaksi viiniä treffeillä niin unohdatte turhan kainostelun.
Kaikki julkkiksia ja malleja myöten näyttävät aika ankeilta ilman pientä ehostusta ja vanhemmiten tilanne vaan pahenee.
Onneksi oppii huomaamaan että jos vaan on kivaa yhdessä ja kemiat toimivat miehestä on aika samantekevää miltä naama ilman meikkiä näyttää.
Kun ajattelen niitä onnellisen tuntuisessa parisuhteessa olevia ihmisiä, joita minulla on suvussa, ystäväpiirissä, naapureina tai työ- ja harrastusporukoissa niin aika harva heistä on täydellinen ulkonäöltään ja itsevarma luonteeltaan ja tuskin on ollut sitä seurustelun alkamishetkelläkään. Silti ovat löytäneet sopivan kumppanin. Hyväksyvät myös puolisonsa pienet virheet ja puutteet.
Tietenkään niin epätoivoinen ei kannata olla, että kelpuuttaa ihmisen jota ei pidä kiinnostavana tai joka kohtelee huonosti tai jolla on isoja elämänhallinnan puutteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykää myös kuuntelenassa Little mix - little me kappale! Se on mun voimabiisi kun noi ajatukset ottaa vallan. Tsemppiä murut! ❤
Luulin aina että miehet ei oikeasti ihastu luonteeseen, ja yritin kauheasti että olisin kaunis. Nykyinen mieheni on saanut minut ymmärtämään, että hän arvostaa nimen omaan luotettavaa ja kilttiä luonnettani. Hänen edellinen kumppaninsa oli todella vaikea ja tuhoisa, ja kun minä olen ihan tavallinen ja luotettava, olen tehnyt hänen elämästään hyvää, ja hän muistaa kertoa sen minulle joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 jatkaa...
Itse olen henkilö, josta kiinnostuu vain hullut ja varatut pettäjät. Koskaan kukaan ei tullut juttelemaan iskutarkoituksessa missään, etenkään baareissa, joissa en viihtynyt. Etenkään kun en tykkää laittautumisesta enkä alkoholista.
Ainoa tapa, jolla sain itseni miestentapaamismoodiin oli nettideittailu. Tapasin monia tyyppejä. Muutama oli täysin häiriintynyt. Osa muuten vaan epäsopivia, mutta kivoja. Ne treffit pystyin ottamaan harjoittelun kannalta. Sitä tarvitsinkin, koska vaikka olen ihan sosiaalinen luonne, deittailutarkoituksessa juttelu ja käyttäytyminen oli minulle uutta. Välillä poistin profiilini deittusivulta ja tein hengähdystauon jälkeen paremman. Sitten tapasin netin avulla nykyisen mieheni ja pikkuhiljaa tutustuimme ja aloimme viettää enemmän ja enemmän aikaa yhdessä. Nyt meillä on perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama! Häpeän kauheasti kroppaani. :( olen 164/52 eli hoikka ja ei oo kummoset tissit eikä perse. Huokaus. Naama ja hiukset on ihan nätit mutta ei voi mitään että on lauta. Olen 20-vuotias. Vois alkaa hankkimaan niitä kissoja :Dd
Huomiohuara. Hoikkuus ja nätit kasvot riittävät useimmille miehille. Hiukset eivät kiinnosta ollenkaan muita kuin homoseksuaalimiehiä, kunhan niistä huolehtii edes jotenkin.
En oo hoikka, kasvoni ovat ns. persoonalliset. Hiuksistani en huolehdi yhtään, mutta tykkään niistä silti. Rintojakaan ei juuri ole.
Kuitenkin tunnun riittävän miehelleni ihan hyvin näistä puutteista huolimatta. En häpeä kroppaani yhtään. Se on selvinnyt syövästä ja raskaudesta ja on ihanat 180 cm pitkä.
Enkä kutsu ketään huomiohuoraksi.
ikä