Elän elämääni "itselleni" enkä siksi että näyttäisi hyvälle..

Olen jo pitkään elänyt elämääni niin kuin itselleni ja perheellemme parhaaksi näen. En koskaan mieti mitä joku muu on mieltä (ulkopuolinen) ja näyttääkö elämäni hohdokkaalta päällepäin. Kunhan sisimmässäni olen tyytyväinen ja voidaan perheenä hyvin. Olen tätä myötä huomannut ihmisten reaktiot-myös kateutta- vaikka mitään kadehdittavaa ei pitäisi olla. Olen vain tullut lopulta siihen tulokseen, että ihmisiä on alkanut ehkä ärsyttämään minun sisäinen tyytyväisyys elämääni. Sehän näkyy ihmisestä jo kilometrin päähän-tyytyväisyys itseensä ja elämäänsä. Ei siihen auta mitkään ulkomaanreissut tai hienot autot ja talot- jos ihminen ei muuten ole tyytyväinen elämäänsä. Ja en tarkoita tällä etteikö meillä olisi ihanaa kotia ym ym mutta se yksinään ei riitä. Pitää olla sydämestään tyytyväinen ja tietää mitä elämältään haluaa. Uskaltaa tehdä muutoksia ja kestää tiedottomuutta väliaikaisesti elämässään. Kaikkea ei voi suunnitella vuosien päähän ja välillä voi olla rankkaa. Mutta kun tietää mitä ITSE haluaa elämältään, on tavoitteita niin silloin monesti myös muuten on tyytyväinen elämäänsä vaikeuksienkin keskellä. Ei auta valittaa, jos ei ole valmis tekemään asioiten eteen mitään.