Kauneuden salaisuus: ei syö koskaan juurikaan mitään

Tuossa on varmasti perää.

Paitsi että pysyy tietysti hoikkana, niin vähemmällä kuormallahan elimistö on kaikilta osin kun ravinnon saanti on niukkaa (mutta kuitenkin niin, ettei tule puutostiloja). Kaikki paskahan puskee läpi ihosta jos sellaista sisäänsä mättää.

Ajoittainen 'aliravitsemus' on joissain tutkimuksissa yhdistetty pitkään ikään. Näkisin että tuo hyvinkin hidastaa kaikkien solujen/elinten ikääntymistä, ml. ihon.

Kun kokeilin juoda lähinnä vettä yhden viikon, hävisi itseltäni tummat silmänaluset. Samoin nestepöhötys poistuu.

Hyvä neuvo.

Itse olen samanlainen. Inhoan ruokaa ja syömistä. Liikun paljon.

Pysyy hoikkana eikä ihokaan tulehdu kaikesta roskasafkasta.

Aikuinen pärjää.

Kyllähän monissa Euroopan maissa pidetään laihuutta ja tiukkaa kuria syömisen suhteen paljon suuremmassa arvossa kuin Suomessa. Suomessa usein ajatellaan, että on terveellistä syödä riittävästi, ja kaikki pingottaminen teilataan tyyliin anoreksiana. Kulttuuriin liittyvä hedonismin oikeutus on yksi iso syy siihen, että suomalaiset ovat Euroopan lihavimpia kansoja.

Ihmiset eivät usein ajattele, että aikuinen ihminen pärjää yllättävän vähällä. Karu tosiasia on, että laihuus kaunistaa ja tuo myös vartalon paremmin esille.

Joo tosi hehkeän kauniita on just luurankomaiset, nukkanaamaiset anorektikot! NOT!

Luulin ensin että jos ei koskaan syö juuri mitään = syö aina paljon...

Entä sitten sellaiset ihmiset, jotka saavat syödä runsaasti, mutta eivät liho? Minä olen esimerkiksi tällainen. 175 cm ja 58 kg ja syön aina ja paljon kun on nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Joo tosi hehkeän kauniita on just luurankomaiset, nukkanaamaiset anorektikot! NOT!

Tulihan se anoreksiakortti sieltä.

Olen kiinnittänyt töissä huomiota siihen, että linjoistaan tarkat, mallimaisen hoikat naiset eivät syö lounaaksi käytännössä mitään. Yksi syö yhden appelsiinin tai jogurtin, yksi syö puolikkaan purkillisen rahkaa vauvan hedelmäsoseen kera. Joka päivä. Näitä naisia kadehditaan ja pidetään esikuvina siitä, kuinka keski-ikäisenäkin voi pysyä hoikkana. Minä en kyllä näe hoikkuutta sen arvoisena, että pitäisi kahdeksan tuntia pärjätä yhdellä appelsiinilla tai puolikkaalla rahkapurkilla. Koko elämä on yhtä kilvoittelua itsekurin kanssa ja kalorien laskemista. Mieluummin olen M-kokoinen ja syön, mitä haluan, silloin kun haluan.

Tuo on tosiasioiden myöntämistä. Suomihan on tunnettu myös siitä, että täällä laihat syövät "mitä vain" ja lihavat eivät juuri koskaan yhtään mitään.

Olen aina ihmetellyt millainen normaali ihminen vihaa ruokaa? Tuleeko syömisestä paha olo? Onko silloin kyseessä ruoka-aineallergia vai jokin muu sairaus?

Ihminen, jolla on normaali ruokahalu ei voi olla laiha. Pääsääntöisesti. Poikkeuksena kropaltaan kapearakenteiset ja pitkäjäseniset yksilöt - he ovatkin siroja eivätkä siis äärimmilleen laihduttaneita ihmisiä.

Ihmisissä asuu niin paljon mikrobeja että ruuan rajoittaminen saa aikaan isoja muutoksia biokemiassa. Silloin mikrobitkin joutuvat säästöliekille, eivätkä tunge aineenvaihduntatuotteensa verenkiertoon niin paljon. Olo saattaa parantua, kun saastekuorma vähenee. Nämä mikrobit tietenkin aiheuttavat vanhentumista myös.

Mielenkiintoista :oo