Voiko syömishäiriöstä ja masennuksesta ...
Voiko niistä parantua kertomatta kellekkään ? Jos asiat ovat vielä jotenkin hallinnassa?
Pystyn suoriutumaan jotenkin normaalielämästä, ja varsinkin kivat jutut tuottavat edelleen iloa, mutta varsinkin yksin ollessani ja aamut ovat erittäin vaikeita. Opinnot ovat kärsineet jonkun verran, arvosanat laskeneet ja ottautuminen tuntuu toisinaan todella vaikealta. Koulussa paikalla olokin on ollut hajanaista.
Syöminen ei ole varsinainen ongelma, syön kyllä ja tiedostan tarvitsevani ruokaa, mutta satunnaisesti oksentelen tahallani ja olen syömättä. Laihtuminen ei ole pakkomielle, ja tiedän olevani normaalipainoinen. Mutta uskon, että halu laihduttaa johtuu jostakin muusta ongelmasta ( esim alakuloisesta mielialasta) ja se on asia jota on tällä hetkellä helppo kontrolloida.
Tällä hetkellä suurin ilo elämässäni on harrastus. Treenaan kaikki arki-illat ja usein myös viikonloppuisin, se auttaa voimaan paremmin.
En kuitenkaan tällä hetkellä nää oikein tulevaisuudessa toivoa. Kuinka jatkaa tästä eteenpäin / mitä voisin tehdä?
Perheelle kertominen ei ole vaihtoehto, enkä ystäviäkään haluaisi satuttaa, jotenkin kaikki ovat liian lähellä. En myöskään haluaisi ketään täysin ulkopuolista.
Kommentit (29)
Voi, jos olo johtuu kaamosmasennuksesta. Olo helpottaa, kun aurinko taas paistaa.
no kun kevättä kohti se vaan pahenee.
miksi ei mahdollista kertoa perheelle ?
Vierailija kirjoitti:
miksi ei mahdollista kertoa perheelle ?
kaikki ei vaan voi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi ei mahdollista kertoa perheelle ?
kaikki ei vaan voi
Kaikissa perheissä mielen sairastumista ei pidetä oikeana sairautena, vaan ihmisen heikkoutena, josta on karaisemalla vaan päästävä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi ei mahdollista kertoa perheelle ?
kaikki ei vaan voi
Kaikissa perheissä mielen sairastumista ei pidetä oikeana sairautena, vaan ihmisen heikkoutena, josta on karaisemalla vaan päästävä eroon.
tämäpä juuri.
Suosittelisin kertomaan jollekulle, yksin kaikki on vaikeampaa. Älä pelkää apua.
parempi ajoissa kuin liian myöhään, kerro ihan kenelle tahansa !
Miksi ihmeessä yrittäisit selvitä tuollaisesta yksin? Ihmiset opiskelevat vuosia sen takia että voisivat auttaa kaltaisiasi. Heille maksetaan siitä myös palkkaa.
Katso syömishäiriöliitto syli ry: n sivut. Ehkä voit soittaa, kirjoittaa tai käydä ryhmässä ilman että vanhemmat tai koulu/työkaverit saavat tietää. Tosin ei mitään vaivoja tarvitse hävetä.
alat vaan syömään, kyllä se siitä.
Itse en ainakaan pysty. Viimeksi kun jäin ilman lääkkeitä ja terapiaa pidemmäksi aikaa, olin noin vuoden kuluttua siinä pisteessä että ensimmäistä kertaa mietin tosissani kuoleman paremmuutta. Toki asiat olivat hallinnassa pitkään varsinkin ongelmien alussa ja tuon lääkkettömän jakson aikanakin pitkään, mutta suunta ei lähtenyt nousuun.
Joillekin voi varmaan toimia itsensä parantelu, mutta ei se helppoa ole.
En suosittele, hanki apua vielä kun tilanne ei ole paha.
Puhu jollekin vaikka vaikeaa olisikin! Se auttaa ja saatat löytää vertaistukeakin. Hae ulkopuolista apua ainakin jostain. Esim. YTHS:n kautta pääset alkuun, jos opiskelet yliopistossa. Ilman tukea (terapia, lääkkeet) masennuksesta harvoin parantuu. Hyvä itsehoito toki auttaa! Netistä löytyy myös hyviä itsehoitosivustoja. Kannustan kaikesta huolimatta kuitenkin hakemaan ammattiapua. Avun hakeminen ja asian myöntäminen on ensimmäinen askel! Tsemppiä ja valoa tulevaan!
Vierailija kirjoitti:
En suosittele, hanki apua vielä kun tilanne ei ole paha.
Yksin murehtiessa asioita, ne vain paisuvat suunnattomiin mittasuhteisiin. Joutuessa kuvailemaan asioita toiselle ihmiselle, tapahtuu jo asioiden käsittelyä. Salailu vie voimavaroja, jotka kannattaa käyttää parantumiseen. Jossain vaiheessa sitä huomaa päässeensä ongelmista eroon ja on taas entistä vahvempi. Tsemppiä sulle.
voi miten tyhmiä ihmiset ovatkaan. "ala vaan syömään". Sama kun sanoisi syöpää sairastavalle, että no paraneppas nyt siitä.
ei.