Ero tuli. Kauhea olo.

Hei eilen tuli juuri FST:ltä dokumentti juuri jätetyistä ihmisistä, Areenasta voi vielä löytyä tuo ohjelma! Kannattaa katsoa kohtalotovereita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli täydellinen mies. Mä rakastin sitä oikein kovasti ja se mua. Mutta mutta..käytännön esteet tuli tielle, ei voitu olla samassa maassa. Ja se haluaa perheen, mä en.

Koska musta oli reilua ettei se hukkaa aikaansa mun kanssa vaan saisi vapaasti etsiä naisen joka haluaa lapsia ja perustaa perheen, mä jätin sen. Nyt on ihan kamala olo. Ihankuin joku puristais rintaa kasaan.

Ei mulla muuta. Ehkä jotain sympatiaa tässä kinuan. En tiiä..

Lohduttaa tai ei niin olin itse samanlaisessa tilanteessa vuosi sitten. Tosin mies ei ollut muuttamassa ulkomaille mutta halusi perheen ja minä en sitten kuitenkaan. Jouduin siis tekemään vaikean valinnan ja päästämään miehen vapaaksi etsimään itselleen uuden naisen, jonka kanssa voi saada tuon kaipaamansa perheen. Oltiin 8 vuotta yhdessä.

Nyt kun aikaa on kulunut vuosi niin elämäni hymyilee enemmän kuin koskaan. Olen saanut paljon itseluottamusta ja tuntuu vihdoinkin siltä, että olen vapaa olemaan juuri se mikä olen (minun tapauksessa siis mm. vela).  Se vaan yksinkertaisesti ottaa oman aikansa. Minulla kauhein vaihe kesti noin 3-4kk ja sitten pikkuhiljaa löysin elämään muutakin sisältöä kuin itkemisen yksinäisenä makuuhuoneessani. Se kaikista tulevaisuuden haaveista luopuminen on kaikkein raskainta. Mieleen tulee miljoona asiaa mitä ei enää KOSKAAN tule tapahtumaan. Se lopullisuus meinaa puristaa rinnan aivan palasiksi.

Mutta aika vaan tekee tehtävänsä. Pikkuhiljaa aloin taas sosiaaliseksi ja lähdin kaupungille ystävien kanssa iltaa viettämään. Syksyllä tapasin aivan hurmaavan velamiehen ja olemme nyt pikkuhiljaa siirtymässä ns. seurusteluvaiheeseen. Elämä hymyilee jälleen. 

Annat nyt vain itsellesi aikaa muutaman kuukauden velloa itsesyytöksissä ja jopa -inhossa, itke niin että silmät ei meinaa aamulla avautua, kuuntele surullista musiikkia (ja liitä kaikki kuulemasi kappaleet johonkin mitä teidän välillä oli, trust me, niin tulee käymään halusit tai et...) ja ole epätoivoinen. Se kaikki surutyö on sen arvoista. Olet varmasti vahvempi ihminen sen koettelemuksesi jälkeen ja erityisesti se, että sinun ei tarvitse enää miettiä perheenperustamista minään elämään oleellisesti kuuluvana asiana, ainakaan sinun kohdallasi.

Voimia tulevaan synkkään talveen. Keväällä asiat taas näyttävät paremmilta, ja mahdollisesti paremmilta kuin ikinä. Hyvää joulua ja syö hyvin :)

Kiitos hyvistä neuvoista. Sepä tässä onkin kun järjellä tietää että oikea ratkaisu mut sydän ei oikein jaksa tajuta. Itsekkäästi mä haluisin vaan pitää siitä kiinni vaikka tiedän että tekemällä niin vien vaan toiselta aikaa löytää ne asiat mitä elämäänsä haluaa.

Voi perse kun on huono olo.

Uusi ngru kehiin...

Vierailija kirjoitti:

Uusi ngru kehiin...

Millainen ihminen kirjoittaa tällaisia..

No minusta tässä on oltu hyvin rehellisiä. Ei voi väkisin alkaa perhettä perustaa, vanhemmuus on vaativaa. Minusta sinä toimit viisaasti, vaikka nyt ottaakin sydämessä koville.

Tämä mies oli siis ilmeisesti joku ulkomaalainen ? Tumma pigmentti ? Ghanasta ?

Vai mistä ?

Voit varmaan vastata sillä eikai se nyt enää haittaa ?

Vierailija kirjoitti:

Tämä mies oli siis ilmeisesti joku ulkomaalainen ? Tumma pigmentti ? Ghanasta ?

Vai mistä ?

Voit varmaan vastata sillä eikai se nyt enää haittaa ?

Juu ei se enää haittaa. Ihan eurooppalainen, sivistynyt ja kiva mies oli.

Kertoo paljon palstan tasosta tämä kysymys.

Ap.

Muutoin tämän kestäisi, mutta seksuaaliset halut ovat edelleen kovat tyydyttävän sukupuolielämän jälkeen. Sooloilu ei täytä tarpeita alkuunkaan.

Ap.

Itse olen aina suhteiden alussa kertonut heti, kun homma on mennyt vakavammaksi, että en halua lapsia, ettei kumppani ala tuhlata aikaansa siinä tapauksessa, jos itsellä on joskus suunnitteilla. Nykyisen vaimoni kanssa ollut 30 vuotta yhdessä ja kummallakaan tämä lapsen saamis halu ei ole ikinä herännyt. Eli jos olet varma, että et lasta halua tai edes, että se ei sovi edes sen hetkiseen elämän vaiheeseen, niin sano se heti.