En saanut koskaan barbia saun vain cindyn

Minä en saanut edes Cindya. Olisinkin saanut edes sen, mutta kun ei. Sain jonkin halpiskopio Barbien, koska nuo oikeat nuket maksoivat muka liikaa. Toki Barbieissa on ja oli hinnassa brändilisää, mutta tuo kopionukke oli sellainen ,ettei sillä esim. taipuneet jalat ja sen hiuksetkin olivat ohuet ja takkuuntuivat heti. Sen katse oli myös kierossa ja korjasin sitä itse tussilla suurentamalla mustaa pistettä silmässä.

Tämä kuvaa hyvin koko lapsuuttani. Kaikesta pihisteltiin ja ostettiin kopioita tai näperreltiin itse jokin vähän sinne päin kopio. En tarkoita, että pitäisi hulluna ostaa merkkitavaraa, mutta ehkä edes joskus olisi voinut. Jos vaikka lähdettiin jonnekin matkalle, sekin vedettiin minibudjetilla ja syötiin esimerkiksi omia eväitä että olisi säästetty. Minulle naurettiin koulussa ja kiusattiin ja lapsuudestani jäi minulle pysyvästi se tunne, että olen aina jotenkin huonompi kuin muut ja en ole ansainnut mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Minä en saanut edes Cindya. Olisinkin saanut edes sen, mutta kun ei. Sain jonkin halpiskopio Barbien, koska nuo oikeat nuket maksoivat muka liikaa. Toki Barbieissa on ja oli hinnassa brändilisää, mutta tuo kopionukke oli sellainen ,ettei sillä esim. taipuneet jalat ja sen hiuksetkin olivat ohuet ja takkuuntuivat heti. Sen katse oli myös kierossa ja korjasin sitä itse tussilla suurentamalla mustaa pistettä silmässä.

Tämä kuvaa hyvin koko lapsuuttani. Kaikesta pihisteltiin ja ostettiin kopioita tai näperreltiin itse jokin vähän sinne päin kopio. En tarkoita, että pitäisi hulluna ostaa merkkitavaraa, mutta ehkä edes joskus olisi voinut. Jos vaikka lähdettiin jonnekin matkalle, sekin vedettiin minibudjetilla ja syötiin esimerkiksi omia eväitä että olisi säästetty. Minulle naurettiin koulussa ja kiusattiin ja lapsuudestani jäi minulle pysyvästi se tunne, että olen aina jotenkin huonompi kuin muut ja en ole ansainnut mitään hyvää.

Niin meilläkään ei ollut rahaa koskaan yhtään mihinkään.

Meillä ei ostettu koskaan mitään tuollaista. Kaikesta säästettiin. Kyse ei ollut siitä, että olisi eletty kädestä suuhun vaan periaatteesta. Vanhemmillani oli esimerkiksi varaa ostaa sijoitusasunto, mutta meille lapsille ei ikinä ostettu mitään "kallista" eikä "turhaa". En esimerkiksi lapsena saanut hyppynarua, koska se oli kuulemma turha.  Säästivät kuulemma siihen, että voivat sitten vanhana kustantaa paremman hoidon itselleen jos tulee joku sairaus. Välillä mietin miksi olivat edes hommanneet meidät lapset vaivoikseen ja rahanmenoksi.

Mulla ja siskolla oli barbeja aika monta. Mutta mun lempinukke oli se Mary Quaintin fashion doll. En nyt kuolemaksenikaan muista sen nimi (olisko ollut Daisy?). Meistä nämä daisyt oli paljon ihanampia kuin barbit, niiden vaatteet oli muodikkaampia (Mary Quaintin suunnittelemia) ja tukat laitettu hienommin. Mulla oli vaaleatukkainen daisy ja siskolla ruskeatukkainen. Sitten meillä oli vielä yhteinen vaalea daisy jolla oli ihanat suorat hiukset. Barbeista mun suosikit oli niitä ruskettuneita malibu barbeja. Tämä oli siis noin 1973-1976

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja siskolla oli barbeja aika monta. Mutta mun lempinukke oli se Mary Quaintin fashion doll. En nyt kuolemaksenikaan muista sen nimi (olisko ollut Daisy?). Meistä nämä daisyt oli paljon ihanampia kuin barbit, niiden vaatteet oli muodikkaampia (Mary Quaintin suunnittelemia) ja tukat laitettu hienommin. Mulla oli vaaleatukkainen daisy ja siskolla ruskeatukkainen. Sitten meillä oli vielä yhteinen vaalea daisy jolla oli ihanat suorat hiukset. Barbeista mun suosikit oli niitä ruskettuneita malibu barbeja. Tämä oli siis noin 1973-1976

Tämä on mulle aivan vierasta maailmaa. Meillä ei tullut kuuloonkaan, että olisi ostettu barbi, saati useampia!

Minä en saanut oikeaa nukkekotia, jossa ovet aukeavat ja olisi portaat, sain halpiskopion, jossa levyyn oli painettu rumanväriset "taulut" ja karkeat reiät ikkunoina. Minulla on ollut aina tarkka esteettinen värisilmä ja yksityiskohtien ja muodon taju, ja ammattinikin on lopulta sen tyyppinen. Jotenkin tuntuu että ihmiset, jotka antoivat minulle noin valtavan ruman lahjan, eivät ole koskaan viitsineet miettiä, kuka olen ja mikä minusta tekee minun.

Nyt kun näin sanon, niin tajuan että näin asia on kyllä ollutkin, olen kovin erilainen. Hyvää kasvatusäitini on tarkoittanut, mutta kovin empaattinen ihminen hän ei ole. Ja tuo on ainoa lahja josta pahoitin todella mieleni, muuten olen tyynesti ottanut vastaan pehmeät paketit ja soppalautaset.

Minäpä sain hääpuku-barbien! Retuutinkin sitä mukanani joka paikkaan. Voi, vitsi se oli ihana.

Muuten meillä ei paljon mitään kivaa ollutkaan. 

MInulla oli kaksi Cindy-nukkea ja monia asuja niille, minusta ne olivat paljon Barbieta kivempia. :) 

Minäkään en saanut Barbieta, mutta syynä ei ollut, että se olisi ollut kalliimpi vaan äidin mielestä se oli liian luonnottoman laiha ja suurisilmäinen jne. Sain Cindyjä ja Daisyjä, jotka kyllä minun mielestäni ovat ihan yhtä luonnottomia :D.

En saanut barbeja lapsena enkä Cindejä tai Daisyjakaan. Liian kalliita. Sain jonkin halvan kopionuken, jolle virkattiin itse vaatteita ja jonka kanssa en kelvannut toisten tyttöjen barbileikkeihin. Ostin itse omilla rahoillani barbin kun olin jo yläasteella, vaikka en enää siinä iässä edes leikkinyt sillä. Suunnittelin ja ompelin sille vaatemalliston, josta tulikin niin hieno, että barbi vaatteineen kelpasi omalle tyttärellenikin vielä 15 vuotta myöhemmin.