Lue keskustelun säännöt.
Miksi kasvatatte pojistanne peräkammarin poikia?
23.12.2016 |
Paljon naiset puhuvat näistä peräkammarin pojista, jotka ovat niin äitinsä hoivaan tottuneita, etteivät tule ikinä saamaan normaalia elämää parisuhteessa. Usein nämä äidit ovat vielä äärettömän mustasukkaisia pojastaan eikä mikään tyttöystäväehdokas edes kelpaa, vaikka poika näitä toisi näytille. Itse olen muutaman kerran elämässäni törmännyt moisiin miehiin. Yksi oli 22-vuotias, äiti pesi pyykit ja piti kauhean tiukkaa holttia esim. alkoholin käytöstä, vaikka poika oli ihan kunnollinen opiskelija. Ei voitu tehdä sitä eikä tätä, kun äiti saattaisi saada selville ja suuttua, voi luoja! Toinen eleli sentään suht itsenäistä elämää, mutta äiti oli todella mustasukkainen. Yritimme aloittaa seurustelua miehen kanssa. Äiti ei edes tavannut minua, mutta en kuulemma silti kelvannut hänen pojalleen ja se suhde päättyi ennen kuin alkoikaan.
Tiedän, että osa näistä äideistä on yksinkertaisesti äärettömän mustasukkaisia ja läheisriippuvaisia. Mutta entäs ne "normaalit" äidit, jotka oikeasti eivät millään meinaa päästää aikuisesta lapsestaan irti ja hoivaavat keinolla millä hyvänsä ja rajoittavat aikuisen miehen elämää? Näitä tapauksia on sen verran, että varmasti tältä palstaltakin löytyy juuri näitä äitejä. Miksi teette poikienne elämästä helvettiä?
Kommentit (10)
Tottakai kaikki on äidin syytä
Aina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kaikki on äidin syytä
Aina
No harvemmin isäkään perheestä on se, joka tekee kaiken poikansa puolesta. On vanhempien tehtävä opettaa lapsi itsenäiseksi. Tähän kuuluu se, että lapsi opetetaan pienestä pitäen tekemään ruokaa, jotta se sitten onnistuu itsenäisesti myös omassa asunnossa opiskeluikäisenä. Lapsi opetetaan myös pyykkäämään, tiskaamaan yms., ettei vanhemmat tätä tee vielä pojan ollessa aikuinen. Ja kun se lapsi on suorittanut ammattikoulun tai lukion, niin sitä joko kannustetaan jatkamaan opintoja tai menemään töihin.
Ellei lapsi itse halua muuttaa pois kotoa (suurin osa haluaa tuossa iässä kiljuen viettämään itsenäistä elämää), niin kyllä tähän pitää kannustaa kuitenkin. Opintojen ajan nyt voi käytännössä vielä asua kotoa (aika harva tähän oikeasti kykenee tai haluaa, koska tuolloin ollaan jo aikuisia eikä kukaan jaksa kuunnella vanhempien mourotusta bilettämisestä tai liian myöhään kotiin tulemisesta), mutta viimeistään työelämässä täytyisi ihmisen kyllä jo osata ja uskaltaa elää yksin.
En ymmärrä, miksi kukaan vanhempi oikein edesauttaa tätä asetelmaa, että lapsi jää aikuisena asumaan vanhempiensa luokse. Se oikeasti estää täydellisen itsenäistymisen ja etenkin miehillä on oikeasti vaikea ikinä saavuttaa haavetta tyttöystävästä, koska mitä enemmän ikää tulee, niin sitä oudompana pidetään miestä, joka asuu yhä kotonaan.
Mikäs on sellainen poika joka hoitaa sairasta äitiään 24/7?
Vierailija kirjoitti:
Mikäs on sellainen poika joka hoitaa sairasta äitiään 24/7?
Robotti, koska ihmisen täytyy nukkua välillä.
Toisaalta ongelmaksi muodostuu usein se, kun poika saa omia lapsia ja alkaa miniän eli niiden lasten äidin valitus siitä, että anoppi ei välitä lapsenlapsista. Eli ensin pitää ymmärtää päästää pojasta irti ja antaa tämän elää omaa elämää, mutta kun poika saa lapsia, täytyy osata olla päästämättä irti ja tulla apuun, kun poika ja vaimonsa kaipaa seksiä. Eikun siis parisuhdeaikaa. Silloinhan alkaa se valitus, että mummin täytyy tulla apuun, jotta saamme olla kahdestaan eli ei ne nykymiehet saa edes pimppaa, ellei äiti tule apuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä tähän helikopterivanhemmuuteen on varsinaisesti syynä, mutta itsekin olen siitä kärsinyt ja kärsin edelleen, vaikka ikää on kohta 25. Aikoinaan ensimmäisen puhelimen saatuani numeroni oli muotoa xxx-syntymäaika. Halusin tästä kaksikymppisenä eroon ja ilmoitin, että vaihdan liittymää ja samalla puhelinnumeroa. Tästä sit tuli aika iso väittely, joka päättyi siihen, et mulla on nykyään käytössä äitini vanha puhelinnumero. Puhelinlaskuakaan en itse saa maksaa, koska "kun se menee firman piikkiin niin tulee halvemmaks." Perheellä on siis oma pieni perheyritys. Rahastahan tän ei varsinaisesti pitäs olla kiinni, kun säästö on pari hassua euroa käsittääkseni, mutta ei. En ees tiedä tarkalleen, että millainen liittymä mulla on, koska kysyttäessä vastaus on aina "joku sellanen minkä ne tarjos sieltä." Jos utelen tarkemmin, niin siihen turhaudutaan ja tiuskastaan, että mitä väliä sillä muka on.
