Lue keskustelun säännöt.
Mikä lapsessa on vikana?
21.12.2016 |
On puhunut tämän lukukauden opettajastaan todella paljon. Kuinka se oli niin kiva ja kuinka teki sitä ja tätä, siis positiivisessa mielessä. Mielestäni minulla olisi oikeus olla lapselle se tärkein aikuinen. Kysyin että minä vai opettaja, sanoi opettaja. Luonnollisesti suutuin, ja nyt lapsi ei puhu enää mitään. Mikä sitä vaivaa?
Kommentit (13)
1, ei opettajaan voi olla läheistä ihmissuhdetta, se on OPETTAJA! Pitäisikö tehdä kohta koululle joku ilmoitus?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen tyttö/poika, onko ope nainen/mies? jne
Vierailija kirjoitti:
1, ei opettajaan voi olla läheistä ihmissuhdetta, se on OPETTAJA! Pitäisikö tehdä kohta koululle joku ilmoitus?
Ap
Sulla on erikoinen tapa määrittää läheinen ihmissuhde. Totta kai voi olla. Jos et ole halukas näkemään omassa toiminnassasi mitään väärää, kukaan ei voi auttaa sinua. Tuolla menolla kuitenkin tukahdutat lapsesi ja ajat hänet luotasi.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen tyttö/poika, onko ope nainen/mies? jne
Lapsi on 12v tyttö, opettaja ehkä 40v nainen.
Ihan normaalia. Hyvä juttu vaan, että lapsi kokee opettajan mukavaksi. Hieman on kyseenalaista ja epänormaalia kysyä lapselta kumpi on tärkempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun lapseni sanoisi noin, en alkaisi syytellä opettajaa, vaan menisin katsomaan peiliin ja miettisin mikä on vikana.
Sitä paitsi tiukan paikan tullen lapsi kuitenkin valitsee aina vanhempansa (jos asiat ovat normaalilla tolalla), vaikka olisikin innoissaan jostain uudesta ihmisestä.
Joskus opettaja on enemmän lasten kanssa (läsnä) kuin omat vanhemmat, joten ei ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja voi olla myös turvallinen auktoriteettihahmo lapsellesi. On ihan tavallista, että lapsi ihannoi joitakin aikuisia ja ottaa heidät roolimallikseen. Eikö ole hyvä, jos hän haluaa kasvaa sellaiseksi itsenäiseksi ja vakaaksi aikuiseksi, joka opettaja luultavasti on, koska on saanut tyttäresi ihailun osakseen? Kotona hän ilmeisesti joutuu elää tunneilmastoltaan vääristyneessä ilmapiirissä, mistä tuo suuttumisesi kertoo. Ei toisen mielipiteistä, jotka liittyvät tykkäämiseen, SAA suuttua. Vaikutat heikkonahkaiselta narsistilta. Katso peiliin. Lapsesi voi sairastua vakavasti psyykkisesti, jollet opettele hillitsemään tuollaista käytöstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/10, persoonallisuushäiriön liiallista korostamista
Vierailija kirjoitti:
0/10, persoonallisuushäiriön liiallista korostamista
hei olkaa kilttejä ja luopukaa jo tosta pistearvostelusta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On puhunut tämän lukukauden opettajastaan todella paljon. Kuinka se oli niin kiva ja kuinka teki sitä ja tätä, siis positiivisessa mielessä. Mielestäni minulla olisi oikeus olla lapselle se tärkein aikuinen. Kysyin että minä vai opettaja, sanoi opettaja. Luonnollisesti suutuin, ja nyt lapsi ei puhu enää mitään. Mikä sitä vaivaa?
Väärin. Se ei ole mikään "oikeus", joka kuuluu sinulle automaattisesti ja jota lapsen on kunnioitettava. Teet itsestäsi lapsesi elämän tärkeimmän aikuisen olemalla hänelle turvallinen ja järkevä vanhempi, et vaatimalla häntä vakuuttamaan sinua omasta asemastasi hänen elämässään. Lapsi aistii mustasukkaisuutesi ja pahimmillaan kokee, että hänen on aina valittava sinun ja jonkun muun väliltä.
Anteeksi nyt, mutta mikäli tämä ei ole provo, lapsessa ei ole vikana mikään, vaan vika on sinussa! Tuollaista kysymystä nyt yksinkertaisesti ei saa esittää! Tuo on osoitus läheisriippuvuudesta tai jostain muusta vastaavasta. Ei se opettaja nyt tietenkään ole lapsen elämän tärkein aikuinen, vaikka lapsi niin vastaisikin. Mutta tuollaisella käytöksellä ajat lapsesi pois luotasi viimeistään siinä vaiheessa, kun hän itsenäistyy. Tuollainen suhtautuminen tukahduttaa lapsen ihan täysin. Sinun täytyy suoda lapselle se, että hänellä on muitakin tärkeitä ihmissuhteita kuin sinä.