Juu, ei tullut kapinoitua teininä ja nyt en oikeen uskalla katkaista välejä, kun siinä osus paska tuulettimeen suht kovasti ja vetäisin itteni varmaan syyllisyydestä hirteen.
t. peräkammarinpoika
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ongelmaksi muodostuu usein se, kun poika saa omia lapsia ja alkaa miniän eli niiden lasten äidin valitus siitä, että anoppi ei välitä lapsenlapsista. Eli ensin pitää ymmärtää päästää pojasta irti ja antaa tämän elää omaa elämää, mutta kun poika saa lapsia, täytyy osata olla päästämättä irti ja tulla apuun, kun poika ja vaimonsa kaipaa seksiä. Eikun siis parisuhdeaikaa. Silloinhan alkaa se valitus, että mummin täytyy tulla apuun, jotta saamme olla kahdestaan eli ei ne nykymiehet saa edes pimppaa, ellei äiti tule apuun!
Normaali ihminen kyllä osaa päästää irti, kun oma lapsi on aikuisuuden kynnyksellä ja sitten taas lähestyä, kun on aika olla mummona lapsenlapsille. Toki liika mummon pompottelu ei ole soveliasta, mutta sitä varten pitää osata pitää keskusteluyhteys avoimena ja sanoa, jos joutuu liikaa toimimaan lapsenvahtina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tähän helikopterivanhemmuuteen on varsinaisesti syynä, mutta itsekin olen siitä kärsinyt ja kärsin edelleen, vaikka ikää on kohta 25. Aikoinaan ensimmäisen puhelimen saatuani numeroni oli muotoa xxx-syntymäaika. Halusin tästä kaksikymppisenä eroon ja ilmoitin, että vaihdan liittymää ja samalla puhelinnumeroa. Tästä sit tuli aika iso väittely, joka päättyi siihen, et mulla on nykyään käytössä äitini vanha puhelinnumero. Puhelinlaskuakaan en itse saa maksaa, koska "kun se menee firman piikkiin niin tulee halvemmaks." Perheellä on siis oma pieni perheyritys. Rahastahan tän ei varsinaisesti pitäs olla kiinni, kun säästö on pari hassua euroa käsittääkseni, mutta ei. En ees tiedä tarkalleen, että millainen liittymä mulla on, koska kysyttäessä vastaus on aina "joku sellanen minkä ne tarjos sieltä." Jos utelen tarkemmin, niin siihen turhaudutaan ja tiuskastaan, että mitä väliä sillä muka on.
Juu, ei tullut kapinoitua teininä ja nyt en oikeen uskalla katkaista välejä, kun siinä osus paska tuulettimeen suht kovasti ja vetäisin itteni varmaan syyllisyydestä hirteen.
t. peräkammarinpoika
Itse tein tietoisen valinnan täysi-ikäistyttyäni, että minä elän minun elämääni ja jotta siinä onnistuin, piti välit vanhempiin katkaista. Niinpä muutin toiselle paikkakunnalle, jonne ei ihan hetkessä ajaminen onnistu. Välit vanhempiini ovat kylmät, koska minua yhä vuosien jälkeenkin harmittaa, etten nuorena saanut tehdä samoja asioita, mitä muut ikäiseni saivat tehdä. Minun piti vain olla kiltti (kuten olinkin, aivan liian kiltti) ja istua kotona homehtumassa. Välit ovat siis olemassa, mutta nyt ainakin pystyn olemaan itsenäinen aikuinen ihminen, jota ei vanhemmat ohjaile. En kerro vanhemmilleni paljoakaan nykyisistä kuvioistani. Eivät ole tietoisia, olenko ikinä seurustellut tai millaisissa "piireissä" hengailen. Ja hyvä niin. - Nainen, 30+
No minä olen 21-vuotias nainen ja ihan yhtä peräkammarissa, kuin ap:n kuvailun jätkä, vaikka osaan kyllä pyykit pestä. Äiti kuitenkin aina ulos lähtiessäni tenttaa, mihin menen ja kysyy alkoholinkäytöstä ja aina on joku mielipide tekemisilleni ja se mp pitäisi myös ottaa huomioon. Äiti myös tekee meillä lähes kaikki kotityöt, eikä edes pyydä meiltä lapsilta apua, vaikka ei meillä olisi mitään ongelmaa auttaa. Nyt kun mamma on neljättä päivää iltavuorossa, niin pitäisi pikkuveljien kanssa tehdä joulusiivous, postittaa kortit, koristella kuusi ja leipoa. Ei ole vaikeaa, tiedän, mutta, kun ei vaan jaksais kun on tottunu siihen et äiti hoitaa homman ja minä vain auttelen ja veljet ei tee mitään. Koko ajan tekee mieli vaan tänne av-palstalle tai tabletille töiden lomasta.
Kyllä me tytötkin osataan olla osaamatta
Jes, vihdoinkin joku tajuaa ton ongelman. Toi on vähän ku ois vankina. Pikkuhiljaa alkaa myös oma tahto kadota, ja se pudotus, kun vihdoinkin pääsee äidistään eroon niin ei osaa yhtään mitään. Kai se pitäs vaan kokonaan katkasta välit ni vois alkaa opetella elämää.